Uhkapelit perustuvat todennäköisyyslaskentaan, ja siksi kasino voittaa aina

Kuinka varmistan voiton hedelmäpelissä, on kysymys, mihin kaikki maailman uhkapelurit haluavat vastauksen. Jos henkilö haluaa olla mahdollisimman varma voitostaan, niin silloin hänen pitää tietenkin tuntea rahapelien psykologia erittäin tarkasti. Tuolloin pitää muistaa sellainen asia, että uhkapelikoneiden säiliössä pitää olla rahaa, jotta sitä voidaan jakaa pois. Tuolloin pitää pelaajan seurata tuon raha-automaatin pieniä voittoja, koska silloin automaatti kerää rahaa sisäänsä. Ja kun takana on pitkään jatkunut pienten voittojen jono, niin silloin automaatti alkaa jossain vaiheessa jakaa rahaa ulos.

Tai oikeastaan tuohon rahan jakamiseen liittyy käsite “ennen purkausta hiljaisuus". Tuolloin automaatti pitää hetken taukoa, ennen kuin se antaa ison potin ulos. Pienten voittojen on tarkoitus kannustaa pelaajaa syöttämään siihen rahaa suuren voiton toivossa. Todellisuudessa automaateissa on sarja, josta joka tietynnes pelikerta antaa suuren potin rahaa. Tuolla suurella voitolla on tarkoitus taata automaatin kiinnostavuus, eli se että sillä pelataan ja sinne syötetään rahaa. Automaatin hakkerointi perustuu siihen, että sen kierroslaskuria saadaan manipuloitua niin, että se antaa sen suuren voiton ulos. Tuo tapahtuu johtamalla laitteen moottoriin sähköä tai pyörittämällä sitä mekaanisesti niin, että se antaa kaikki rahat pihalle.

Pajatso tietenkin perustuu todennäköisyyslaskentaan. Todennäköisyys saada tuosta perinteikkäästä koneesta voitto ulos on tuon aukon suhde pajatson halkaisijaan. Tuolloin voidaan pajatsoa käännellä niin, että rahaa menee aina reikiin, tai sitten hiukan kolikkoa suurempaa metallinpalaa voidaan liikuttaa magneetilla niin, että se jää tuon koneen käyttövivun päälle, jolloin luukku jää auki. Tai oikeastaan riittää se, että luukun avausvipua pidetään jollain tavoin auki, jolloin automaatti voidaan tyhjentää kolikoista.

Peliautomaattien ongelma on se, että ne aiheuttavat riippuvuutta varsinkin päihteiden käyttäjissä, joiden tavaksi tulee sitten pelata niihin koko omaisuutensa. Vaikka peliautomaatit ovat maassamme melko yleisiä, niin monopoli uhkapeleihin on maassamme raha-automaattiyhdistyksellä. Tuolla tavoin pyritään kitkemään pelaamista sekä siitä johtuvia yhteiskunnallisia ongelmia. Peliautomaattien ongelmana on se, että niistä saadaan kuitenkin rahaa kansanterveystyöhön. Kuitenkin RAY:n monopoliasema uhkapelejä kohtaan takaa sen, että mafian kaltaiset organisaatiot eivät kuitenkaan voi käyttää uhkapelejä rahanpesuun.

Tuo temppu tehdään muuten niin, että mafian velalliset tuovat rahat kasinoille, joka sitten on voittavinaan ne. Sen jälkeen mafian mies tulee kasinolle, ja “voittaa” järjestetyissä peleissä nuo rahat itselleen. Kyseisissä peleissä käytetään ennalta järjestettyjä pakkoja, joista sitten tuo mafian mies voittaa nuo rahat itselleen. Tällä tavoin pyritään peittämään se, että mafia saa nuo rahat huumekaupoista sekä muista rikoksista. Raha ikään kuin “luukutetaan” kasinojen kautta, jotta mafian ei tarvitse olla avoimesti tekemisissä katutason rikollisten kanssa, ja tuon takia raha käytetään kasinojen kautta, mutta ongelmana sitten on se, että todennäköisyys saada voitto on hyvin pieni. Silloin jos ihminen on "Hannu Hanhi", niin silloin hän varmasti myös herättää virkavallan huomiota, koska mahdollisuus saada herttareeti pakasta on 1/311875200 (1/52*51*50*49*48). Tuo lasku on kertolasku, koska kaikki kortit nostetaan "saman tapauksen sisällä".

Ensin katurosvo menee kasinoon, ja vaihtaa rahat pelimerkeiksi, jotka hän sitten “häviää”. Se mikä hänet usein käräyttää on juuri se, että hän voittaa aika usein, ja silloin poliisi huomaa kasinon harjoittavan rahanpesua. Sitten mafian mies käy muka pelaamassa nuo rahat mafialle, jonka pomot sitten tallettavat nuo rahat pankkiin, esimerkiksi tekaistujen autojen korjauslaskujen muodossa. Eli mafian mies ei koskaan suoraan käy laittamassa rahoja omalle tai pomonsa tilille, vaan tuo rahansiirto naamioidaan usein laskuksia, joka koskee vaikka autojen kolarontia tai jotain remontteja. Tuolloin huumerahasta tehdään näennäisen laillista virkavallan silmissä, jotta sen alkuperää ei tarvitse selitellä kenellekään poliisille. Kuitenkin aina välillä joku sitten kärähtää tällaisesta toiminnasta, ja se saattaa viedä poliisit suoraan mafian miesten ovelle.

