Salassapito sekä sensuuri kuuluvat viranomaisten toimintaan, mutta sensuuria koskevien toimenpiteiden pyytäminen toisen maan viranomaisilta tai yksityisiltä yrityksiltä saattaa kiinnittää niihin ei toivottua huomiota
Salaisuudet sekä salailu ovat erittäin ikävä osa valtioiden politiikkaa, mikä koskee esimerkiksi viranomaistoimintaa. Kun puhutaan siitä, että Suomi on vaatinut Googlea poistamaan jotain tietoja koko internetistä, niin se varmasti sitten on jo ihan oikeasti amerikkalaisten tiedusteluviranomaisten palvelemista. Kun tällaisia pyyntöjä tehdään, niin niille pitää olla aina joku laillinen peruste, mikä tietenkin oikeuttaa siihen, että tiedot poistetaan jostain maasta, mutta koko Internetin kannalta asia on hiukan ongelmallinen, koska on olemassa valtioita, joilla on hiukan toinen kuva esimerkiksi viranomaistyötä koskevasta tiedonjakamisesta kuin meillä suomalaisilla.
Maassamme on totuttu siihen, että jos meidän viranomaisemme lähtevät oikeusteitse selvittämään jonkun kotisivuston julkaisemien tietojen laillisuutta, sekä julkaisuvapauden tulkintaa tuon kotisivun kohdalla, niin silloin sivu tietenkin on poistettu joko sisällön omistajan tai sivuston ylläpitäjän toimesta, ja tällainen vastaan tuleminen on ollut hirvittävän usein juuri se keino, millä valtion kannalta ikävien tietojen julkistaminen on estetty. Eli pelkkä tutkimus on riittänyt kotisivujen poistamiseen, ja jos joku henkilö sitten on tätä tapaa kieltänyt, niin häntä on uhattu sillä, että tuo meidän maassamme hyvin arvostettujen sotilasarvojen vieminen on kuulemma ollut erittäin lähellä.
Mutta kaikilla maailman palvelimilla eikä niiden ylläpitäjillä ole sellaista mahdollisuutta tai edes halua lähteä poistamaan mitään palvelimille ladattuja tietoja, joten sen takia maamme viranomaisten mahdollisuudet vaikuttaa näihin ehkä suomeksi kirjoitettuihin, mutta muissa maissa olevilla palvelimilla julkaistuihin tietoihin on rajallinen. Tietenkin ongelmallista on sekin, että kun puhutaan vaikka NSA:n tai SOCOM:in hallinnassa olevista palvelimista, niin noilta palvelimilta ei ehkä koskaan poisteta mitään tietoja, vaikka tuosta olisi tuomioistuimen päätös. Ja kaikki noille palvelimille kirjattavat henkilöt eivät ole vapaaehtoisia, vaan joukossa on henkilöitä, jotka ovat esimerkiksi jääneet kiinni hakkeroinnista, ja sitten nuo liittovaltion viranomaiset määräävät henkilön kirjoittelemaan tekstejä tuollaiselle palvelimelle. Ja varmaan tiedätte, että nuo korvaukset, mitä tietoturvarikoksesta saa, ovat melko korkeat. Ja nuo hakkerit sitten suorittavat yhteiskuntapalveluksensa kirjoittelemalla noille INFO-OP palvelimille erilaisia tekstejä.
Kun puhutaan siitä, että maamme viranomaiset pyytävät joitakin tietoja poistettavaksi kuitenkin varmasti päätyy juuri USA:n tiedusteluviranomaisten tietoon, ja tuo pyyntö sitten varmasti aiheuttaa sen, että esimerkiksi juuri NSA alkaa selvittää sitä, mikä noissa sivuissa sitten on sellaista, mikä on maamme viranomaisten mielestä sellaista, mikä on salattavaa yksityisyyden suojan nimissä. Vaikka sivut poistettaisiin, niin silloin tietenkin niiden kopiot jäävät NSA:n palvelimille, jotta eri alojen asiantuntijat voivat selvittää, että mikä niissä oikeastaan oli sellaista, mikä johti tuohon pyyntöön, eli käsittelikö julkaistu tieto sitten jotain jonkun henkilön hyvinkin henkilökohtaisia asioita. Tai olisiko niiden kohteena ollut tieto, joka koski valtion turvallisuutta sekä vaarantanut viranomaisten toimintaa asioissa, jotka kuuluvat kansainvälisesti kriminalisoituun toimintaan.
Tällöin selvitetään sellaisia asioita, kuten onko niissä sitten kerrottu soluttautujien nimiä, jaettu sellaista tieto, mikä vaarantaa poliisin toiminnan tai loukkaa ihmisten yksityisyyttä esimerkiksi ihmiskauppatapauksissa tai muuten loukannut salassapitovelvollisuutta, mutta tietenkin tilanne on siitä ongelmallinen, jos tuo tieto on saatavissa esimerkiksi Iso-Britannian tai USA:n hallituksen kotisivuillta. Tosin sanoen pitää muistaa se, että kaikissa valtion rajojen ylittävissä viranomaistoimintaa koskevissa kyselyissä on muistettava, että rikoksen olisi oltava YK.n kriminalisoima teko. Eli aina tiedon haltijalla on velvollisuus pitää huoli siitä, että hänen vartioimansa data ei päädy vääriin käsiin, mutta samalla pitää muistaa se, että viranomaiset ovat velvollisia jakamaan tietoja tasapuolisesti kaikille ihmisille.
Ja salassapitovelvollisuutta ei saa käyttää esimerkiksi omien rikkeiden peittelyyn, eikä myöskään viranomainen saa jättää raportteja antamatta niille, jotka noita asiakirjoja pyytävät, mikäli niitä ei olla merkitty asianmukaisesti salaisiksi, ja salassapidettävästä tiedosta on olemassa ohjeet. Eli jos yksi yksityishenkilö saa katsoa jotain asiakirjaa, niin silloin myös muiden on tuo asiakirja nähtävä. Ja maassamme kaikki mitä erikseen ei olla merkitty salaiseksi on julkista.
Comments
Post a Comment