Älypuhelinten käytön lisääntyminen

Älypuhelin on laite, joka tulee tulevaisuudessa korvaamaan perinteisen lompakon lähes täysin. Sen toimintatapa on monipuolisempi sekä tehokkaampi, ja samalla noiden älypuhelinten tietojenkäsittely- ja kommunikaatiokapasiteetti on paljon tehokkaampi, sekä tuo laitteisto pystyy suorittamaan useampia tehtäviä kuin pelkät pankkikortit. Nuo älypuhelimet toki voidaan varustaa kontaktinäyttöön liitetyllä sormenjälkitunnistimella. Mutta toki muitakin biometrisiä tunnistimia, kuten biolastuun perustuvaa DNA-tunnistinta voidaan hyödyntää tuossa toiminnassa.

Kyseinen biolastu voi olla sellainen, että se imee ihosolun tunnistinpinnalle nanoputken välityksellä, eli ihminen liikuttaa sormeaan hiukan raastinrautaa muistuttavalla pinnalla, ja sitten tuo analysaattori tutkii henkilön DNA:n. Jos DNA täsmää siihen henkilöön. joka on rekisteröity puhelimen käyttäjäksi, voi hän sitten käyttää tuota laitetta. Kun tuo tunnistinpinta pyyhitään puhtaaksi, eli se käsitellään spriillä, ja käytön jälkeen UV-valo steriloi kyseisen kohdan. Syy miksi DNA-tunnistinta, eli biolastua ei käytetä jokapäiväisessä elämässä sairaaloiden ulkopuolella on siinä, että tuo lastu pitää vaihtaa joka näytteen jälkeen, joten kyseinen pinta täytyy tehdä sellaiseksi, että se voidaan puhdistaa täysin käytön jälkeen. Biolastun toiminta perustuu siihen, että tuon lastun pintaan on tehty hyvin ohuita sähköjohtoja, jotka katkeavat eri entsyymien vaikutuksesta, ja jokainen sähköjohto katkeaa erilaisesta entsyymistä.

 Täten voidaan rakentaa esimerkiksi kemiallinen makuaisti, joka rekisteröi esimerkiksi myrkyllisen aineen kemiallisen koostumuksen kirjaimellisesti vain maistamalla niitä, joten vaikkapa erittäin voimakkaita hermokaasuja voidaan tällä tavoin testata tehokkaasti vesistöistä tai muista paikoista. Mutta biolastujen ongelma on se, että ne ovat kertakäyttöisiä. Toisaalta taas kemialliset "sniffer"-laitteet, jotka perustuvat laseriin tai kaasukromatomografiin ovat nykyään tehty hiukan toisin kuin ennen, ja nanoputkiin perustuvan "sniifferin" voi nykyään istuttaa vaikka sokeripalan kokoiseen tilaan. Eli tuo uudentyyppinen "snifferi" perustuu siihen, että tuollaiselle alustalle raaputetaan pari ihmisen solua, ja nuo solut ajetaan tuon kromatografin läpi. Temppu toimii niin, että nuo solut voidaan höyrystää pienellä laserilla, minkä jälkeen spetrografi tunnistaa niiden molekyylien atomien spektriviivan, kun ne kulkevat tuon putkiston läpi, ja ohittavat mittauspisteen, missä nuo atomit joutuvat uudelleen sähkömagneettisen säteily värisyttämäksi, jolloin niiden splrtiviivat voidaan lukea.

Tuo on kehittyneempi sekä luotettavampi menetelmä, kuin pelkkä sormeinjälkien lukeminen, ja toki nuo menetelmät täydentävät toisiaan. Kännykkä pitää myös varustaa sellaisella toiminnolla, joka toteaa sen, että kädessä virtaa veri, ja siinä voi myös olla hälytysmoodi, joka voi aktivoitua, jos ruudulle naputtaa SOS:n tai oman salaisen koodin, joka sitten suorittaa automaattisen hälytyksen suoraan hälytyskeskukseen. Samoin tulevaisuuden kännykkä on varustettu sellaisella ohjelmistolla, mikä lähettää oikeudettoman käyttäjän sormenjäljet sekä DNA-näytteen viranomaisille Internetin kautta, ja tuo datayhteys voi toimia myös suoraan satelliitin kautta hyödyntäen sen GPS-laitteen paikannussignaalia, jolloin tuolla puhelimella voidaan puhua myös Tiibetistä, ja sen avulla voidaan todeta, että onko henkilö oikeasti Suomen kansalainen.