Digiaika on tullut myös kouluun, ja tekee mahdolliseksi verkostoitua jopa Atlantin tuolla puolen olevien toimijoiden kanssa

Yllä kuva ilmaisesta GeoGebra-ohjelmasta

Digiaika muuttaa asenteita ja arvoja sekä tieteen sekä taiteen luonnetta. Digitaalinen yli valtameren tapahtuva kommunikaatio antaa mahdollisuuden jakaa tietoja sekä kokemuksia ilman, että ihmisten täytyy fyysisesti mihinkään työpaikaltaan. Sen takia ei matkustamisesta enää muodostu kustannuksia, ja siksi periaatteessa kuka tahansa voi kommunikoida toisen henkilön kanssa riippumatta siitä, missä he fyysisesti ovat. Tuolloin ihminen voi olla vaikka kävelyllä tehdessään työtään älylaitteiden ja mobiiliteknologian välityksellä jopa ajaessaan polkupyörällä.

Tässä tekstissä kirjoitan kuitenkin sanaa “esimerkiksi”, kun luettelen niitä tapoja, millä digitaalinen teknologia on muuttanut maailmaa. Näet voidakseen kommunikoida toisen ihmisen kanssa tarvitaan tietysti toinen ihminen, jonka kanssa sitten vaihdetaan mielipiteitä. Ilman toista ihmistä ei ole olemassa ihmisten välistä kommunikaatiota.

Tai ainakaan kommunikaatio ei ole kovin kehittävää, jos se rajoittuu vain esimiehen sekä alaisen väliseen käskyjen lähettämiseen sekä vastaanottamiseen. Jos ainoat viestit, mitä tietokoneelta lähtee ovat jotain käskyt, joiden sisältö on, “vaihda lamput toimipisteessä, missä työskentelet ”,  johon alainen vastaa “OK”, ei ole mitenkään kovin monipuolista viestintää. Samoin “non stop” metodologialla jaetut bilekuvat eivät kovin hyvää mainosta ole, tai ainakaan missään nimessä se ei kovin kehittävää ole.

Tai ainakin sen verran voin sanoa, että siinä ei ainakaan kielitaito tai itseilmaisun taito kauheasti pääse kasvamaan, kun nettiin ladataan jatkuvasti filminauhan nopeudella erilaisia kuvia, missä henkilö juo ainakin päällepäin juomakelpoiselta  vaikuttavaa alkoholipitoista ruskeaa nestettä. Tai sitten hän juo kertaalleen ihmisen läpi kulkenutta kellanruskeaa nestettä. Kuitenkin digitalisaatio on tehnyt mahdolliseksi sen, että samoja välineitä voidaan käyttää moneen eri tarkoitukseen. Tuolla tarkoitan että esimerkiksi mobiililaitteilla voidaan tehdä toimisto-ohjelma presentaatioita, sekä käyttää niitä laskimina ja netin selaamiseen sekä puhumiseen ilmaisia puheluita netin yli.

Kaikki tämä on mahdollista yksinkertaisesti lataamalla sopivat ohjelmat Internetistä. Se tietenkin tarkoittaa dynaamisen tietojenkäsittelyn lisääntymiseen, sekä sen että esimerkiksi oppilaan kokeet voidaan tarkastaa samalla kun hän täyttää tehtäväpaperia, mikä voi tietenkin olla digitaalisesti tietokoneen muistissa, ja oppilas täyttää vastaukset "kosketuskynällä" tabletin näytöllä kuten hän täyttäisi perinteistä koetta, mutta ero on siinä, että tuon kokeen täyttämistä voidaan valvoa ilman, että valvoja häiritsee kokeen täyttämistä seisomalla oppilaan selän takana hengittämässä hänen niskaansa.

Samalla voidaan myös täyttämistä seurata niin, että opettaja näkee myös sen, mitä kokeen tekijä tekee paperilla. Siinä sitten huomataan, jos oppilas täyttää kokeen viidessä minuutissa tehden jokaisen vastauksen oikein. Tuolloin huomattiin myös, jos oppilas ei osaa mitään. Mutta näihin dokumentteihin voidaan lisätä myös kryptattua tietoa, josta käy ilmi dokumentin alkuperäinen tekijä. Tuo tieto voidaan salata niin, että kukaan muu kuin noita asioita valvova viranomainen voi sen saada selville. Tuolloin voidaan myös "käräyttää" henkilöitä, jotka myyvät koevastauksia.

Eli tuossa paperissa voi olla sekä julkinen että salainen allekirjoitus. Julkinen allekirjoitus on siis se, mikä tehdään paperin täyttäjän toimesta. Ja tuo salainen allekirjoitus voidaan generoida laitteen käyttäjätunnuksen tai jonkun muun tunnisteen kuten SIM-tunnisteen, jota käytetään viranomaisten kanssa asioinnin yhteydessä avulla. Ja jos joku sitten jakaa tuon työn eteenpäin, niin alkuperäinen täyttäjä voidaan saada selville välittömästi. Ja koska  kyseinen koe tehdään tableteilla, niin sekä kosketuskynän avulla, niin silloin saadaan tietenkin myös oppilaan käsiala selville ilman mitään sen suurempia apuvälineitä, ja tietenkin digitaalisia piirtoalustoja eli digitointipöytiä voidaan hyödyntää kokeen yhteydessä.

