Tuulitykki sekä sen modernit sovellukset

Kuva I

Yksi maailman epäonnistuneimmista aseista on ilmeisesti saksan tuulitykki (Kuva I), jonka toiminta perustui siihe, että kohteeseen suunnattiin erittäin voimakas paine-isku. Tuulitykin käyttövoimana oli tuolloin yleensä eetteri tai jokin muu herkästi syttyvä, hapetettu hiilivety, joka sitten räjäytettiin sähkökipinällä. Yleensä kohde selvisi siksi, että tuo painerintama kulki sen takaa. Tuon asian korjaaminen ei sodan lopulla onnistunut, ja pitkän putkensa takia tuo tuulitykki oli itse hyvä maali liittoutuneiden lentokoneille.

Tuulitykkiä eli paineimpulssiasetta käytettiin lähinnä lentokoneita vastaan, ja toki Saksa ei ole ollut ainoa tuollaisen aseen kehittäjistä. Näet jos paineimpulssiase saadaan toimimaan, niin silloin tietenkin voidaan kehittää huokea IT- sekä myös esimerkiksi panssaroimattomien ajoneuvojen tuhoamiseen tarkoitettu tykki, joka ei tarvitse mitään ammuksia toimiakseen tehokkaasti, joten kyseisen välineen kehittämistä jatkettiin sodan jälkeen, ja silloin huomattiin, että tuulitykin ongelma oli liian myöhään tapahtuva sytytys, sekä tarvittavan hiilivedyn kuljettaminen paikalle.

Hylätty ABM-tutka USA:ssa
Kuva II

Kuitenkin tuulitykki sinällään nähtiin melko paljon kapasiteettia omaavana ratkaisuna esimerkiksi IT-tykkinä, jos se vain saataisiin toimimaan. Yhteen aikaan Dungway-alueella testattiin asetyleeniliekkiin parustuvaa IT-liekinheitintä, jossa asetyleenihitsausliekki palaa putken takana, ja siihen suunnataan apuliekkejä sivuilta, jolloin kyseessä olisi eräänlainen tulenliekkiin perustuva laser-ase. Mutta myös puhtaaseen paine-iskuun perustuvia tuulitykkejä kokeiltiin, eli nämä kiinteään räjähteeseen kuten RDX:ään perustuvat paine-impulssiaseet ovat sellaisia, että niistä lähtevä paine on paljon korkeampi, kuin näiden hiilivetyyn perustuvien laitteiden.

Esimerkiksi joskus on ajateltu käyttää pelkkiä RDX-räjähteeseen perustuvia tavallisia tykin ammuksia, joissa ei ole kranaattia. Se miten tehokas tuollaisen RDX:llä ladatun kranaatin kehittämä paineaalto on, näkyy kuvissa, missä RDX:ää on räjäytetty esimerkiksi ajoneuvon vieressä. Tuon räjähteen palonopeus on valtava, mikä aiheuttaa sen, että ilma puristuu kasaan, ja tuo paine eli pakkautunut ilma etenee ilmassa kovempana kuin teräs . Eräässä Clive Cusslerin kirjassa esiteltiin eräänlainen moderni versio tuulitykistä, mikä perustui valtavaan stereokaiuttimeen. Kuýseinen kaiutin olisi niin valtavan tehokas, että se kehittäisi ääniaallon, joka olisi kovempi kuin terässeinä.

Kuva III

Tuolla tavoin voitaisiin luoda tehokas aluepuolustusjärjestelmä, mikä torjuisi lentokoneita  sekä ohjuksia iskemällä niihin paineiskuja, joihin törmätessään ohjus tai lentokone murskautuu. Kyseinen järjestelmä voisi muistuttaa ulkoisesti kuvan kaksi (Kuva II) ABM tutkaa, jossa valtavan voimakas kaiutin olisi naamioitu esimerkiksi tutkaksi. Tuo kuvassa oleva laite on vain vuoden verran toiminnassa ollut "safeguard" tutka, joka kuitenkin hylättiin vasta vuoden kokeilun jälkeen. Tuulitykki kuitenkin on pohjana mm. laser- ja mikroaalto-ammuksille, joissa on yleensä kirkkaasta sokerista tehty laser-elementti, jonka päissä on sitten kaksi peliä, joista toisessa on reikä. Ja tuo laser sitten saa voimansa salamavalojauheesta. Laser-ammuksia on sekä tykki- että kivääri-ja pistoolinkaliiberisena.

Mikroaaltoammus taas perustuu siihen, että ammuksessa on magnetroni sekä kondensaattori, joka antaa virtaa magnetronille, joka antaa mikroaaltosykäyksen kohteeseensa. Toinen versio taas perustuu siihen, että akkua tai paristoa puristetaan voimakkaalla räjähteellä, jolloin tuo ammus lähettää erittäin kovan mikroaaltosykäyksen kuten mikroaaltopommikin (Kuva III tekee. Eli mikroaaltokranaatti tai mikroaaltoon perustuva ohjuksen taistelukärki ovat oikeastaan sama väline kuin tuossa kuvassa oleva pommi, mutta niiden erona on vain pienempi koko sekä erilainen kuljetusjärjestelmä.