Kiusaajien sielunelämä sekä asennemuutoksen tarpeellisuus

Kiusaajista sekä johtajista sen verran, että nimenomaan yritysmaailman huippumiesten kanta kiusaamiseen ratkaisee paljon. Eli jos he tuomitsevat syrjimisen sekä työpaikkakiusaamisen julkisesti, niin se varmasti edesauttaa tämän ikävän ilmiön kitkemisessä. Johtajille ei kuitenkaan koskaan puhuta tunteista, vaan siitä kuinka kiusaaminen vaarantaa heidän yhtiönsä maineen ja aiheuttaa samalla rahallista menetystä yritykselle katoavana asiakaskuntana ja myös siinä, että jokainen kiusaamiseen käytetty työtunti on poissa yhtiöltä, ja samoin yrityksen työaikaa hukkuu sitten turhien rekrytointi-ilmoitusten tekoon. Eli kun työpaikalla voidaan pahoin, niin aikaa kuluu uusien työntekijöiden rekrytoimiseen, kun vanhat työntekijät eivät enää jaksa. Samoin kallista työaikaa kuluu poissaolosijaisuuksien järjestämiseen, koska huonosta ilmapiiristä kärsivä työntekijä ottaa helpommin sairaslomaa.

Samoin työaikaa kuluu siihen, että tuo kiusaaminen vie sitten kahden henkilön työpanoksen yhtiöstä, kun kiusaajan aika menee kiusaamiseen, ja kiusatun aika siihen kun hän ei saa tehtäviä tehdyksi, kun toinen huutaa koko ajan vieressä tai tekee työnteon jatkuvasti mahdottomaksi, kun hän pimittää työkaluja tai tekee muuta vastaavaa. Kun puhutaan koulu- ja työpaikkakiusaamisesta niin silloin pitää muistaa se, että tuo hyvin vaarallinen, narsistinen käytösmalli opitaan jo peruskoulun pihoilla. Sitten kun siihen ei puututa, niin tuo toimintamalli vahvistuu ihmisen mielessä, niin että hän alkaa pitää kiusaamista hyväksyttävänä toimintamallina sekä työ- että yksityiselämässään.

Eli kiusaajan käsitys sosiaalisesta elämästä on sitä, että hän saa muut korottamaan itseään, kun hän kiusaa yksittäistä ihmistä. Ja siksi on erittäin tärkeää, että jos henkilö kiusaa toista, niin hän ei saa pelkkää rangaistusta, vaan hänet laitetaan kohtaamaan uhrinsa, sekä selittämään toimintaansa muille. Kun puhutaan kiusaamisesta, niin se on erittäin alhaista, mutta pitää muistaa se, että kiusaajan itsetunto sekä hänen sosiaaliset taitonsa ovat niin huonot, että hän ei muuten pysty ottamaan kontaktia muihin ihmisiin kuin alistamalla muita. Kiusaamisesta muuten on sekä aktiivinen että passiivinen malli, josta yleisempi on jälkimmäinen skenaario, missä yksi henkilö vain jätetään ryhmän ulkopuolelle.

Se tekee kiusaamisesta erittäin ikävää toimintaa, että sekä kiusaaja että kiusattu ovat molemmat uhreja. Kun lähdetään liikkeelle kiusaajan asenteista, niin hän toki tekee kiusatulle väärin, mutta kuitenkin häntä voidaan sikäli ymmärtää, että hän on itse usein kykenemätön toimimaan normaalisti ihmissuhteissa, ja hänen olematon itsetuntonsa vaatii sitten jotain sellaista toimintaa, kuin toisen pilkkaamista tai hänen vähättelyään. Kuitenkin olisi tärkeää, että kiusaaja ja kiusattu kohtaisivat ainakin niin, että kukaan ei sitten lähde kostoretkille iän karttuessa. Mutta kuitenkin tärkeää on se, että kiusaajasta tehdään esimerkki muille, jotta he näkevät sen, että tällainen toisen alistaminen ei ole hyväksyttävää, ja jokaisen työpaikan pitää myös ottaa kiusaajaa kohtaan tuomitseva asenne, jotta tuollainen käytösmalli ei pääse leviämään muun työväen pariin.
pseudotiedetta.blogspot.fi