Tuolloin tietenkin tabletti lukitaan niin, että mitään muuta kuin koe ei ole käytettävissä, ja sitä kautta aletaan toteuttaa ehkä tulevaisuudessa myös YO-kirjoituksia. Tuolloin voidaan hyödyntää myös sormenjälkitunnistinta, kun vastauspaperin vesileimaa aletaan valmistaa, ja samalla voidaan hyödyntää myös virtuaalisia laskimia, eli tuota kännykkää voidaan valvoa etävalvonnan avulla, ja sen selain lukita, jotta aiheettomia ohjelmia ei voida käyttää. Ja tuolloin voisi opiskelija antaa sitten luvan laitteen lukitsemiseen kokeen ajaksi, jos hän haluaa käyttää kokeessa omaa kännykkäänsä.

Kenen omaisuutta Kalevala oikeasti olisi, on kysymys, joka aina välillä mietityttää ihmisiä. Eli olisiko Lönnrotin pitänyt maksaa noille esiintyjille palkkioita, ja veikö hän heiltä leivän suusta, kun hän kirjoitti muistiin tuon kansalliseepoksemme

Kansallisromantiikka on asia, mistä olen kirjoittanut todella paljon, ja tulen siihen vielä ehkä useasti palaamaan. Kaikki me haluamme olla suurmiesten lapsia sekä myös suurten kansojen jälkeläisiä.  Suurin osa meistä normaaleista  ihmisistä ajattelemme, että tuollainen perimä tekisi meistä jotenkin erilaisia niin tavallisessa arkisessa maailmassa, jossa kuitenkin luemme paljon suurten persoonien teoista.

Kukapa meistä ihmisistä ei olisi salaa etsinyt omia piirteitään historiallisista suurmiesten tauluista, joiden on ollut tarkoitus ikään kuin toimia tuon kuvaamansa henkilön henkilöllisyystodistuksena. Siis tässä en puhu kaupallisesta hyötymisestä enkä juridiikasta vaan puhtaasti siitä, että jonkun valokuvien henkilön kasvot muistuttavat omaamme. Silloin tällöin jotkut alkavat sekoittaa tähän kysymykseen esimerkiksi huijareita tai muita vastaavia henkilöitä.

Se että omat kasvonpiirteet löytyvät jonkun historiallisessa kuvassa esiintyvän henkilön kasvoista on tietenkin mieltä kiehtova ajatus. Vaikka kuvassa ollut henkilö olisi “vain” joku uudisraivaaja lännen risukoista, niin siitä kuvasta varmasti keskustelua sitten seuraa iltasella, ja ainahan ihminen voi sitten miettiä sitä, mitä tuon kaukaisen esi-isän jälkeläisistä on tullut, ja mitä he sitten ovat uuden isänmaansa puolesta tehneet.

Kuitenkin Kalevalan tapauksessa sitten on puhuttu siitä, että kuinka paljon sillä kirjalla oikeastaan on ollut arvoa kansallisen itsetunnon ja muiden meidän itsenäistymiseemme johtaneisiin tapahtumiin. Kuitenkin on jäänyt vähän vähemmälle huomiolle sellainen asia, että Lönnrot ei noita tekstejä oikeastaan ole koskaan itse väittänyt keksineensä, mikä tietenkin on yleisesti tiedossa. Kuitenkin voidaan kysyä sellainen kysymys, että miksi Kalevalassa ei ole lähdeluetteloa. Tai tietenkin Lönnrot mainitsee muutamia runonlaulajia kuten Juhana Kainulaisen sekä vienankarjalaisen runonlaulajan (1), mutta ei Kalevalan kokoaja niitä kaikkia varmasti näiltä kahdelta mieheltä kuullut. Tai sitten heillä oli harvinaisen laaja runokokoelma käytössään.

Siis tarkoitan luetteloa, missä näkyisi selvästi se, että ketä runonlaulajia tuo kajaanin piirilääkäri on käynyt haastattelemassa sekä missä haastattelu on tapahtunut. Siis täydellinen selvitys olisi käsittänyt myös kuvauksen siitä, missä olosuhteissa tuo runon merkitseminen muistiin olisi tapahtunut, eli olisiko kyseessä ollut ehkä joku tanssitapahtuma tai ehkä jossain tavernassa tapahtunut esitys. Sekä tietenkin se, että onko tuo runonlaulaja saanut ehkä korvausta esityksestä, joka on kuitenkin tehty kaupallista jakelua varten.

Ja kertoiko Lönnrot heille, että aikoi painattaa nuo tekstit kirjan muotoon. Nuo esitykset olivat sitten tietenkin  runonlaulajien perimätietoon perustuvia asioita, ja jos ne on kirjoitettu muistiin, sekä myyty eteenpäin kirjana, niin silloin on leipä saattanut lähteä esiintyjän suusta. Lisäksi muistaisin erään sokean runonlaulajan kuvan, missä tuo mies tutkii Kalevalaa. Ihmettelen että onko tuo mies sitten oikeasti kuitenkin nähnyt jotain, koska hän tuota kirjaa oli selannut, vai oliko visuaalisesti tyylikäs mutta myös pinnoiltaan sileä painotuote sitten vain tuntunut erilaiselta kuin muut pinnat hänen käsissään. Kuitenkin uskon että ainakin ainakin jotkut tuon ajan muusikoista saattoivat teeskennellä sokeaa, jotta heidän ei tarvitse tehdä muita töitä tai ehkä se vain lisäsi esityksen tehoa.

