V3 eli kaikkein potentiaalisin ja pelätyin Natsien superaseista.

Monet meistä Internetin suurkuluttajista on katsellut elokuvia Hitlerin superaseista, ja vain yksi niistä ei olisi koskaan voinut toimia. Kyseessä oli "DAS RATTE"-niminen superraskas tankki, eräänlainen valtava maalla liikkuva taistelulaiva, jonka paino oli valtavan suuri, ja muutenkin kyseessä oli väline, jonka toimivuudesta oltiin hiukan epävarmoja. Se olisi rikkonut tiet eikä muutenkaan olisi pystynyt mihinkään oikeaan operointiin, koska tuollaisen massan liikuttamiseen tarvitaan atomireaktoria.Muut noista välineistä ovat jossain muodossa käytössä maailman armeijoissa. Eli ballistiset ohjukset, täsmäpommit sekä muut vastaavat välineet ovat osa nykyaikaista sodankäyntiä. Mutta eräs toinen ase kuitenkin on oikeasti potentiaalinen puolustussodankäyntiä ajatellen, ja toisin kuin V-2 raketti, niin V-3 eli monikammioperiaatteella toimiva supertykki on todellisuudessa erittäin pelätty sekä arvostettu väline, jota pelätään monella tavalla, ja laitteen koodinimi oli "DIE HOCHDUCKPUMPE".

Yksinäisiä ammuksia ampuessaan tuo supertykki ei olisi mitenkään sen kummallisempi kuin tavallinen tykki, mutta jos sen putkia laitetaan ikään kuin pakettiin, niin silloin sillä voidaan ampua ammusryöppyjä, joilla voidaan tuhota kokonaisia armeijakuntia. Tuollaisen kiinteästi maahan asennetun tykistö- tai rakettipatterin avulla voidaan ampua miljoonia nuolimaisia tykinammuksia tai Katjusharaketteja valmiiksi määritellylle kohdealueelle, joka on oikeastaan torjuntavyöhyke. Venäläisillä oli kuulemma suunnitteilla vastaava järjestelmä, koostui miljoonista Katjusha-raketinheittimistä, jotka oli asennettu valmiisiin bunkkereihin, ja ne olivat ainakin Kylmän sodan aikaan valmiina torjumaan vihollisia. Järjestelmästä kehitettiin kehittyneempi malli joskus 1950-luvulla, ja siinä tuon ammuksen lennätti ilmaan paineilma, joka kehitettiin kompressoreilla, ja joka työnsi raketin monen kilometrin päähän ennen raketin sytyttämistä.

Tuo välineistö tehtiin sellaiseksi, että sen raketinheittimet voitiin ladata valmiiksi panostetuista latausvaunuista, niin että sen lataaminen olisi mahdollisimman nopeaa. Mutta tuo kompressorin avulla toimiva malli, joka ilmeisesti valmistettiin Saksan antautumisen jälkeen sai nimen "DIE PUMPE". V3-aseesta on muuten olemassa aivan moderneja versioita, joita käytetään lähinnä ohjusten torjuntaan. Siinä tuhansia ilmatorjuntaohjuksia kuten PATRIOT tai SA-12 GLADIATOR, ohjuksia ammutaan suurissa määrin kohti hyökkääviä ICBM-ohjuksia, joiden toivotaan täten saavan osumia, ja noiden ohjusten toivotaan tuhoavan mahdollisimman monta taistelukärkeä, ennen kuin ne ehtivät räjähtää, jotta niiden tuhovoima voidaan minimoida. Tuon V-3 aseen pohjalta on tehty useita erilaisia ratkaisuja sekä ilmatorjunnan että tavallisten taisteluvälineiden suhteen, ja ainakin Venäjä sekä Kiina ovat kokeilleet sellaista ratkaisua, että noita Katjusha-raketteja asennettaisiin rekkojen perävaunuun tai vastaavaan paikkaan, missä ne voidaan toimittaa huomaamatta lähelle jotain lentotukikohtaa siviilirekalla, ja laukaista ne yllättäen kohteeseen.

Samoin ainakin Venäjällä on kokeiltu tuollaista vastaavaa paineilmalla toimivaa kranaatinheitintä, jolla laukaisun ääni voidaan peittää lähes täysin. Samalla tuon rekan paikka jää helposti havaitsematta. Noista välineistä voidaan tehdä erittäin helposti kontrolloituja, ja tietokoneistetun hallinnan avulla niitä voidaan käyttää tehokkaasti periaatteessa jopa yhden miehen voimin. Myös bunkkeriin sijoitettu malli voi olla osittain suunnattava, jos siinä käytetään pelkkää korotuskulman säätämistä. Ja suuntaaminen voi tapahtua niin, että kun esimerkiksi valvontakamerat sekä seismiset sensorit kertovat vihollisen olevan alueella, niin nuo heittimet käynnistetään, ja ammukset laukaistaan kohti vihollista. Ja aina ladattaessa putkia tuon tukikohdan luukut suljetaan, jotta aseen paikka ei paljastuisi. Samoin bunkkerit voidaan naamioida vanhan näköisiksi eli esimerkiksi rauniotaloksi, jotta niiden oikea käyttö ei paljastuisi.