Terrorismin tutkijoiden ongelma

Terrorismin tutkijoiden ongelma on lainsäädännön jäykkyys, joka estää kotietsinnän eritysen lyhyellä varoitusajalla. Se että isku saadaan tietoon ehkä vain pari tuntia ennen tuota suoritusta tarkoittaa sitä, että iskun estämiseem jää todella vähän aikaa, ja kun kyse on henkilöstä joka on pukeutunut räjähdeliiveihin, ja liikkuu kävellen on tilanne erittäin vakava.

Kun SWAT pyrkii sitten paljastamaan terroristin väkijoukosta, on sen toimittava siten, että terroristi ei ehdi räjäyttää itseään tai häneen ei tarvitse kohdentaa kuolettavaa voimaa. Jos terroristi ammutaan kuoliaaksi, niin sitten häntä ei voi kuulustella ollenkaan. Se taas merkitsee sitä, että muut solun iskijät ehkä jatkavat iskun tekemistä. Nämä ISIS:in miehet ovat sikäli ikäviä vastustajia, että he ovat valmiita kuolemaan aateensa puolesta, mutta eivät perinteisellä tavalla. Nämä ihmiset lähtevät iskuun tietäen kuolevansa tuota tekoa suorittaessaan.

Ja siksi neuvottelutaktiikka on tässä tapauksessa huono ratkaisu. ISIS ei kuitenkaan ole Euroopassa mikään kovin suuri uhka, vaan täällä se pyrkii vain saamaan mediahuomiota. Esimerkiksi Lähi-Idässä tuo järjestö kylvää jatkuvasti kuolemaa, ja siellä uhriluku on moninkertainen. Kuitenkin tutkimus on ainoa tapa jäljittää noita ihmisiä Euroopassa. Se että nuo terroristit käyttävät esimerkiksi pelkkiä räjähteitä iskuissaan tekee heistä erittän vaarallisia. Eli räjähdeliiveihin voidaan käyttää esimerkiksi aniittia tai dynamiittia, jota voidaan hankkia varastamalla rakennustyömailta. Ja tämän takia noita terroristeja ei voida jäljittää ase-etsintöjen avulla.

Tai räjähteinä voidaan käyttää tavallisia asetyleenipulloja. Terrorismista tekee vaarallista se, että nuo ihmiset saattavat iskeä melkein missä vain. Ja heidät voidaan valmentaa iskuun yksitellen, jolloin solun jäsenet eivät tunne toisiaan. Näin saadaan aikaan tilanne, missä koordinoitu isku voidaan toteuttaa erittäin vaarallisesti sekä tehokkaasti.

Terroristien paikallistamiseen käytetään esimerkiksi puhelinten massakuuntelua, mutta ongelma on sitten siinä, että noiden nauhojen purku sekä puhtaaksi kirjoittaminen vaativat tuota arabian kielen sekä islamilaisen kulttuurin tuntemista, jotta tuo terroristien keskustelu saadaan muutettua sellaiseen muotoon, että siitä on viranomaisille jotain hyötyä. Ja tuo nauhojen purku vaatii arabian kielen dlangisanojen sekä murteiden merkityksen sekä Koraanin teksitien nerkityksen tiedostamista, eli vain tällä tavoin voidaan terroristien toimintaan päästä kiinni sekä virittää heille ansoja, kutsumalla näitä henkilöitä johonkin paikkaan pidätettäviksi vähän samalla tavoin kuin huumeiskuissa tehdään. Samalla tietenkin DNA sekä muut vastaavat näytteet mahdollistavat terroristien perheiden sekä sukulaisten jäljittämisessä, koska terroristien perheenjäseniä voi olla samassa järjestössä mukana kuin itse iskijöitäkin.