Toisaalta myös Ohranan virkailija saattoi esittää sokeaa, jotta häneen ei kiinnitettäisiin huomiota. Ja ehkä myöhemmin sitten myös sitä peiteltiin, että suuri runonlaulajien ammattikunta oli lukenut tekstinsä Kalevalasta. Mutta kun tuota kirjaa mietin, ja sen sisältöä tutkin, niin voisi olla niin, että tuo kirja kuitenkin on jossain määrin muokattu niin, että sitä on käytetty propaganda-aseena, millä suomalaisten kansallistunnetta on kohotettu, jotta Venäjän asemaa Itämerellä on  voitu heikentää. Samoin Pietarin lähelle on saatu tuolloin muodostettua vastarintapesäke, jonka kautta Saksan keisarillinen esikunta saattoi muodostaa astinlaudan, kun se suuntasi suunnitelmissaan iskua kohti Pietaria.

(1) https://fi.wikipedia.org/wiki/Elias_L%C3%B6nnrot

Kuninkaallisen shakkilaudan tarkoitus oli taata hänen valtansa, sekä peittää ikävät käskyt, joita hän oli antanut joillekin alaisilleen

Kuten huomaatte, niin tämä Paciuksen patsas Helsingissä muistuttaa hiukan shakkipelin lähettinappulaa. Kuninkaallisessa vallankäytössä "lähetti" on kuningasta lähellä oleva upseeri, ja kauimpana hänestä on "torni", mikä tarkoittaa sitä, että tuolla upseerilla on enemmän valtaa kuin hänen lähellään olevilla upseereilla. "Lähetti" itseasiassa vain kuljettaa kuninkaan viestejä, ja torni laittaa ne toimeen. Tornin tunnus on linnantornia muistuttava kuvio patsaan alustassa. "Hevonen" taas on "kuninkaallisessa shakkipelissa" harjoittelevan upseerin tunnus.

Termit "kevyt" ja "raskas" upseeri merkitsevät sitä, kuinka laajat hänen valtuutensa ovat. Yleensä kuningas piti lähinnä olevat upseerinsa heikkoina, ja siksi hän käytti “hevosia” eli harjoittelevia upseereita viestin vientiin lähetille. Pääkaupungissa olevan kapinan taas kuningas itse tuli kukistamaan, tai jos siellä sitten asui joku “torni”, niin tietenkin tieto kuninkaan tahdosta annettiin käskyketjun kautta, jotta kuningas ei joutuisi vaaraan, ja menettäisi suosiotaan kansan parissa. Sen takia käskyt poliittisten vastustajien pidätyksistä annettiin salassa, että ihmiset eivät saisi tietää syytä pidätykseen. Poliittiset vastustajat olivat henkilöitä, joita kuningas pelkäsi, ja jos he olisivat paljastaneet tietonsa ihmisille, niin maassa olisi syntynyt kapinoita, ja hänelle itselleen ikävää tietoa olisi päässyt vuotamaan julkisuuteen. Eikä kuninkaan toki sopinut määrätä myöskään kapinoita kukistettavaksi koska se olisi pilannut hänen nimensä kansan silmissä, joten se työ teetettiin aina jollain ulkomaisilla palkkasotureilla.

Näet kaikki kuninkaan upseerien virat olivat riippuvaisia kuninkaan suopeudesta, ja jos sitten majesteetti, joksi hallitsevaa monarkia kutsuttiin sattui kuolemaan, niin hänen upseerinsa saatettiin surmata. Tuolloin upseerille tehtiin ehdotus, että jos hän vaihtaa nimensä sekä luovuttaa sinettinsä, niin silloin tuon miehen henki saatettiin säästää. Ja tuohon ehdotukseen kuului se, että hänen oli vaihdettava nimensä ja koskaan ei hän saanut entistä virkaansa mainita.  

Jos henkilö suostui tuohon sopimukseen tuo surmaaminen oli symbolista, eli esimerkiksi joku marsalkka ilmoitettiin kuolleeksi, ja hänen kuvansa tuhottiin, jotta kruunun  salaisuudet eivät selviäisi mihinkään. Ja tietenkin hänen oli ymmärrettävä, että tuon sopimuksen rikkominen oli rikos kuningasta kohtaan. Tuolloin marsalkan oli vaihdettava nimensä ja asuttava kaukana pääkaupungista, jos mieli henkensä pitää. Ja tuolloin hän ei koskaan saanut ilmaista muille olevansa tuo entinen marsalkka, koska silloin kuninkaan käsky oli selvä. hänet oli tuossa tapauksessa pidätettävä sekä toimitettava kuninkaallisen tyrmään. Tämän jälkeen majesteetti päätti, mikä oli sopiva rangaistus tuosta teosta. Tieto siitä miten valtaa käytetään tietenkin pelasti kuningasvallan aikaan kuninkaan hengen, ja jatkuvat juonittelut olivat sitten syynä siihen, että olemme siirtyneet kansanvaltaiseen demokratiaan.  

Kansanvaltaisen sen maan poliitikko voi erota virastaan, eikä hänen tarvitse pelätä salamurhaajia. Demokraattisessa maassa ei poliitikon murhaamisesta ole kenellekään mitään hyötyä, koska hänen toimivaltansa ovat joka tapauksessa hyvin rajalliset. Rajallinen valta tietenkin on myös perustuslaillisilla monarkeilla, joiden valta on lähinnä symbolinen valtion edustaminen muissa kuin virallisia sopimuksia käsittelevissä tilaisuuksissa. Kuten perustuslaillinen monarkki ei usein tee oikeastaan muuta, kuin edusta maataan esimerkiksi valtiopäämiesten hautajaisissa, ja varmasti kukaan ei oikeasti heitä pidä muuna kuin tavallisina julkkiksina, joiden tekemiset täyttävät erilaisten lehtien palstoja.

