Hierarkia sekä valtarakenteet ovat mukavia keskustelun aiheita

https://crisisofdemocracticstates.blogspot.com/

Kimmo Huosionmaa

Hierarkiaa sekä hierarkkisia valtarakenteita on erittäin helppoa puolustaa. Niiden puolustajat sanovat, että noissa valtarakenteissa on se etu, että yksi ihminen tekee noissa valtarakenteissa päätökset, ja muut sitten noudattavat hänen päätöksiään. Silloin tietenkin kaikki päätökset voidaan organisaatiossa tehdä erittäin nopeasti sekä tehokkaasti, mutta samalla myös väärät päätökset voidaan tehdä samalla tavoin kuin oikeat päätökset. Ja tuossa tapauksessa mieleeni tulee se, että jos tällaisessa organisaatiossa sitten liian korkea henkilö tekee väärän päätöksen, niin se saattaa suistaa organisaation sellaiseen tilaan, että siitä ikään kuin syöksyy turmioon. Hierarkkisessa valtarakenteessa päätöksenteko perustuu siihen, että alaisen tekemä väärä päätös voidaan kumota esimiehen toimesta, mutta sitten jos liian korkea esimies tekee vääriä päätöksiä, niin silloin organisaatio lähtee syöksymään kohti tuhoa.


Kun mietitään sitä, kuka oikeastaan näkee tuollaisessa hierarkkisessa organisaation mallissa hyviä asioita tai oikeastaan voidaan samalla miettiä sitä, että kuka raivokkaasti puolustaa tuota mallia, niin silloin tietenkin mieleen tulee henkilö, joka on korkealla tuon organisaation hierarkiassa. Tai oikeastaan voidaan hiukan miettiä sitä, että onko yrityksen tai muun organisaation johtaja henkilö, joka katsoo, että hänen ei tarvitse saada mitään neuvoja? Oikeasti kuitenkin juuri organisaation johtajan pitää saada kaikki tieto jokaisesta asiasta, jotta hän voi tehdä oikeita päätöksiä, ja jos tietoja pimitetään, niin silloin edessä saattaa olla katastrofi. Eli valta tuo vastuuta ihmisille, joka sitä käyttää. Mutta sitten tietenkin voidaan sanoa, että joskus näen ihmisiä, jotka puolustavat hierarkioita ikään kuin henkeen ja vereen.


Heistä hierarkkiset järjestelmät, joissa on vain yksi johtaja ovat ikään kuin luonnollisia järjestelmiä. Onhan esimerkiksi susilaumassa se johtava alfa-pari, jonka mukaan kaikki muut lauman jäsenet sitten hyppivät. Ja jos esimerkiksi valtarakenteita katsotaan tuon susilauman näkökulmasta, niin silloin tietenkin olisi mukavaa olla tuollainen beta-yksilö, joka vain sitten seurailee alfa-paria. Tuolloin oma ruokailupaikka olisi heti alfa-parin takana, ja silloin voisi mukavasti siirtää vastuun vääristä päätöksistä tuolle esimies-parille, ja vain siirrellä kaikkia muita tehtäviä muille lauman jäsenille. Eli oikeastaan noita ehkä joskus hieman rasittavia hierarkkisten järjestelmien raivokkaita  puolustajia löytyy niiden henkilöiden parista, jotka ovat korkealla tuossa järjestelmässä.


Silloin tuntuu varmaan todella upealta olla osa aitoa esimiesverkostoa, ja silloin tietenkin voidaan esimerkiksi toimintatavoista sopia jossain kabineteissa, niin että kaikki päätökset tehdään esimiesten kesken, ilman että niistä mitään tarvitsee alaiselta kysyä. Eikä silloin myöskään alaiselta mitään tarvitse kysyä, kun saa tehdä vaikutusta muihin pomoihin. Samoin voidaan tietenkin sanoa myös, että ei ole alaiselta ennenkään kysytty, eikä niin myöskään tällä kertaa tehdä, ja auta armias, jos joku on eri mieltä. Silloin seuraa tietenkin potkut tuosta yhtiöstä, koska pomon arvovaltaa pitää kaikkialla näyttää. Eikä alaisten sovi koskaan leikkiä turhan älykästä, koska se aiheuttaa pomolle ikäviä seurauksia.


