Mikrokokoisten robottien käytettävyys perustuu niiden pieneen kokooon, sekä siihen että noilla laitteilla on erittäin halpa hinta, ja siksi noiden mikrokokoisten robottien avulla voidaan esimerkiksi valvoa kaupungin katuja sekä rakennuksia huomaamattomasti. Mutta noiden robottien ongelma on se, että pieni koko tekee sekä niiden autonomiasta vaikeasti toteutettavan, koska niiden akkutekniikka ei ehkä riitä kyseisten laitteiden tehokkaasti tapahtuvaan toimintaan, koska tehokas suoritin vähentää noiden UAV-laitteiden akkujen kestävyyttä sekä nostaa noiden laitteiden hintaa. Mutta tehokas hallinta voidaan toteuttaa myös ns. tyhmille laitteille, jotka toimivat perinteisten lennokkien tavoin, ja tämä tietenkin vähentää noiden laitteiden hintaa sekä helpottaa niiden valmistamista myös kierrätysmateriaaleista kuten muovipusseista.
Robottien joukkohallinta on helposti toteutettavissa siten, että jokainen robottiryhmään kuuluva Mikro-UAV varustetaan RFID-tunnistimilla, ja tietokone käyttää laitteistoon kiinnitettävää monikanavaradiota niin, että se vaihtaa kanavaa sekunnin miljoonasosassa digitaaliohjaimen avulla, jotta se voi vaihtaa ohjattavaa robottia tarpeeksi nopeasti, ja RFID-laitteet paikallistetaan kolmiomittausmenetelmän avulla niin, että tuo keskustietokone tunnistaa jokaisen Mikro-UAV:n tuosta ryhmästä niiden yksilöllisten RFID-tunnisteiden avulla, jotta se voi muodostaa niistä pilven, jossa nuo laitteet toimivat kuin ne olisivat yhtä, ja tuosta kyvystä sitten voi olla noille laitteille hyötyä, jotta ne voisivat suorittaa tehtävänsä parhaalla mahdollisella teholla.
Tuollaisten nanohelikopterien käyttö voisi olla esimerkiksi jonkun kohteen suojaaminen, eli ne nousisivat sen suojaksi eräänlaisena seinämänä, jonka läpi vihollisen helikopterit sekä lentokoneet joutuisivat lentämään. Tai sitten niiden avulla voidaan tutkia esimerkiksi tornadojen tai muiden sääilmiöiden anatomiaa, koska noita laitteita voidaan luoda valtavasti, ja ne voidaan varustaa täsmäsensoreilla, kuten lämpötilamittaimella eli infrapunakameralla, säätutkalla, tai visuaalisella kameralla. Ja vaikka yksin ollessaan mikään kyseisistä välineistä ei kovin tehokas ole, niin toisaalta tällaisilla laitteistoilla voidaan kattaa valtavan suuri alue. Joukossa on voimaa, eli vaikka nuo Mikro-UAV-laitteet eivät yksinään mitään kovin tehokkaita, niin ne voivat sitten yhdistää voimansa, ja suunnata kaikki laitteensa vaikka samaan pisteeseen.
Jos niissä on mikroaaltolaitteita, niin nuo mikrohelikoperit voivat suunnata laitteensa samaan kohteeseen. Nuo ehkä etänä ladattavat Mikro-UAV:t voivat olla myös melko autonomisia, koska vaikka yhdessä niistä ei kovin suurta tietokonetehoa olisikaan, niin silti ne voisivat kommunikoida esimerkiksi WLAN:in avulla, ja muodostaa valtavan lentävän tietokoneen. Tuollaiset pienet lentolaitteet voidaan tietenkin myös valmistaa paikan päällä robottitehtaassa, missä 3D-tulostimet sekä robotit valmistavat kyseisiä automaatteja paikan päällä. Samoin nuo robottitehtaat voidaan varustaa samoilla kojeilla, kuin mitä käytetään mikrosuorittimien valmistuksessa, ja niiden käyttöohjelmistot ladataan niihin kun ne lähetetään taivaalle. Kyseisten robottien käytössä voisi olla esimerkiksi mikroaaltolaitteita tai valvontakameroita, joiden avulla tuo valtava mekaaninen organismi sitten valvoo toimialuettaan.
No comments:
Post a Comment
Note: Only a member of this blog may post a comment.