Tätä taustaa vasten voidaan ajatella sitä, että esimerkiksi kuninkaallisten saamat uhkailut tekevät vain hallaa uhkaven kirjeiden tai suullisten uhkausten tekijöille itselleen. Eikä myöskään yhdenkään poliitikon uhkailu ole kovin kannattavaa työtä. Jos uhkauksia esitetään, niin silloin tietenkin poliisi na varmasti katsoo vakaviksi ja sitten tuon henkilön kotona käydään hakemassa aseet pois. Eikä myöskään uhkailu muutenkaan ole mitään kovin järkevää toimintaa, koska jos joku sitten haluaa käyttää tilaisuutta hyväkseen, ja ampua tuon poliitikon jostain muusta syystä, niin sitten tuloksena on varmasti tilanne, missä uhkailija joutuu vastaamaan toiminnastaan poliisiasemalla. Eli tässä sitten taas toistan itseäni, ja kehotan kaikkia olemaan lähettämättä mitään “sydänpostia” yhtään kenellekään, koska se sitten varmasti kostautuu jossain muodossa.

Kun taas mietitään demokraattisen valtion päämiesten murhia, niin vaikkapa Kennedyn veljesten murhista ei mitään hyvää ole seurannut ainakaan “Anti-Castro”-liikkeelle tai palestiinan asialle. Tällä jälkimmäisellä viitataan presidentti Kennedyn veljen Robert Kennedyn murhaan kesken vaalikampanjan vuonna 1968. Demokraattisessa maassa tietenkin puolueet päättävät asioista, ja niiden kautta voi jokainen maamme henkilö sitten hakea itselleen suosiota myös laillisin keinoin. Hän voi mennä mihin tahansa poliittiseen liikkeeseen jäseneksi, ja sitä kautta hän voi puheita pitämällä tuoda omia ajatuksiaan ja arvojaan esille tuossa liikkeessä, ja sitä kautta hakea itselleen kannatusta, millä hän pääsee sitten hakeutumaan eduskuntaan sekä kunnanvaltuustoon.

Mutta tuolloin on hyvä varoa esimerkiksi katuparlamentteja, koska niissä olevat ihmiset eivät välttämättä edes saa vaikkapa ikänsä puolesta äänestää. Ja samalla tietenkin täytyy tuntea oman vaalipiirin rajat, jotta ei mene lupauksia naapurin piiriin jakamaan. Vai mitä pitäisitte tilanteesta, missä vaalien ehdokas lupaisi teollisuustaajamassa lisäystä maataloustukiin, vaikka koko vaalipiirissä ei ole peltoa ollenkaan. Siinä voisi olla hymy herkässä, jos maatalousasiat olisivat pääosassa tuon henkilön vaalikampanjassa, jota käydään Helsingin vaalipiirissä. Sen takia kannattaa aina muistaa se, että kaikki jotka ottavat käteen vaaliesitteen eivät edes asu tuon ehdokkaan vaalipiirissä, ja vain uurnalla annettu ääni ratkaisee vaalien tuloksen.

Trappist-1 ja suppean aurinkokunnan anatomiaa sekä ajatuksia sitä kiertävällä planeetalla olevan kuvitteellisen sivilisaation kulttuurista

Yllä taitelijan näkemys vieraan
sivilisaation kaupungista

Trappist-1- niminen punainen kääpiötähti ja sitä kiertävä planeettajärjestelmä eli aurinkokunta on uusi ehdokas älyllisen elämän löytymisen kohteeksi. Se pitää sisällään useita planeettoja, joilla saattaa olla elämää, koska ne kiertävät keskustähteään "elämän kehäksi" kutsutulla vyöhykkeellä. Tuollainen punaisen kääpiötähden aurinkokunta on pakostakin hyvin suppea, koska tähden vetovoima on niin pieni, että se ei pysty pitämään kovin kaukana keskustähdestä sijaitsevia planeettoja kiertoradallaan. Emme vielä ole saaneet varmaa kontaktia vieraaseen sivilisaatioon, mutta aina näistä asioista voidaan kirjoittaa. Ja itse olen joskus pohtinut sitä, millainen olisi oma kulttuurimme, jos eläisimme suppeassa planeettajärjestelmässä, jossa matka toiselle elämälle kelpaavalle  planeetalle kestäisi vain muutamia vuorokausia.

Trappist-1:n kaltaisen hyvin suppean planeettajärjestelmän löytäminen tietenkin aiheuttaa kosmologeille ajatuksia siitä, millainen tuota tähteä kiertävällä planeetoilla oleva sivilisaatio ehkä voisi olla, ja se sitten tietenkin olisi ainakin kulttuurillisesti hyvin erilainen omaan sivilisaatioomme verrattuna, koska lento toisille planeetoille olisi tuollaisessa planeettajärjestelmässä paljon helpompaa kuin meidän omassa aurinkokunnassamme. Meitä lähimmälle taivaankappaleelle eli Kuuhun matka kestää nelisen vuorokautta, ja siellä ei ole mitään kaasukehää, joten sen takia Kuuhun ei kovin moni ihminen ole päätynyt.