Tuolloin sitten tullaan alaiselle kertomaan sellainen asia, että “täällä yhtiössä on sovittu niin ja näin”. Alaisen näkökulmasta voidaan kuitenkin sanoa, että kyse on käskystä, koska hän ei ole ollut sopimassa yhtään mitään. Pomon kannalta tärkeää on silloin se, että hän ei koskaan kuule mitään, mitä hän ei halua kuulla, ja tietenkään mitään sellaista ei saisi omaan yksityiselämään tulla, joka saattaa paljastaa asioita, jotka eivät tuota pomoa miellytä.


Esimerkiksi kukaan ei varmaan aamulla ruokapöydässä halua kuulla tarinaa jostain “täydestä idiootista”, jolla on sama nimi kuin itsellä. Sen takia esimerkiksi työvoiman välittäjät eli modernisti ilmaistuna  “headhunterit” tai saksaksi “kopfjägerit” ovat tarkkoja siitä, että neuvovat noita hakijoita välttämään nettikirjoittelua, koska se saattaa sitten vaikeuttaa heidän työpaikan saantia koskevia mahdollisuuksia. Tässä tilanteessa sitten tietenkin olisi paras olla harmaata massaa, jotta kukaan ei saisi tietää tulevan pomon henkilöllisyyttä, tai sitten liian erottuvat ja omaperäiset ihmiset heitetään pois yhtiöiden johdosta. Tuolloin pitää muistaa se, että jos kaikilla on samanlaiset vaatteet, niin heitä on silloin helppoa komennella tai erottaa. Tuon takia esimerkiksi armeijassa kaikilla on käytössä univormu.


Se tekee miesten uhraamisen helpommaksi upseerille. Asiaa voidaan helpottaa lisäksi katsomalla henkilöä rinnan kohdalle, jolloin kasvot jäävät näkökentän ulkopuolelle, jolloin huutaminen sekä raivoaminen on vielä helpompaa kuin jos katsoo alaista silmiin. Eikä tuolloin tarvitse myöskään huomioida sameita lasiaisia tai laajentuneita pupilleja, jotka kertovat huumeiden käytöstä. Riittää että katsoo sisään tulevan henkilön solmiota, ja antaa tulla täydeltä laidalta. Siitä tulee hyvä olo loppuviikoksi, kun on vähän saanut valtaa käytellä johonkin juoksupoikaan. Toki kannattaa sitten muistella tarkasti, että olisiko tuo ollut muutenkin tämän miehen viimeinen työpäivä, koska jossain vaiheessa myös määräaikaiset työsuhteet päättyvät. Ja tuolloin saattaa sitten joku pomo esittää antaneensa tälle ihmiselle potkut.


Mutta miksi esimerkiksi tiedemiehet julkaisevat valtavasti kirjoituksia? Monet ihmiset pitävät tiedemiehiä hiukan omituisina, ja se että he julkaisevat kirjoituksiaan ikään kuin näyttää muille, että he ovat vastuunsa tuntevia ihmisiä, jotka myös kantavat vastuun teoistaan sekä muusta toiminnastaan. Myös tiedemies on ihminen, joka tekee virheitä työssään. Kuitenkin jos hän julkaisee ajatuksiaan, niin silloin voidaan sanoa, että hän on ehkä 70% teksteistään tai väitteistään oikeassa.

Kuitenkin jos halutaan tehdä oikein räiskyviä kirjoituksia, niin silloin kannattaa ryhtyä filosofiksi. Filosofin erottaa tiedemiehestä se, että häntä eivät rajoita mitkään tutkimukset tai muut asiat, vaan hän voi vain kehitellä jonkun ajatuksen omassa päässään, sekä retorisesti perustella kantansa, niin hän saa sitten ehkä 51% ihmisistä puolustamaan omaa kantaansa. Ja tietenkin jos ajatellaan vaikka sellaista asiaa, kuin holhoukseen julistamista, niin tuolloin pitää vain istuva tuomari saada omalle puolelle, eli uskomaan että juuri tämä filosofiksi itseään kutsuva henkilö on sellainen, joka on täysissä ruumiin ja sielun voimissa.

