Kaukaisessa tulevaisuudessa saatamme matkata tähtiin aluksella, jonka ulkokuori pyörii valon nopeudella

Kun tulevaisuudessa mietimme sitä, mikä olisi ehkä paras keino lentää tähtiin, niin silloin tietenkin voimme palata erääseen minulle mieluisaan kirjaan, jonka joskus lapsena satuin lukeisemaan. Siinä pohdittiin matkaa toisiin tähtiin eräälaisella avaruuspallolla, joka varataan valtavan voimakkaalla sähkövirralla, ja sitten se ammutaan avaruuteen magneettitykillä. Tuo alus olisi rakennettu mylarista tai jostain nanotekniikan avulla rakennetusta muovista, jonka polymeereihin olisi liitetty metalliatomeja, joilla tuo ulkokuori saadaan pyörimään kuten valtava jättiläisgeneraattori, mikä mahdollistaisi aluksen virrantuoton, joka on täysin välttämätöntä, jotta kuvitteellinen matka linnunradassa onnistuisi. Kuitenkin sen pitää saada välillä energiaa, ja siksi sen matka sujuu kuin biljardipallolta, joka pomppii tähdeltä toiselle.

Kyseinen avaruuspallo olisi sellainen, että sen ulkokuori pyörii erittäin nopeasti, sellaisen mekanismin varassa, missä se ikään kuin leijuu avaruuspallon miehistöosan päällä magneettikentän varassa. Eli aluksen ulommainen kuori liikkuu täysin ilman kontaktia sisemmän kuoren päällä, jolloin se saadaan pyörimään erittäin nopeasti, ja jos tuo aluksen ulkokehän radiaalinopeus saadaan nostettua valon nopeuteen, niin silloin Einsteinin suhteelisuusteorian mukaan aika aluksen sisällä pysähtyy. Tämä kuvitteellinen avaruusalus sitte  vie kyseisessä kirjassa miehistönsä kohti tähtiä. Jos ulkokuori pysähtyy, niin silloin alus kuitenkin on täysin ajan armoilla, jolloin sen miehistö tietenkin vahenee normaalisti.

Eli teoriassa tuolloin hyvinkin hidas avaruusalus voisi matkata miten pitkälle universumissa hyvänsä, kunhan vain kehitetään aine, joka kestää tuon valtavan pyörimisnopeuden ilman että se hajoaa palasiksi keskipakoisvoiman takia. Tuon ratkaisun tekeminen mistään maassa tunnetusta materiaalista on kuitenkin mahdotonta, joten tällä tavoin totetutettu avaruusalus on täysin mahdoton rakentaa.
Kun puhutaan materiaalista, joka ehkä kestäisi tuon pyörimisnopeuden, niin ainoa aine, mikä sen kestäisi on neutronitähden neutronihilaksi kutsuttu eräänlainen superfullereeni, missä atomit ovat korvautuneet pelkillä neutroneilla, jotka ovat toki polaarisia hiukkasia, ja voivat muodostaa metallin kaltaista ainetta, mutta sen muodostamiseen vaaditaan supernovan räjähdyksessä muodostuvan energian, joten sitä ei varmasti ihmiskunta tule muutamaan tuhanteen vuoteen tuottamaan.

Mutta voidaan ajatella, että jollain supersivilisaatiolla on käytössään tuollainen neutronihilan muodostamiseen vaadittava tekniikka, jolloin he voisivat rakentaa esimerkiksi sikarin muotoisen avaruusaluksen, jonka ulkokuori pyörii valon nopeudella miehistötilan ympärillä, jolloin aluksen sisällä aika olisi pysähtynyt. Kyseisen aluksen nopeuden ei tuolloin olisi mikään kovin suuri, jotta sen miehistö sitten kyllä voisi käydä missä hyvänsä osissa universumia, ja miehistö ei kuitenkaan vanhenisi ollenkaan. Mutta sen ulkopuolella vuosimiljoonat kuluisivat, ja miehistö ei koskaan kuitenkaan sitten palaisi takaisin tuolta matkalta, kun asiaa ajatellaan taas sen kotiplaneetalle jääneiden omaisten kannalta.

charelesfort.blogspot.fi