Ja he kaikki katosivat... (FAE-pommit sekä niiden käyttö maailman kriiseissä)

Yllä oleva filminpätkä on elokuvasta "Oubreak" eli Tuntematon uhka, mutta se voi olla totta jossain päin maailmaa tälläkin hetkellä. Kun puhutaan palkkasotureista sekä erilaisista massatuhoaseiden kauppiaista, niin heillä on taipumus kadota taivaan tuuliin. Kun näitä miehiä ei enää tarvita, niin heidän tukikohtansa tuhotaan termobaarisella räjähteellä, jotta nämä miehet eivät enää kertoisi tarinoita siitä, mitä jossain Kongon viidakoissa on sattunut tapahtumaan, koska heitä ei kukaan halua operaation jälkeen tavata. Eli termobaarisen räjähteen rakentaminen on hyvin helppoa, ja siihen ei kovin paljoa ammattitaitoa tarvita. Riittää että esimerkiksi propaanilla, bensiinillä tai asetonilla täytettyyn säiliöön asentaan fosforipanos sekä dynamiittipötkö, joilla tuo räjähde saadaan toimimaan, ja noiden räjähteiden vaara piilee siinä, että niiden hankkiminen on melko helppoa.

Eli FAE-pommin voi rakentaa oikeastaan aivan ilman oikeita räjähteitä, ja siinä koko ammuksen houkutus juuri onkin. Sen rakentaja voi olla esimerkiksi YK:n aseidenvientirajoitusten alainen valtio tai yksityinen yhtiö, joka ei koskaan saisi mitään lupia oikeisiin sotilasräjähteisiin kuten RDX:ään. Ja termobaarinen räjähde on siksi erittäin houkutteleva vaihtoehto esimerkiksi "antisissi-operaatioihin", koska sen rakentaminen voi tapahtua huomaamattomasti. Ja räjäyttäminenkään ei mitään erityisen korkeaa vaadi, vaan fosfori- sekä normaalin käsikranaatin sokan voi kiinnittää koneen runkoon pitkällä virvelin siimalla, ja kun se pääsee sitten tarpeeksi kauas, niin sokka irtoaa kranaateista. Tai räjäytys hoidetaan radiolaukaisimella, eli kun tähystäjä näkee pommin kohtaavan maanpinnan, niin silloin hän painaa nappia. Eli noita aseita voi olla käytössä kenellä hyvänsä taholla maailman koflikteissa.

Eikä tuollainen asetyyppi tarvitse mitään erityistä hävittäjää, jotta sen voi kuljettaa kohteeseen. Joten vaikkapa DC-3 tai mikä tahansa museolentokone käy tuon kaltaisiin tehtäviin erittäin hyvin. Ja oikeastaan juuri DC-3:n kaltainen konetyyppi olisi ehkä kaikkein houkuttelevin vaihtoehto, koska siinä ei ole takaramppia, vaan kone voidaan varustaa improvisoidulla kiiinnittimellä, jossa tuota pommia roikotetaan rungon ulkopuolella olevassa tangossa, joka sitten pudotushetkellä vedetään ripustimesta pois, jolloin termobaarinen räjähde voidaan pudottaa kohteeseen. Tuollaisia räjähteitä on myös asennettu Cluster- eli rypälepommeihin, mikä lisää niiden tehoa. Myös Venäjä ja muu liittouma on käyttänyt tuollaisia aseita Syyriassa tuhotakseen ISIS:in tukikohtia.

Ja vaara piilee juuri tällaisissa lentokoneissa, jotka ehkä on myyty romuksi tai museoihin. Toisin kuin surullisen kuuluisia tykkilaivoja, joissa pitää olla joku erityinen konekivääri, jonka avulla noita välineitä voidaan valvoa, niin tuollaisen DC-3:n tai muun vastaavan museolentokoneen muuttaminen tuollaiseksi välineeksi on melko huomaamatonta. Eli pommi voidaan ripustaa koneen ulkopuolelle kuormaverkossa, ja koneen ohjaaminen voi tapahtua radio-ohjaimen välityksellä, ja pommi putoaa kun tuo tappi vedetään verkon välistä pois. Tämän takia FAE-pommeista olisi hyvä aina välillä keskustella vakavasti, koska tuon kauhistuttavan aseen voi naamioida vaikka lannoitesäliöksi. Kun kysytään FAE-pommien tarpeellisuudesta, niin nuo aseet ovat taistelukentän pelätyimpiä sekä parhaita välineitä, koska niiden tuhoalue on tarkalleen rajattu, mikä lisää niiden käytettävyyttä nimenomaan lähitukitehtävissä.

Joidenkin tietojen mukaan nimen omaan mannertenvälisten ICBM-ohjusten taistelukärkiä ollaan ainakin ajateltu korvattavaksi FAE-pommeilla. FAE voi olla hyvin tehokas vaihtoehto myös panssarintorjuntapommiksi, koska se voidaan valmistaa samalla tavoin kaksikomponenttiseksi kuin varsinaiset kemialliset aseet. Eli toiseen pommin kammioon asetetaan hapetinta ja toiseen varsinainen FAE-panos, joka voi tietenkin olla esimerkiksi nitrometanolia, mikä on erittäin tehokas räjähdysaine, ja jos tuota FAE-taisteluainetta hapetetaan, niin silloin sillä voidaan tuhota tehokkaasti esimerkiksi bunkkereita tai maanalaisia suojia. Jos puhutaan vaikka noista FAE-pommeista, niin ne voivat olla esimerkiksi varustettu täsmäpommiohjaimilla, jolloin niiden tarkkuus kasvaa erittäin suureksi. ICBM-ohjusten FAE-taistelukärjen ongelmana on paluukärjen lämpeneminen ilmassa, kun sitä jarrutetaan.

Vapaasti putoavan FAE-kärjen ongelmana on suuri nopeus sen syöksyessä ilmakehään. Tällöin tuo kärki ei ehdi muodostaa termobaarista pilveä, joka saa aikaan paine-efektin. Ja termobaarisen räjähteen teho perustuu esimerkiksi propaanipilven sisällä nopeasti etenevään palorintamaan. Normaalisti termobaarisen räjähteen ongelmana on se, että se tarvitsee ilmakehän happea palaakseen, mikä tekee siitä kelpaamattoman syvyyspommiksi tai bunkkereiden tuhoamiseen. Mutta jos tuota FAE-polttoainetta hapetetaan esimerkiksi suunnittelemalla pommin sisäosat sellaisiksi, että niissä on erillinen hapetinsäiliö, niin se mahdollistaa FAE-pommien käytön myös tuulisessa säässä sekä syvyyspommeina sekä panssarintorjuntavälineinä että bunkkerinmurtajina. Joten tuo kärki voi ulkoisesti muistuttaa esimerkiksi Apollo-kapselia, joka pudotetaan ilmakehään, ja sitten ohjauskoneisto ohjaa sen esimerkiksi vinsseillä kallisteltavan liitovarjon sekä GPS:n tai radio-ohjaimen  avulla kohteeseen, missä se toimii kuten normaalikin FAE-pommi.