Kuka johtaa valtiota, on kysymys mihin ei ole aina mukavaa vastata, varsinkaan jos valtionpäämiehen toimesta tehty päätös on väärä

Kysymys siitä kuka johtaa valtiota on hyvin retorinen. Siihen ei varmaan löydy koskaan sellaista vastausta, joka tyydyttää kaikkia ihmisiä, ja tietenkin aina on mukavaa johtaa silloin, kun päätökset ovat osoittautuneet oikeiksi. Mutta mitä sitten tehdään jos valtion johtajaksi esitetty taho aiheuttaa esimerkiksi talouden syöksykierteen? Onnistuneita päätöksiä on helppo juhlia, mutta vääriä päätöksiä ei juuri kukaan ilmoita tehneensä.

Onko silloin valtion johtajaksi sekä väärän päätöksen tekijäksi yhtä paljon ilmoittautujia, kuin silloin kun päätökset ovat tuoneet miljoonia uusia työpaikkoja? Tai oikeastaan työllisyys on asia, mikä saa varmasti jokaisen päättäjän hieromaan käsiään, koska luomalla uusia työpaikkoja voi poliittinen johtaja sitten esitellä jotain käsin kosketeltavaa eli kiinnettistä. Samalla hän voi luvata myös työttömiksi jääneille jotain, kuten lisää rahaa pankkitilille, mikä lisää sitten ostovoimaa. Toki tuo raha voi mennä myös paikalliseen pubiin, mutta tietenkään kukaan ei tällaisista asioista juurikaan puhu.

Ja toki suurin osa ihmisistä osaa käyttää alkoholia oikein. Eli kun tilannetta ajatellaan poliitikon kannalta, niin hänelle riittää se, että äänestäjien enemmistö on hänen takanaan, ja merkitsee hänen numeronsa äänestyslippuun. Vain kopissa annetuilla äänillä on merkitystä, joten sen takia jokaisen maata johtamaan haluavan on oltava hyvin varovainen puheissaan, koska tietenkään kukaan ei halua omasta elintasostaan. Kuitenkin jokainen uusi työpaikka tuo lisää glooriaa poliitikolle, joka voi näin esittää mukavia käyriä tai pylväsdiagrammeja, joilla hän on sitten hoitanut mitäkin asiaa. Ja koska työttömien määrä on painunut, niin silloin hän on hoitanut tuota asiaa hyvin, mikä tarkoittaa työllistettyjen määrän kasvamista.

Tuollainen työllisyyden hyvä hoitaminen tuo sitten hienoja lukuja, joita voi jokainen mukavasti esitellä televisiossa tai Internetissä, mutta kuitenkin työllisyydellä ratsastaminen ei välttämättä ole niin hyvä asia, kuin mitä ihmiset usein kuvittelevat ryhtyessään poliitikoiksi. Se että on luotu vaikka miljoona uutta työpaikkaa saattaa olla monien mielestä loistava asia, mutta tuolloin astuu kehään sellainen käsite, mitä kutsutaan valtiolliseksi epätarkkuudeksi.

Tuolloin yleensä jää sellainen kysymys esittämättä, kuin mistä ne työpaikat oikeastaan on saatu. Ja sitten tähän liittyy hyvin mukava induktiokysymys, eli mistä nuo palkatut työttömät saavat palkkansa? Maksaako palkat tuolloin valtio, joka kuitenkin antaa tuollaisen työttömän johonkin yhtiöön töihin? Tuo merkitsee sitä, että työnantaja ei sitten joudu mitään tälle työllistettävälle maksamaan, mikä merkitsee sitä, että hän saa pitää kaikki tuosta työstä saamansa tulot ilman vähennyksiä. Kyseinen asia varmasti sitten antaa hänelle kilpailuetua muihin yrittäjiin nähden, mutta kun puhutaan työllistämisestä, niin tietenkin silloin valtio ajattelee saavansa noista työllistetyistä tai heidän työstään verotuloja.

Verot ovat se syy, miksi valtio haluaa ihmisten tekevän työtä. Jos työttömiä on paljon, niin silloin tietenkin työttömyyskorvauksiin kuluvat rahasummat kasvavat, ja työttömien ottama siivu yhteisestä kakusta kasvaa. Koska valtiolla ei ole rahaa loputtomiin, niin sen pitää sitten koettaa vähentää työttömiin kohdistuvia menoeriään työllistämällä näitä ihmisiä. Kuitenkin valtion ongelma on siinä, että jos se ottaa kaikki nuo työttömät omaan palvelukseensa, niin se ei heistä sitten saa verotuloja. Eli valtiovarainministeriö näkee valtion investoinnit pelkkinä menoerinä, kuten se näkee myös valtion työntekijän.


