Tohtori outolemmen maailmanloppukoje, eli kuinka ihminen oppi rakastamaan pommia

Yksi maailman kuuluisimmista vetypommeista tai fuusioon perustuvista ydinaseista on 30.10.1961 Novaja Zemlijalla laukaistu "Tsar bomba". Tuo väline on multivaiheinen lämpöydinase, joka muistuttaa toiminnaltaan hieman OPERATION REDWING:in TEWA-testin  yhteydessä laukaistua BASSOON PRIME-yksikköä. Tuossa aseessa fuusiopommi on ympäröity luonnon uraanista tehtyyn putkeen, mikä lisää aseen tehoa. Kun primaarilaukaus eli pieni fissiopommi sytyttää tuossa pommissa olevan litiumin, eli käynnistää siinä fuusioreaktion, missä litium-atomit alkavat sulaa yhteen, kuten esimerkiksi tähtien ytimissä tapahtuu, niin samalla tuolle luonnonuraaniputkelle eli puskurille sinkoaa nopeita neutroneja, jotka muuttavat uraani 238 plutonium 239:ksi, jota kutsutaan myös nimellä "ydinaseplutonium".

Kun tuo muutosreaktio alkaa, niin "puskurissa" tapahtuu silloin itse asiassa fissiorekatio, mikä sitten painaa fuusiomateriaalia eli pommin sisällä palavaa keinotekoista aurinkoa uudelleen kasaan, Tällöin syntyy tilanne, jossa fuusioreaktio käynnistyy uudelleen. Tuota ratkaisua supertehokkaan vetypommin eli lämpöydinaseen valmistamiseksi kutsutaan nimellä FFF eli fissio fuusio fissio-ase, ja tuo ratkaisu tietenkin lisää aseen painoa todella paljon.

Teholtaan Tsar-bomba vastasi kaikkia Toisen Maailmansodan aikaan käytettyjä räjähteitä, ja sen todellinen teho on arvioiden mukaan noin 50-60 megatonnia. Todellisuudessa tuossa aseessa käytetty "sipulirakenne", missä sen sisälle on asennettu vuoron perään litium- sekä uraanikuoria vähensivät tuon kammottavan aseen tehoa, ja kaikkein suurin mahdollinen teho olisi saavutettu siten, että tuo litium olisi ympäröity yksinkertaisella uraaniputkella, jolloin aseesta olisi tullut yksinkertaisempi sekä kevyempi. Kun puhutaan esimerkiksi juuri vetypommeista eli lämpöydinaseista , niin niiden yläkoolla ei sinällään ole mitään rajaa, ja esimerkiksi Stanley Kubrikin elokuvassa "tohtori Outolempi" puhutaan siitä, että Neuvostoliitto olisi rakentanut valtavan vetypommin, eli "maailmanlopun koneen", joka olisi yksinkertaisesti räjäyttänyt koko Maapallon, jos Neuvostoliitto olisi hävinnyt ydinsodan. Tarinan mukaan Gora Jamantau on tuollaista asetta varten tehty bunkkeri, mutta itse uskon että kyseessä on tietokonekeskus, mistä Venäjän ydinaseita ohjataan.

Noista Kylmän Sodan superaseista on jäänyt vain vähän tietoja, mutta tarinoiden mukaan Neuvostoliitto suunnitteli esimerkiksi sellaista operaatiota, missä sen Washingtonin suurlähetystöön olisi solutettu ydinase, mikä sitten olisi laukaistu sodan syttyessä. Samoin elokuva "Tohtori Outolempi" laukaisi huhumyllyn, missä esimerkiksi joku öljysäiliö olisi täytetty litium-paristoilla, ja sen keskelle olisi asetettu ydinpommi, millä olisi tuhottu ainakin puoli eurooppaa. Samoin esimerkiksi Berliinin televisiotorniin oli erään kansansadun mukaan asennettu juuri tuollainen "Tsar-bomba", jolla DDR:n hallitusta sitten uhattiin. Nykyään ydinpommit on tehty vähintään modulaarisesti, eli ne perustuvat siihen, että pieniä ydinaseita voidaan käyttää suurempien pommien nalleina, eli tuon pienen pommin ympärille vaihdetaan vain fuusiomateriaalisäiliö.

Tuo "tohtori outolemmen" "maailmanloppukone" olisi asiantuntijoiden mukaan todellisuudessa öljysäiliö, mikä on täytetty litiumilla, ja jonka keskellä on pieni fissiopommi. Syy miksi Neuvostoliitto kehitti aikoinaan "Tsar bomban" oli se, että se pelkäsi etteivät sen pommittajat pääsisi perille kohteisiinsa, joten tuo ydinase tehtiin niin tehokkaaksi, että sillä voitiin tuhota esimerkiksi Lontoo pudottamalla se Britannian rannikolle. Nykyiset ydinaseet valmistetaan siten, että niissä on esimerkiksi täsmäpommiohjaimet, jotta tuollainen 200-500 kilotonnin ase voidaan ohjata erittäin tarkasti kohteeseensa, kuten esimerkiksi jonkun bunkkerin sisäänkäyntikäytävään. Nämä aseet muistuttavat esimerkiksi GBU-15 liitopommia ulkonäöltään, mutta niiden räjähde on vaihdettu ydinaseeseen.

Nykyään esimerkiksi USA:n ilmasta pudotettavien tai laukaistavien ydinaseiden enimmäisteho on noin yhden megatonnin luokkaa, ja esimerkiksi STEALTH-pommittaja voi tuhota useita kohteita saman operaation aikana. Jos noista verraten pienistä ydinaseista halutaan enemmän tehoa irti, niin niitä pudotetaan silloin useita kerrallaan samaan paikkaan. Samalla myös esimerkiksi F-16 tai F-18 hävittäjäpommittajat voivat kuljettaa noin 500 kt. ydinaseita, ja nuo koneet voivat tietenkin tehdä yhteistyötä, eli useat nopeat taktiset rynnäkkökoneet voivat pudottaa ydinpommit samaan kohteeseen lentäen synkronoidusti. Eli useat eri suunnilta tulevat koneet kohtaavat kohteen päällä samaan aikaan, ja pudottavat aseensa samalla hetkellä. Toinen tapa on sitten pudottaa maahan tunkeutuvia ydinaseita siten, että ne osuvat samaan kraateriin, jolloin lopulta tulee bunkkerin katto vastaan.

charelesfort.blogspot.fi