Mutta ajatellaanpa tilannetta, missä meitä kiertäisi kappale, jonka pinnalla voisimme kävellä ilman avaruuspukua, tai pikemminkin tilannetta, missä meidän oma planeettamme sijaitsee vain muutamien vuorokausien tai viikkojen matkan päässä elämälle suotuisista planeetoista, olisiko meidän ajattelutapamme tekniikasta tai muista ilmiöistä erilainen kuin nykyään? Tietenkin supermaapalloilla voisi olla elämälle suotuisia kuita, joissa on samanlainen ilmasto kuin meidän planeetallamme. Tai sitten ilmakehän suuri kasvihuonekaasupitoisuus tekisi siitä elinkelpoisen, vaikka tuo kappale eli planeetta tai kuu ei varsinaisesti keskustähteään elämän kehässä kiertäisikään. Se miten tuollainen tilanne olisi vaikuttanut esimerkiksi siihen, miten suhtaudumme universumiin tai raketteihin olisi varmaan mielenkiintoista mitetittävää.

Tuolloin meidän kulttuurimme varmasti olisi erilainen kuin nykyään, ja meillä olisi noilla planeetoilla lukuisia tukikohtia. Tässä hypoteesissa käyttämämme ilmailu- sekä avaruustekniikka olisi varmasti sellaista, että matkat noille vieraille taivaankappaleille olisi arkipäivää, ja niistä louhittaisiin erilaisia alkuaineita ja mineraaleja oman planeettamme teollisuuden tarpeisiiin. Tässä mielikuvituksellisessa mallissa meidän ei tarvitisi käyttää biosuojapukua liikkuessamme toisilla elollisilla planeetoilla, eikä tässä tekstissä muutenkaan huomioida noilla planeetoilla olevia mahdollisia biologisia uhkia.

Joskus olen miettinyt, että miksi SETI (Search for Extraterrestrial Intelligence) ole  löytänyt elämää minkään tähden ympäriltä? Tuo asia voi johtua siitä, että alienit kommunikoivat lasersäteiden avulla, jolloin radioteleskooppi ei noita viestejä näkisi, tai sitten vain kuuntelemme vääriä radiotaajuuksia, tai ehkä alien käyttää erittäin tarkasti suunnattuja radiolähettimiä, jotka toimivat synteettisillä taajuuksilla, joiden kuunteluun tarvitaan maan päällä lupa.Ehkä meidän kannattaisi ennemminkin keskittyä kuuntelemaan synteettisiä taajuuksia, mutta tietenkin se tuo eteen juridisia ongelmia, jotka liittyvät esimerkiksi viestintäsalaisuuteen. Laser-viestinnän etuna on se, että viestintään ei tuolloin vaikuta magneettikenttä, koska se on äärimmäisen kohenttia valoa.

 Kuitenkin esimerkiksi interplanetaarinen sumu tuo esiin ongelmia lasersäteen avulla tapahtuvaa viestintää ajatellen.  Samoin laserin kohdentuessa johonkin kaupunkiin, voi seurauksena olle tulipalo. Tuon takia esimerkiksi planeettojen välinen laserin avulla tapahtuva viestintä voidaan toteuttaa niin, että suuritehoiset laserit suunnataan ensin viestintäsatelliittiin, ja sen tietokoneet muuttavat lasersäteen avulla lähetetyn viestin radioaaltojen avulla tapahtuvaksi viestinnäksi, joka läpäisee paremmin pilviä, joten sitä voidaan käyttää lyhyen matkan kommunikaatiossa. Kyseinen satelliitti voisi muistuttaa esimerkiksi "Tähtien sota"-elokuvien "Kuolemantähteä". Eli se voisi viestiä erittäin pitkiä matkoja käyttämällä laservaloa, joka on erittäin immuuni sähkömagneettisista aalloista syntyvän kohinan aiheuttamille häiriöille.

Kaikkein villeimmissä ajatuksissa suppeassa planeettajärjestelmässä on useita planeettoja, joilla asustaa älyllisiä olentoja. Tuolloin noilla planeettajärjestelmän asukkailla voisi olla keskenään vilkasta kulttuurin sekä tekniikan vaihtoa, tai sitten he voivat tuhota toisensa jossain sodassa. Mutta kuitenkin uskon, että tällaiset tapaukset, joissa sivilisaatio muodostuu useista lajeista, on sen käytävä läpi samat vaiheet kuin maapallon on käytävä.

 Eli tuollaisilla sivilisaatioilla on eräänlaisia "herkkyyskausia", minkä aikana ne tekevät valinnan sodan ja rauhan välillä, ja jos niitä johtaa järkiperäinen ryhmä, niin nämä sivilisaatiot ovat tarpeeksi kypsiä käsittelemään keskinäisiä suhteitaan keskustellen asioista sivistyneesti. Sellaisessa ympäristössä, missä elää useita kehittyneitä lajeja, joista jokaisella on omia taisteluasemia, sekä mahdollisuus tulittaa toisiaan lasereilla suoraan planeetalta toiselle voi aiheuttaa sen, että niiden johtajilla ei kovin suurta halua sotaan olisi. Ja ydinaseiden laukaisun näkisi vastapuoli suoraan omalta planeetaltaan, jotta se voi aloittaa vastatoimet saman tien. Tuon takia uskoisin että tuo sivilisaatioiden ryhmä olisi kulttuurillisesti hyvin avoimia toisiaan sekä muutenkin erilaisuutta kohtaan. Ja ehkä jossain avaruudessa lymyilee tuollainen tapaus.

