Virtuaalitodellisuus sekä sen mulistavuus

Virtuaalitodellisuutta voidaan pitää ehkä yhtenä suurimmista keksinnöistä tietotekniikan kivisellä saralla. Tuon pienen silmien eteen tulevan HUD-näytön avulla voidaan kehittää henkilökohtainen näkymä, jota muut eivät pääse katselemaan olan yli. Joten esimerkiksi luottamuksellista työtä tekevät henkilöt hyötyvät tuosta teknologiasta todella paljon. Ja tuo laite tulee halpenemaan lähitulevaisuudessa entisestään, ja vaikkapa kännykkää voidaan käyttää tuollaisena näyttöpäätteenä asettamalla se silmien eteen telineen varaan, ja liittämällä siihen BT- näppäimistö sekä hiiri, voidaan sitä käyttää tietokoneen korvikkeena. Ongelma tulee siitä, että tuo näppäimistö ei ole näkyvissä käyttäjälle, mutta jos nuo näppäimet varustetaan tuntoantureilla, jotka kertovat käyttäjälle, mihin näppäimeen sormi koskee ennen painallusta, niin kännykkää voidaan käyttää kuin pientä tietokonetta myö "VR" tilassa. Muuten se pitää ottaa pois silmiltä kirjoittamisen ajaksi. Toki kännyköissä on "puhe tekstiksi"- toiminto, mutta se ei ole tietoturvan kannalta järkevää toimintaa.

Tämä VR-lasien hyödyntäminen tulee varmasti lisääntymään muuallakin kuin vain pelimaailmassa, ja ehkä jo lähitulevaisuudessa esimerkiksi perinteisiä silmälaseja aletaan korvata VR-tekniikalla. Siinä kameran avulla luodaan kuva ympäröivästä maailmasta tuolla VR-näytölle, ja koska tuo näyttö on läpinäkyvä, niin esimerkiksi matkapuhelimen sovelluksia voidaan sen avulla käyttää tehokkaasti sekä turvallisesti.

Tuo VR-näyttö voidaan varustaa samalla tekniikalla, kuin mitä Stephen Hawkingin käyttämä puhetietokone, eli ihminen voisi katseen avulla ohjata noita älypuhelimen sovelluksia, ja tällöin esimerkiksi Facebookia voidaan käyttää käsien ollessa sidottuna vaikkapa kauppakasseihin. Mutta tietenkin se käyttääkö ihminen tällaisia sovelluksia on kuitenkin hänen oma asiansa. Ja ainahan tuo henkilö voi käyttää puhekomentoja puhelimen ohjaamiseen. Toki meluisalla kadulla saattaa tekniikka pettää, eikä myöskään mitään asiakirjoja voida tuolla tavoin tehdä.

Tekniikka missä kameran kuvaa siirretään läpinäkyvälle levylle jatkuvana syötteenä kehitettiin oikeastaan A10 "Thunderbolt II" rynnäkkökonetta varten. Siitä käytetään nimeä LANTIRN Low Altitude Navigation Infra Red for Night. Lentäessään pimeässä tai sumussa A-10 rynnäkkökone käyttää kohteen etsintään infrapunakameraa, joka välittää ottamansa kuvan lentäjän HUD-näyttöön. Aikoinaan tuollainen tekniikka oli painavaa ja kallista. Mutta nykyään voidaan valmistaa kevyitä sekä huokeita infrapunakameroita, jotka mahtuvat kännyköihin. Noita välineitä myydään mm. LVI-alan liikkeissä putkivuotojen etsitää varten, mutta myös erilaisilla turvapalveluilla ja viranomaisilla on niitä käytössään, koska lämpökameralla voidaan tehokkaasti etsiä aseita tai kätkettyjä pulloja ihmisten vaatteiden läpi. Se mitä ihmiset tuosta ajattelevat voi olla kuitenkin hiukan muuta kuin hyväksyvä, koska tuo laite näkee vaatteiden läpi, ja se saatetaan kokea kiusalliseksi. Kuitenkin asenteet muuttuvat kaiken aikaa, ja kukaan ei enää kiusaannu esimerkiksi kamerakännyköistä, joten varmasti myös Infrapunakameraan aletaan suhtautua samalla tavoin. Tuon laitteen käyttö tietenkin vähentää riisuttamisen tarvetta, kun henkilö voidaan tutkia vaatteiden läpi käymättä häneen fyysisesti kiinni ollenkaan.

Mutta tuollaisen infrapunavalossa toimivan action kameran avulla voidaan ihniselle antaa infrapunäkö, jolla hän voi nähdä täydellisessä pimeydessä. Ja tuo infrapunakamera voi tehdä pimeässä pyöräilystä turvallista, koska infrapunakamera näyttää lämpökohteet, jolloin henkilö osaa välttää törmäämästä vaikkapa jalankulkijoihin. Ja tuollainen väline on käytössä mm. erikoisjoukoilla, jotta he voisivat toimia paremmin sekä tehokkaaammin. Älypuhelimen paikannusominaisuuksia voidaan hyödyntää monella tavoin, ja yksi niistä tietenkin on sen valvominen, että onko oma jälkikasvu siellä, missä he sanovat olevansa.