Miksi ihminen pelkää jotain eläintä?

Miksi me pelkäämme jotain eläintä? Siksi että eläin on synnyttänyt meihin lajityypillisen pelon, koska se on vaarallinen. Tämä näkemys varmasti on aivan totta, mutta se ei yksin selitä sitä, miksi me inhoamme esimerkiksi hämähäkkejä. Kun katsomme tuota eläintä kuvista, niin se ei ole mitenkään erityisen inhottavan näköinen, vaan sanomme sitä inhottavaksi sosiaalisen hyväksyttävyyden takia, eli ei ole mitenkään sosiaalisesti korrektia sanoa hämähäkkiä söpöksi. Toki se että yrittäisimme listiä tuon pienen eläimen saattaa päätyä katastrofiin, koska kaikki hämähäkit ovat myrkyllisiä.

Ja jos tuota hämähäkin myrkkyä päätyy iholle, voi tuloksena olla hyvin vaikeasti paraneva haava, koska myrkky tuhoaa myös pintasolujen lisäksi ihon tyvisoluja. Koska hämähäkin myrkkyrauhasista purskahtanut myrkky jää ihon pinnalle, niin ihmisen immuunijärjestelmä ei sitä saa tuhottua ennen kuin kädelle tulee haavauma, minkä paraneminen kestää todella pitkään. Mutta toki hämähäkki ei halua tulla listityksi, vaan elää mahdollisimman pitkään, joten sen pitää varmistaa se, että esimerkiksi ihminen ei sitä listi ainakaan kahdesti. Eli ihoon tuleva haavauma varmasti toimii hyvänä varoituksena muille Homo Sapienseille, että tuon kahdeksanjalkaisen pikkueläimen kanssa ei leikitä. Samoin Kalkkarokäärmeet pistävät joihinkin saalistajiin myrkkyä, joka aiheuttaa sietämätöntä kipua sekä äärettömän vakavia verenvuotoja tai infarkteja.

Tuon voimakkaan kudosmyrkyn tarkoitus on varoittaa muita saalistajia siitä, että kalkkarokäärme ei itseään ole toisten eläinten ravinnoksi tarjonnut. Tuo myrkky on erittäin vaarallista sekä pitkälle kehittynyttä kudos- sekä verimyrkkyä, joka tuhoaa verta sekä tuon uhrin maksaa, eli tuo erittäin pitkäketjuinen molekyyli vuoron perään sekä hyydyttää että juoksettaa verta, ja samalla myös aiheuttaa sisäistä verenvuotoa, maksan solujen tuhoutumista sekä aivoverenvuotoa tai veritulppia sitä mukaan kuin immuunijärjestelmä pilkkoo sitä.

Mutta kuten tiedämme, niin kalkkaro kyllä varoittaa uhkailijaa ensin, koska sen ei kannata haaskata myrkkyään turhaan, eli se kohottaa häntänsä ylös ja kertoo ystävällisesti olevansa vähän huono välipala, koska jos kalkkaro käyttää myrkkyään turhaan, on se puolustuskyvytön. Jos käärme kuitenkin pistää, niin sen uhri kokee yleensä hyvin tuskallisen kuoleman, ja tuo toimii sitten varoituksena muille, että ne eivät koskaan enää häiritse tuota kyykäärmeiden heimoon kuuluvaa käärmettä, jota pidetään hyvin vaarallisena eläimenä. Osa tuosta myrkystä menee suoraan kipuhermoihin, ja saa aikaan erittäin voimakkaan kipushokiksi kutsutun tilan, mikä voi johtaa jopa sydämen pysähtymiseen.

Tämä sama ongelma on kuitenkin myös hämähäkillä, jonka pitää hiukan varoittaa siitä, että se on paikalla. Jos ihminen sen listi, niin silloin tuo eläin ei pääse jatkamaan sukua, joten sen pitää suojautua tuolta tilanteelta.  Hämähäkki kehittää sen tähden feromonia, mikä saa ihmisen inhoamaan kyseistä olentoa. Kyseinen feromoni on kemiallinen yhdiste, joka päätyessään hengityksen kautta verenkiertoon tarttuu nisäkkään pelkotiloja käsittelevien hermosolujen reseptoreihin aiheuttaen pelkotiloja, ja tuolle myrkylle on ajateltu myös hyötykäyttöä, eli hämähäkin feromonisoluja voidaan viljellä laboratoriossa, ja sitä voidaan liuottaa esimerkiksi savupommeihin tai suihkuttaa ihmisten kasvoille, jotta nämä rauhoittuisivat, ja kyseistä feromonia voidaan käyttää esimerkiksi panttivankitilanteiden ratkaisemiseen sekä esimerkiksi turvasumutteeseen liuotettuna vastustajan neutraloimiseen. Tai sitä voidaan liuottaa huumausaineisiin tai alkoholiin, jotta ne muuttaisivat esimerkiksi amfetaminin tai viinan itsensä antabukseksi