Moraalista sekä jumaluudesta ja siitä mihin ne toisten mielestä oikeuttavat

Moraalinen jumalatodistus on asia,  mikä on jumalan sekä uskonnon ylin ominaisuus. Se on asia, mihin uskonto perustelee oman  olemassaolonsa sekä sen, että . Eli jokainen uskonto on olevinaan toista parempi. Uskonto saattaa olla hyvin suvaitseva ihmisiä kohtaan, mutta se jakaa ihmiset siihen ryhmään joka on “oikeasti” uskossa ja muihin, jotka ovat jääneet vaille uskonnon tarjoamaa arvomaailmaa. Tuo asetelma sitten on historian aikana muuttanut uskonnollisia kiistoja verisiksi sodiksi, joissa vastustajia demonisoitiin, ja heihin kohdistuvia julmuuksia on perusteltu sillä, että heidän arvomaailmansa on jotenkin erilainen kuin oman puolen arvomaailma. Ja tietenkin oma näkemys on aina oikeampi, kuten olemme huomanneet historiaa tutkiessamme.

Eli oli uskonto mikä hyvänsä, niin sen edustaja on ollut aina jotenkin enemmän oikeassa kuin muut ihmiset, mikä sitten on tietenkin syventänyt uskontojen kannattajien välisiä riitoja, joita on ollut olemassa viimeistään 1200-luvulta lähtien. Ristiretkeläiset sekä heitä vastaan taistelevat maurit pitivät vastustajiaan paholaisen luomuksina, ja heitä surmattiin säälittä. Tuon käsityksen mukaan vain uskonnon todelliset kannattajat ovat niitä, joille lankeaa uskonnon antama tie “hyvän kautta taivaaseen” tai siihen paikkaan, mihin ihminen joutuu elettyään uskonnon kannalta oikealla tavalla, mikä on täysin määritelty uskonnon pyhissä kirjoituksissa.

Uskontojen ongelma on siinä, että niitä käytetään herkästi poliittisen toiminnan välikappaleena, ja niillä perustellaan maallisen vallan toimien oikeutusta, kun esimerkiksi oman maan oppositiota aletaan murskata. Samoin monissa maailman uskonnoissa on sellainen käsitys, että perheen vanhempia pitää lasten elättää sekä totella koko elämänsä ajan, mikä tietenkin hivelee vanhempien itsetuntoa. Tuon ajatuksen mukaan vanhemmat ovat lapsiaan lähempänä jumalaa, joten he sitten ovat ylempien auktoriteettien edustajia lapsiinsa nähden. Samoin sellainen ajatus että kuninkaat ovat jumalan valitsemia johtajia, joita kansan on toteltava mukisematta. Tuo tietenkin hivelee kuninkaiden itsetuntoa sekä tekee uskonnosta mukavan poliittisen vallankäytön välineenä toimivan työkalun.

Jokainen maailman uskonnosta pitää “oikeana” tapana elää köyhien auttamista sekä heikomman puolustamista. Mutta tuo uskonnon määrittelemä pääsylippu elämän jälkeisen paratiisiin tai palkintoon edellyttää “todellista” omistautumista tuon uskonnon asettamiin normeihin, joista tärkein on usko tuon uskonnon teologiaan. Jos henkilö ei ole “uskossa”, niin hänellä ei mitään mahdollisuutta saada uskonnon määrittelemää hyvää haltuunsa. Bertran Russell sanoi kerran, että jos Immanuel Kant menee taivaaseen, niin hänelle teetetään siellä erityisen epämiellyttäviä tehtäviä, jotta hän voisi olla parempi ihminen. Tuossa ajattelutavassa on sellainen idea, että kaikki hyvät asiat sekä teot ikään kuin pisteytetään.

Ja mitä inhottavampi hyvä teko on tekijälleen, niin se ikään kuin antaa tekijälleen enemmän pisteitä kuin itselle mukava hyvä teko. Tuolloin vihamiehen vetäminen jäistä antaa hyvän tekijälle enemmän pisteitä, kuin jos hän olisi vetänyt parhaan ystävänsä jäistä. Tämä ajattelutapa merkitsee sitä, että elämänsä aikana ihminen ikään kuin ostaa paikkaa itselleen maan päällä eläessään. Ja mitä enemmän hyvää henkilö tekee, niin sitä paremman paikan hän kuolemansa jälkeen saa taivaasta tai miksi kuoleman jälkeistä tilaa nyt sitten sitten kutsutaan. Kuitenkin jokainen uskonto pitää itsestään selvänä sitä, että sen todellisille uskoville antama hyvä tulee vasta kuoleman jälkeen.

Tuolla perustellaan sellainen asia, jota kutsutaan uskonsodaksi. Noilla uskonnoilla, johon kuuluu ajatus siitä, että se joka kuolee uskonsa puolesta, saa paikan paratiisissa. Se että uskontoon yhdistetään väkivaltaisia arvoja tekee siitä erittäin vaarallisen välineen. Tuollainen tilanne oli aikoinaan esimerkiksi Japanissa, missä samuraita koulutettiin niin, että heille uskoteltiin, että nämä soturit joutuvat helvettiin, jos he antautuvat. Samurai-sotureita voidaan pitää äärimmäisenä esimerkkinä äärimmäisistä fundamentalisteista. Heidän kouluttamiseksi keisarin sekä shogunaatin, eli samuraiden järjestelmän käyttöön luotiin aate tai eräänlainen ajattelutapa, josta käytettiin nimeä “bushido”, mikä oli sellainen, että samurain oli tehtävä itsemurha, jos hänen esimiehensä niin vaati. “Bushido” eli “soturin tie” on oikeastaan eräänlainen uskonto, missä keisari, “Auringon poika” samaistettiin samuraille eräänlaiseksi jumalaksi. Tuon jälkeen jokainen käsky, minkä samurain esimies hänelle sanoi oli laki.

