Robinson efekti eli tilanne missä henkilö kasvaa ympäristössä, missä hänelle ei koskaan valehdella

Robinson Crusoe ja "Perjantai"
Kuva I

Ihmisten käyttäytymisestä voidaan päätellä hyvin paljon heidän asemastaan yhteiskunnassa, ja jos henkilö on tottunut komentamaan muita, niin se sitten paistaa tuosta ihmisestä läpi. Eli hän ei ehkä koskaan tee itse oma-aloitteisesti yhtään mitään, vaan komentaa aina muita tekemään kaikki työt. Mutta kuten tiedetään, niin esimerkiksi komentamaan ei ihminen koskaan oikeastaan synny, vaan hänet kasvatetaan tuohon komentavaan rooliin siten, että hänelle annetaan tilaisuus käskyttää muita. Mutta kun puhutaan kasvamisesta sekä komentamaan oppimisesta, niin silloin tietenkin ihminen saa jostain mallia, missä toisen komentaminen on jotenkin ymmärretty oikeutetuksi toimintamalliksi.

Näet yleensä  normaali ihminen hiukan arastelee toisen silmitöntä käskyttämistä, koska hän pelkää kostoa. Mutta jos henkilö saa tuosta toiminnasta posetiivista palautetta, niin hän sitten ei arastele muiden käskyttämistä. Kuitenkin pitää aina miettiä sitä, miksi kukaan ei puutu tuollaiseen toimintaan? Jos henkilö näkee isänsä tai äitinsä sellaisessa valossa, että tämä saa tehdä, mitä haluaa selviten siitä aina, niin silloin tietenkin "herrojen elkeet tarttuvat renkiin", eli poika toimii noissa tilanteissa kuten samaa sukupuolta oleva vanhempi toimii hänen nähtensä. Tällä sitten tarkoitan, että pojasta polvi paranee. Nuo samat elkeet, mitkä tekevät johtajia alaistensa edessä ikään kuin kopioituvat hänen lastensa käytökseen, koska lapsi jäljittelee aikuisten käytösmalleja.

Mutta jos hän ei koskaan koe lapsena esimerkiksi varkautta, niin hänestä tulee hyvin äkkiä naiivi. Eli kyseinen henkilö saattaa antaa toisen henkilön käteen asioita, joita kukaan terve ihminen ei koskaan edes antaisi toisen koskea. Tuollainen jotenkin eristyneessä paikassa kasvanut henkilö saattaa esimerkiksi pyytää toista ihmistä lähettämään itselleen rahaa taksilla. Eli jos ihminen on asunut jossain autiolla tai suppean ihmispopulaation asuttamalla  saarella koko ikänsä, niin hän saattaa uskoa aivan kaiken, mitä muut ihmiset hänelle sanovat.

Tuo johtuu siitä, että kukaan ei tuolle henkilölle yksinkertaisesti uskalla valehdella, koska hänellä on jokin auktoriteetti, millä hän voi muita pelotella esimerkiksi yhteisöstä pois sulkemisella.  Ja tuo ilmiö missä naiivi suhtautuminen aiheuttaa myöhemmin vaikeuksia ihmisen muuttaessa suurempaan yhteisöön korostuu sitä mukaan, mitä korkeammassa asemassa yhteisössään tuo henkilö on ollut. Eli muut opettavat henkilölle pienestä pitäen, että hän on jotenkin ylempänä kuin he, ja tuota ilmiötä kutsutaan joissain tapauksissa Robinson Crusoe-ilmiöksi, jossa henkilöllä on ase tai muu auktoriteetti, mutta hän luulee muiden palvovan itseään omien henkilökohtaisten ominaisuuksiensa takia. Robinson Crusoe on malliesimerkki henkilöstä, joka on yksin maailmassa, eli hänen ei ketään tarvitse huomioida, ja sitten hänellä on "Perjantai" eli toveri, joka sitten palvoo häntä, ja elää vain herraansa varten.

Jossain oppikirjossa tuota ilmiötä kutsutaan St. Helens-efektiksi, ja se on kuullemma peräisin siitä, että tuon St. Helenan saarelta kotoisin oleva henkilö oli kirjoittautunut Lontoon yliopistoon. Siellä oli huomattu, että henkilö oli muuten täysissä järjissään, mutta häneltä puuttui ikää kuin kritiikki muiden ihmisten vaikuttimia kohtaan. Eli tämä henkilö saattoi pyytää huonetoveriaan hakemaan hänelle rahaa samalla, kun hän kävi heidän yhteisessä huoneessaan. En tiedä tarinan todenperäisyyttä, mutta en pidä tuota tapausta täysin mahdottomana. Sama ilmiö on myös havaittu esimerkiksi tahitin heimopäälliköiden lasten tapauksessa, kun he ovat matkustaneet esimerkiksi johonkin suurkaupunkiin. Nämä henkilöt eivät osaa itse tehdä yhtään mitään, vaan komentelevat mieluummin muita tekemään jokaisen asian. Eli he karjuvat toisille käskyjä jatkuvasti, ja jopa ikkunan auki saaminen on heistä vaikeaa, ja siksi nämä henkilöt sitten komentelevat muita tekemään pienimmänkin asian puolestaan.

charelesfort.blogspot.fi