Valtiolla työssä oleva henkilö ei yleensä tuota verotuloja, joten hän on talouden kannalta pelkkää painolastia, vaikka toki hänen työnsä on muuten tärkeää. Kun puhutaan siitä, miten paljon työttömien tuloja voidaan leikata, niin tullaan siihen asiaan, että kuka haluaa äänestää poliitikkoa, joka vie leivän pöydästä? Tuolla sitten tarkoitan sitä, että työttömät ovat melko suuri ihmisryhmä, jonka ääniä tullaan vaaleissa kaipaamaan. Työttömät ovat sellainen tulonsaajien ryhmä, jonka elintasoon voi valtiovalta suoraan vaikuttaa määrittelemällä työttömyyskorvauksen suuruuden, ja vaikka tässä asiassa varmaan halutaan olla kovia, niin kuitenkin tuo ihmisryhmä kelpaa varmasti äänestyskoppiin. Kun sotiemme veteraanit ovat poistumassa keskuudestamme, niin poliitikot tarvitsevat uuden ryhmän, jolle he voivat luvata jotain.

Tuon ryhmän pitää olla sellainen, että sille voidaan antaa jotain konkreettista, ja taata se, että jokainen tuohon ryhmään kuuluva saa jotain. Näin huippupoliitikko saa sitten ääniä varmemmin, kuin jos hän sitten lähtisi leikkaamaan noita tukia. Valtiota voidaan ajatella laitoksena, jonka velvollisuus on ajaa oman kansansa etua, ja siksi se poikkeaa kaikista muista toimijoista. Kun puhutaan siitä mitä valtiovalta on, niin sen ero liikeyritykseen nähden on se, että tuo laitos ei kykene sitten siirtämään noita ihmisiä mihinkään, vaan sen on jotenkin heitä elätettävä, tai edessä on vaikeita mellakoita.

Kun taas puhutaan valtion velvollisuudesta puolustaa kansalaisiaan, niin silloin tietenkin aina välillä keskustellaan esimerkiksi monikulttuurisuudesta. Tuolloin ei koskaan ajatella sitä, että tietenkin ihmisiä on autettava, mutta tuota apua on kohdennettava niin, että siitä pääsevät nauttimaan ne, jotka apua todella tarvitsevat.  Sitten on varmistettava se, että apua saa mahdollisimman moni henkilö. Samalla avun antamisen tarkoitus on myös varmistaa sellainen asia, että tuo apu vie kyseistä valtiota kohti kestävää kehitystä.

Tuo tarkoittaa sitä, että meidän olisi ensisijaisesti autettava ihmisiä siellä missä he ovat tällä hetkellä, jotta he oppisivat hoitamaan asiansa oikein, eli tuolloin tietenkin olisi tuon apua saavan valtion sitouduttava korruption kitkemiseen sekä myös kansalaistensa elintason parantamiseen. Mutta kestävä tulos saadaan aikaan vain sillä, että elintasoa noissa maissa, mistä pakolaisia tulee parannetaan, ja sillä että demokratisoimalla noita maita luodaan olosuhteet, että kenenkään ei tarvitse lähteä pakolaisiksi Eurooppaan.

Jos tänne sitten tulee pakolaisia, niin heidän integroiminen yhteiskuntaamme olisi aloitettava välittömästi, samoin olisi sitten tehtävä sellaisia päätöksiä, että jos he lähettävät lapsiaan noihin maihin tai tekevät sinne lomamatkoja, niin silloin heidän oikeutensa turvapaikkaan olisi mennyttä. Myös terroristien kanssa yhteyttä pitävät henkilöt pitäisi välittömästi lähettää takaisin, ja samalla myös seurattava Ranskan mallia, ja annettava heidän kännyköiden paikannustiedot esimerkiksi Venäjälle ja USA:lle, joka sitten tietää miten noita ihmisiä kohdellaan.

Eikä tuonne konfliktialueelle tarvitsisi myöskään lähettää tai sieltä ei tarvitse kenenkään vastaanottaa sähköposteja tai puheluita, eli jos kännykkää käytetään Syyriassa tai jossain muualla vastaavalla alueella, niin silloin sen voi suoraan poistaa palvelulistoilta. Mutta kuitenkin kestävä kehitys tarkoittaa sitä, että valtio demokratisoidaan, jolloin sen alueelta ei enää sitten tapahtuisi terrori-iskuja. Ja yleensä pitäisi käyttää rauhanomaisia menetelmiä tuon päämäärän saavuttamiseksi, mutta kuitenkin jos terroristit toimivat kyseisellä alueella, niin silloin on asevoiman käyttö välttämätöntä.


https://metsantarinoita.blogspot.fi/

Neroutta vai hulluutta, eli onko aina kaikki tiedemiesten ideoimat välineet pakko toteuttaa?