Tuon takia he taistelivat aina viimeiseen asti, ja jos vihollinen sitten sai heidät jotenkin sellaiseen tilaan, että taistelusta ei tullut mitään, niin nämä taistelijat hyökkäsivät sitten heidän päälleen vaikka aseettomina, tai viilsivät kurkkunsa auki, jotta he eivät joutuisi häväistyksi vankeina ollessaan. Heille opetettiin pienestä pitäen, että heidän isänsä oli olento, jonka ruumiillistuma oli keisari. Heidän ainoa olemassa oleva valtio oli shoguriaatti, mihin kaikkien samuraiden oli kuuluttava. Jos he epäonnistuivat tai heidän herransa “daimionsa” kuoli, niin silloin samurain oli tehtävä itsemurha, koska ilman herraa hän oli “ronin”.

Mutta mikä tahansa uskonto voidaan yhdistää vaarallisesti väkivaltaan, ja jos uskontoa käytetään esimerkiksi opettamaan niin, että oma rotu tai heimo ovat aina jotenkin oikeassa, sekä perustelemaan ihmisille vaikkapa rotuerottelua, niin silloin ollaan vaarallisella tiellä, mikä voi johtaa todella pahoihin ongelmiin. Fundamentalismi ei ole vain muslimien ongelma, vaan uskonnollista fanatismia on muissakin maailman suurissa uskonnoissa, ja sen takia esimerkiksi Intiassa on ollut ongelmia. Monien maailman uskontojen ongelma on siinä, että ne yksinkertaisesti rajaavat armon koskemaan omia kannattajiaan, ja muihin sitten ei noiden uskontojen arvomaailma päde.

Tutkimusten sekä tiedonhankinnan etiikasta sekä psykiatrien työtavoista

Kun puhutaan tutkimusetiikasta sekä siitä, että joku tutkijaksi itseään kutsuva henkilö on pettänyt vaitiolovelvollisuutensa, niin silloin tietenkin mieleen tulevat sellaiset saaret, missä paikalliset heimot heittelevät maihin tulevia tutkijoita keihäillä. Näissä tapauksissa itseäni ainakin ottaa aivoon sellainen asia, että tuollaiset asioiden levittelijät sekä urkkijat vievät myös mahdollisuuden toimia niiltä, jotka haluavat asioita selvittää. Sama koskee myös esimerkiksi tiettyjä hoitomuotoja, joissa työskennellään ihmisten parissa.

Esimerkiksi psykiatrinen hoito perustuu siihen, että potilas uskaltaa kertoa asioista psykiatrilleen rehellisesti. Joissakin tapauksissa on ilmeisesti ainakin huhujen mukaan potilaan päiväkirjoja pyydetty omaisten kautta luettaviksi tapaamisissa, tai heidän kirjoitelmiaan on kytätty olan ylitse, jotta lääkärille saadaan sitten sana, jos hänen kuntonsa huononee.

Vaikka menetelmä on tehokas, niin sen moraalisesta aspektista pitää kyllä hiukan keskustella, koska se ei ole varmasti kovin mukavaa. Ja silloin puhutaan tietenkin asioista, jotka ovat sellaisia, että potilas tai "asiakas" ei niitä halua tuoda esiin omaistensa kanssa keskustellessaan. Tuolloin tietenkin psykiatri saattaa kertoa noista tapaamisista sekä niiden sisällöistä potilaan omaisille, ja se sitten tietenkin vie koko hoidolta pohjan pois.

Toki oireista on mukavaa keskustella potilaan omaisten kanssa, ja pyytää näiltä asiaa koskevia raportteja, jotta lääkkeet saadaan kohdalleen. Noissa tapauksissa on joskus sitten tehty niin, että potilaan päiväkirjoja on tuotu tapaamisiin luettaviksi. Kuitenkin tuollainen urkinta sitten saa aikaan sen, että hoidolta putoaa luottamus pois, ja se tietenkin  aiheuttaa sen, että potilas alkaa mielistellä hoitajiaan sekä psykiatrejaan, jotta hänen ei tarvitse kohdata ikäviä tilanteita.

Eikä kerran menetettyä luottamusta sitten voi koskaan kukaan rakentaa uudelleen, vaikka tietenkin urkinta on tavallaan erittäin tehokas tapa hankkia tietoja potilaan yksityiselämästä. Kuitenkin näissä asioissa sitten välillä käy niin, että tuollainen  urkinta sekä kirjoitusten selän takaa kyttääminen ja päiväkirjojen vienti lääkäreille saa aikaan sen, että nekään ihmiset, jotka ovat halunneet oikeasti myös keskustella potilaan kanssa menettävät otteen hänestä, mutta toki maamme laki antaa mahdollisuuden antaa tietoja potilaan vanhemmille, jos hän on alaikäinen. Onko kuitenkaan moraalisesti oikein kysellä jatkuvasti vanhemmilta, että miten heillä on kotonaan mennyt tai paljastaa potilaan yksityiselämää koskevien tapaamisten sisältöjä muille ihmisille kertomatta aikeestaan potilaalleen.