Se alkoi Chernobylistä

(Kuva 1)

Kun Chernobylin reaktori numero neljä räjähti vuonna 1986, käytti Neuvostoliitto sotilaskielellä "Biorobotteja" (Kuva 1) eli ihmisiä, jotka oli valikoitu ilmeisesti erityisin perustein raivaamaan tuota räjähtäneen reaktorin sekä viereisen reaktorin kattoa, ja nämä "Nesteyttäjät" sitten onnistuivat pelastamaan maailman. Chernobylissä heidän säteilyn sietoaan lisättiin pumppaamalla näiden henkilöiden verisuonet täyteen jodia, jotta he voisivat työskennellä 40 sekuntia kerrallaan säteilytasolla, jossa edes sen ajan alkeelliset koneet eivät voineet työskennellä, koska säteily tuhosi niiden viestiyhteydet, ja siksi oli pakko käyttää ihmisiä tuossa työssä, missä he antoivat suurimman mahdollisen uhrauksen raivatessaan noita raunioita.

Työn vaarallisuudesta kertoo jotain se, että kukaan noista miehistä ei enää ole hengissä. Todellisuudessa Chernobyl pani monet atomivoimaa hyödyntäneet valtiot miettimään  että mitä, jos tuo onnettomuus olisi sattunut jossain muussa atomilaitoksessa, tai vapaaehtoisia ei olisi löytynyt ollenkaan tuohon tehtävään, joka vei heiltä myöhemmin hengen. Noita raivausmiehiä käskettiin pitää tehtävän jälkeen maskia kasvoillaan,  (Kuva 2), jotta he eivät hengittäisi radioaktiivista kaasua, mutta maaki määrättiin ilmeisesti ositain myös siksi että osa noista raivausvälineistä ovat olleet salaisia, ja niiden joukossa on ehkä ollut taistelurobottien prototyyppejä, ja noiden henkilöiden ei haluttu kertovan kyseisistä radioaktiiviauuden hallintaan liittyvistä tekniikoista mitään kenellekään. Joten nuo valtiot alkoivat kehittää keinoälyä hyödyntäviä, autonomisia robotteja tekemään noita raivaustöitä, joissa säteilytaso on niin korkea, että radioaallot eivät läpäise tuota aluetta robottien ympärillä.

(Kuva 2)

Atomiturvaryhmä tarvitsi välineitä, joilla se voisi ottaa vastaavan tapauksen sattuessa tilanteen hallintaansa, jotta sen ei tarvitse uhrata ihmisiä noissa raivaustöissä. Ja näin syntyivät ensimmäiset autonomiset raivausrobotit, joista myöhemmin kehitettiin Predatorit ja muut sotilaalliset välineet. Mutta myöhemmin on kehitetty myös ihmisen kaltaisia robotteja, jotka voivat ottaa nesteyttäjien tehtävät, mutta joitain ihmisiä on kiinnostanut myös mahdollisuus jalostaa, tai muuten geeniteknologiaa hyödyntämällä luoda "superihmisiä", joilla olisi erittäin hyvä radiologinen kestävyys. Sellaisen tutkimuksen tekeminen on kuitenkin kiellettyä.

Toisaalta sotilasasiantuntijoita on aina kiehtonut mahdollisuus luoda esimerkiksi ihminen, joka on immuuni taistelukaasuille sekä radioaktiiviselle säteilylle, ja tällainen ihminen voidaan luoda liittämällä kyseisen henkilön perimään geenejä, joilla hänen radioaktiivisuuden sekä kemikaalien sietonsa kasvatetaan suureksi, ja tämä tietenkin tapahtuu siirtämällä sikiöön erityisen hyvin radioaktiivisuutta kestävän eläimen geenejä, jotka pelkistetään tuosta oliosta seulomtamenetelmällä. Eli kohdelajista tehdään populaatio, josta jokaiselta yksilöltä poistetaan yksi geeni, ja testataan mikä niistä tekee olennosta kestävän, ja siihen voidaan käyttää hyönteisiä, jotka ovat erittäin hyvin radioaktiivisuutta kestäviä. Ja kun tuo geeni löytyy, niin se vain siirretään ihmiseen. Onneksi tätä ei kuitenkaan olla tehty todennäköisesti miasään, ja tutkimus ei varmasti olisi mitään lakipykäliä noudattavaa, ja tuosta voisi tutkija menettää paperinsa, jos hän ryhtyy ihmisillä kokeilemaan, mitä tapahtuu, jos hän siirtää jonkun eläimen geenejä ihmiseen.