Tietokoneohjelmia, perimäainesta sekä avaruusluotaimia

RTG-käyttöinen CURIOSITY
(Kuva 1)

Tietokoneiden kyvyttömyys produktiiviseen ajatteluun tulee esiin esimerkiksi pelattaessa “Civilizationin” kaltaisia tietokonepelejä. Jos siinä pelaaja esimerkiksi muuttaa kaupunkien nimet suomalaisiksi, niin silloin tuo tekoäly ei osaa toimia pelaajaa vastaan. Toisin sanoen se ei löydä pääkaupunkia vastustajan alueelta. Tämä kertoo hyvin siitä, että tietokone osaa toimia ainoastaan valmiiksi annettujen parametrien mukaan, ja tuon takia se ei suoraan pysty suorittamaan esimerkiksi leikkauksia ihmisille. Toki nuo tietokoneet voivat toimia siten, että kirurgi leikkaa etäohjattavien robottien avulla potilaan, ja tuo tilanne missä tätä tekniikkaa käytetään voisi olla esimerkiksi BL-5 tason laboratoriossa oleva onnettomuuspotilas, joka on sairastunut vaikka EBOLA, HANTA tai LASSA-viruksiin, ja hänet pitää sitten operoida tuossa eristetyssä ympäristössä suuren tartuntavaaran takia. 

Toinen tilanne, jossa kirurgi voi joutua operoimaan potilaan etätyökalujen avulla voisi olla esimerkiksi onnettomuus, missä potilas on loukkaantunut vakavasti jossain asumattomilla seuduilla, ja ensiapuryhmän mukana olevat lääkärit eivät ehkä osaa häntä auttaa, kuten mahdollisessa aivoruhjetapauksessa saattaa käydä, eli jos potilas joudutaan leikkaamaan onnettomuuspaikalla, tai terveyskeskusksessa niin tulevaisuudessa heillä voi olla käytössään etäohjattava kirurgirobotti. Ja toki noilla etäohjattavilla roboteilla voidaan toteuttaa monia muitakin, ehkä hiukan erikoisia operaatioita, kuten atomijätteen hävittämistä. 

Mutta varsinaiseen produktiivisyyteen nuo välineet eivät pysty, ja siksi niiden hämääminen on melko helppoa. Jos tietokone osaa esimerkiksi ohjata autoa Marsissa, niin sen pitää silloin oikeastaan vain osata ajaa suoraan, sekä väistellä kiviä ja rotkoja. Eli tuo ohjelmoija on tehnyt sille parametrit, joiden mukaan tuo robotti tunnistaa kiven tai esteen, sitten se kääntyy kiven jommalle kummalle puolelle, ja tutkii reitin LASER-skannerilla, minkä jälkeen se joko jatkaa eteenpäin tai yrittää kiven toiselta puolelta ohi, jos reitillä on toinen este. Tuon lisäksi robotti ei oikeastaan mitään muuta teekään, ettei sitten maavalvomo anna käskyä aloittaa näytteenottotehtävää. Ja nuo samat luotaimet voivat tietenkin toimia kaikilla taivaankappaleilla, eli jos vaikka Mars autosta tehdään RTG:llä toimiva, kuten CURIOSITY:tä (Kuva1) tehtiin, niin sen avulla voidaan suoraan tutkia esimerkiksi Jupiterin kuita. Eli aurinkopaneelit vain vaihdetaan atomiparistoon, niin voidaan operoida myös aurinkokunnan ulko-osissa. Ja Kuussa toimiessaan tuo ryömijä voi käyttää aurinkopaneeleja kehittääkseen tarvitsemansa virran.

Näytteenotto voi olla esimerkiksi erillisenä ohjelmana tai oikeastaan ohjelmointitauluna, joka toimii kuten “extralevel” tuossa robottiluotaimen ohjelmistossa. Toisin sanoen nuo robottiluotainten ohjelmistot muistuttavat rakenteeltaan tietokonepelejä, joissa lineaarinen ohjelmointikoodi kirjoitetaan erityisiksi tauluiksi, ja jokainen ylimääräinen toiminta, mitä luotain suorittaa vastaa oikeastaan extralevelia. Toisin sanoen ohjelman runko on ojojärjestemien ohjaussovellus, ja kaikki muut asiat, mitä tehdään ovat oikeastaan extraleveleja. Ja näyttenoton ajan tuo luotain tietenkin seisoo paikallaan. Samoja ohjelmistoja tietenkin käytetään myös PREDATOR- ja muissa lennokeissa. Kyseisen luotaimen luotaimen ohjaaminen taas suoritetaan siten, että sille annetaan komento “aja 100 metriä suoraan eteen”, ja “käänny 75 astetta oikealle”, sitten “suorita näytteenotto ohjelmisto”. Ja tietenkin näytteenottopraetrit pitää määrittää erikseen, eli ottaako luotain näytteen hiekasta vai jostain kivestä, ja miltä korkeudelta tuo näyte sitten otetaan, ja missä kulmassa pora laitetaan tukeutumaan kiveen, vai käytetäänkö Laserporaa, pitää olla erikseen määriteltynä. 

Ja laserpora tietenkin on paljon käyttökelpoisempi, koska siinä ei terä katkea, mutta jos näyte kuumennetaan lasereilla, ja niitä analysoidaan plasmaspektrometrin avulla, niin silloin saattaa orgaaninen aines tuhoutua täysin. Ja jos Marsissa on ollut elämää, niin se voi olla esimerkiksi puhtaasti RNA eli Ribonukleidihappoon pohjautuvaa, eli kyseessä olisi hyvin alkeellinen olio, joka ei vastaa mitenkään Maapallon DNA:han pohjautuvaa elämänmuotoa. Meidän aitotumallisissa soluissa RNA molekyyli vie solun perimää pois tumasta, ja solun toimintaa ohjataan RNA:n avulla, mikä auttaa solun perimän suojaamisesssa. Ja kuten varmaan tiedätte, niin DNA on oikeastaan valtavan pitkä tietokoneohjelma, joka kuitenkin on kirjoitettu kemialliseen muotoon. Mutta esitumallisissa eliöissä perimä-aines on vapaasti solun sisällä, ja ensimmäiset Kambrikauden solut olivat oikeastaan RNA-molekyyliin perustuvia, ja vasta kun solut olivat muodostuneet, niin sitten kehittyivät virukset. Nuo aivan ensimmäiset arkkibakteerit olivat siis limapusseja, joissa RNA-molekyyliin perustuva perimäaines leijui solulimassa eli protoplasmassa. Ja vasta myöhemmin alkoi kehittyä DNA-molekyyliin perustuvaan perimäainekseen tukeutuva solu.