Salamat välähtävät veden pinnassa
fuusiokokeiden yhteydessä
Kuva I

Kun jatketaan mietintää siitä, että mikä on neroutta ja mikä taas on hulluutta, niin toki on olemassa erittäin paljon asioita, joita ei ehkä pitäisi tehdä. Kun mietitään esimerkiksi tilannetta, jossa maailman tiedemiehet rakentavat Tsar-Bomban kaltaisia välineitä, niin silloin aina sanotaan, että tuollainen tekniikka palvelee vain sotaa, ja että sillä voidaan luoda vain tuhoa sekä murhetta. Kuitenkin unohdetaan se, että tuollainen supervoimakas atomipommi voi jossain vaiheessa pelastaa ihmiskunnan, jos sillä ammutaan kohti tulevaa komeettaa, jonka tuo räjähde sitten höyrystää valtavassa kuumuudessa. Eli kuten tiedämme, niin avaruudessa ei synny paine-iskua, vaan siellä laajeneva tulipallo aiheuttaa pääsääntöisesti kaiken tuhon.

Mutta kuten tiedämme, niin kaikkia mitä tiedemiehet kehittelevät ei tarvitse kokeilla ainakaan Maapallon kaasukehässä. Fuusiokokeissa käytettyjen välineiden ongelma on juuri tässä, nimittäin koereaktorien antama energian sykäys on usein valtavan voimakas, jos pitäisi rakentaa fuusioreaktori, joka pitää fuusiota yllä spontaanisti. Spontaani fuusio tarkoittaa tilannetta, jossa reaktio jatkuu ilman tarvetta sille, että fuusiorektoriin tuodaan ulkoapäin energiaa.

Eli toisin sanoen sen voimantuotto olisi suurempi kuin siihen viety energia. Ja fuusiossa vapautuu todella paljon energiaa verrattuna fissioon, ja jos tuo reaktori "karkaa käsistä", niin silloin tuloksena on vetypommiräjähdys, jonka teho voi olla jopa satoja megatonneja, Uuden sukupolven reaktoreissa polttoaineen syötöllä säädetään tuon fuusioreaktorin tehoa, ja ongelma on siinä, että jos tuohon reaktoriin tuodaan liikaa polttoainetta, niin tuloksena on erittäin voimakas räjähdys. Siksi fuusioreaktorin rakentaminen on niin vaikeaa, koska jos se karkaa käsistä, niin silloin tuho saattaa olla totaalista.

Tämän takia koereaktoreihin tuodaan polttoainetta ainostaan pienissä lasikuulissa, joihin kohdistetaan voimakkaita laser-säteitä täysin symmetrisesti, jotta saadaan aikaan "välähdys" eli muutaman deuterium-ja tritium-atomin yhtyminen heliumiksi. Noissa kokeissa käytetään maailman voimakkaimpia lasereita kuten NOVA-laitetta, joiden antama säteilyteho on jopa 500 terawatin suuruinen, ja sen kehittämiseen tarvitaan erityisjärjestelyjä voimantuoton taholla. Eli sen tehontuotantoon käytetään erityistä kondensaattorilaitteistoa, jolla ensin varataan tarvittava sähköteho, joka johdetaan fuusiokammioon laserien kautta.

Tämä tehdään siksi, että valtion sähköverkko ei ylikuormittuisi, ja noita kondensaattoreita saatetaan ladata jopa kuukausia kerrallaan, jotta esimerkiksi suurkaupungeista ei tarvitse katkaista sähköä. Ongelma on sitten siinä, että jos nämä kondensaattorit purkautuvat väärään suuntaan, niin silloin sähköverkkoon tulee 500 terawatin piikki, joka voi polttaa kaikki USA:n supertietokoneet tomuksi. Jossain elokuvassa roisto rakensi tuollaisen laitteen, jotta hän voisi luoda valtavan voimakkaan virtapiikin valtiolliseen sähköverkkoon, jotta tuo liiga voisi sitten ryöstää kokonaisen kaupungin .Näissä laitoksissa sijaitsevat jopa kilometrien pituiset hiilimonoksidi- tai vapaaelektronilaserit kehittävät äärettömän voimakkaan säteen, joka johdetaan valo-optisten kuitujen avulla ympyrämäiseen laserkammioon, jonka keskellä tapahtuu tuo fuusioreaktio.

