Sosiaalinen media viranomaistyön välineenä

"We believe in bright future"

Periscope ja muut vastaavat SOME-palvelut ovat muodostumassa viranomaistyön uusiksi toimintavälineiksi. Poliisi voi vakoilla esimerkiksi huumekaupoista epäiltyjä Facebookissa sekä tiedustella paikkoja, joissa rikoksia on suunniteltu tehtäväksi, ja muutenkin tehdä tiedustelutyötä ihmisten parissa. Eli puhutaan siitä, että sosiaalisen median avulla kerätään tietoja vaikkapa, jos jonkun moottoriajoneuvojen harrastajaryhmän todellinen toimintamalli on ampuma-aseiden muuttaminen toimintakykyiseksi.

 Ja tietenkin viranomaiset voivat esiintyä siellä vaikka Amerikkalaisina Helvetin Enkeleinä, eli käyttää profiileissaan vankilassa istuvien moottoripyörämiesten kuvia, ja kysellä tarpeesta esimerkiksi MAC-10 konepistooleille. Jos joku autoklubi sitten tällaisia välineitä katsoo tarvitsevansa, niin toki se kiinnittää huomiota. Periscopea joka on suoratoistopalvelu voidaan hyödyntää tilavalvonnassa.

 Eli henkilö soluttautuu nuorisobileisiin action-kameran sekä älypuhelimen kanssa, ja sitten poliisi voi huomaamatta seurata tilanteen kehittymistä, sekä kun huumemies tulee paikalle, niin sitten vasta SWAT-ryhmä tulee sisään taloon. Periscopessa ja Facebookissa on se hyvä puoli, että niitä käytetään muutenkin nuorten keskuudessa, ja niissä olevia julkaisuita voidaan käyttää paitsi todisteena oikeudessa. Ja samalla esimerkiksi psykiatri voi niiden avulla arvioida ihmisen todellista hoidon tarvetta, sekä myös vanhemmat voivat niiden avulla seurata, mitä nuoret oikeasti keskustelevat keskenään, ja onko esimerkiksi tilanne koulussa ollenkaan sitä, mitä esimerkiksi rehtori sekä opettajakunta sen esittää olevan.

 Jostain syystä opettajat ovat mielellään puhuneet sosiaalisen median kieltämistä vastaan, ja nimen omaan nuo kännykät tuntuvat olevan kaiken pahan alku ja juuri. Tietenkin oppitunti pitää voida rauhoittaa opetukselle, mutta entä jos opettaja ei saa pidettyä kuria luokassa? Tai muuten toimii väärin oppilaitaan kohtaan? On tietenkin mukavaa ajatella, että nuori "jolla on oikea elämä" tekisi aina sitä, mitä hän sanoo tekevänsä. Mutta mitä jos hän joskus valehtelee esimerkiksi siitä, mitö hän oikeasti aikoo tehdä viikonloppuna?

Olisiko vanhempien myös aika tietää mitä siihen "oikeaan elämään" kuuluu?  Ja myös tietenkin puhelimen  oppituntien ulkopuolella on oppilaan oma asia. Mutta tietenkin sosiaaliseen mediaan kirjoitettu teksti kertoo siitä, mitä henkilö oikeasti harrastaa sekä mitä mieltä hän mistäkin asiasta on. Ja tietenkin myös oikea sosiaalinen elämä kuuluu ihmisen päivään, mutta jotenkin tuntuu siltä, että nimen omaan sosiaalinen media koetaan jonain peikkona, josta välittömästi pitää sanoutua irti, ja on tietenkin hienoa, että löytyy paikka, missä ihminen voi oikeasti ilmaista itseään.