Tämä ratkaisu mitä käytetään esimerkiksi NIF-National Ignition Facility reaktorissa.  Kyseinen ratkaisu on soveltuva esimerkiksi juuri vetypommisimulaatioihin, joissa testataan uuden sukupolven vetypommeja, joiden laukaisemiseen käytetään nimenomaan lasersäteitä, joiden avulla vetypommin kallis fissiolaukaisin korvataan laserilla. Niin sanottu "kylmäfuusio" perustuu siihen, että laserilla luodaan valtavan kuuma, mutta samalla pinta-alaltaan hyvin kuuma kohta, johon fuusiomateriaalia johdetaan, ja jossa tapahtuu sitten fuusioreaktio.

Noissa kokeissa kehitetään valtavan korkeita lämpötiloja, koska vaikka tuo reaktio tapahtuu Auringon ytimessä spontaanisti, niin siellä oleva valtava paine auttaa fuusion syntymisessä, ja siksi maan pinnalla pitää alempi paine kompensoida nostamalla lämpötilaa, jotta atomiytimet voivat alkaa yhtyä. Noissa kokeissa kehitetään lämpötiloja, jotka vastaavat kuumimpien tähtien ytimien lämpötiloja, ja tämän laserin ongelma on juuri se, että antaakseen fission tarvitseman energian, pitää kyseisen välineen synnyttää tarpeeksi voimakas lasersäde, mutta jos tuo ongelma voidaan ratkaista, niin silloin kauhukuvien laserilla laukaistava vetypommi voisi olla mahdollinen. On olemassa monia tapoja tehdä kohteeseen kuljetettava, laserilla laukaistava vetypommi, jonka varmasti kiinnostaa sotilaita ympäri maailmaa, koska tuo vetypommi ei tarvitse fissio-osaa, mikä paljastaa tuollaiset aseprojektit, koska tuo fissiomateriaalin tuotanto vaatii tietenkin ydinreaktoreita

Yksi tapa toteuttaa tuo laserlaitteisto on se, että pommin kuoren sisään asennetaan voimakas, kiinteään polttoaineeseen perustuva laser, jossa voimkasta valoa kehittävällä, ehkä magnesiumjauheesta sekä hapettimesta koostuvalla "salamavalopulverilla" luodaan tarpeeksi voimakas valo, joka saa aikaan laser-säteen, joka sytyttää pommin kärjessä olevan litiumin. Mutta tietenkin tuo laser voi sijaita pommin ulkopuolella, eli esimerkiksi lentokoneesta tai laser-satelliitista suunnataan pudotettavaan tai ohjuksen kärjessä olevaan litiumilla täytettyyn säiliöön tarpeeksi voimakas lasersäde, jotta sen sisällä oleva litium eli fuusiopolttoaine alkaa "palaa", mikä tarkoittaa sitä, että atomiytimet yhtyvät hiileksi. Tällöin syntyy valtavan voimakas räjähdys, kuten muissakin vetypommeissa, mutta tuolloin eivät kaivokset sekä rikastuslaitokset paljasta kyseisen aseprojektin olemassaoloa.

Tietenkin myös "tohtori Outolemmen" maailmanloppupommi voisi tuolloin olla jonkun kahelin hankintalistoilla, eli tarvitaan vain esimerkiksi öljysäiliö, jossa on litiumia tai nesteytettyä vetyä, ja siihen säiliöön sitten suunnataan sitten tuollainen äärimmäisen voimakas lasersäde, ja tuollainen laite sitten voi tuhota koko Maapallon. Tiedemiehiä aina syytetään siitä, että he tekivät ydinaseen sekä muita tuhovälineitä, mutta hiukan tässä vain kysyisin, että onko kaikki tuo, mitä esimerkiksi Edward Tellerin sekä Andrei Saharovin kaltaiset ihmiset ehdottivat ihan pakko joka kerta toteuttaa? Eikö vastuu noiden tuhovälineiden toteuttamisesta kuitenkin ollut puollustusministeriöllä sekä atomienergiakomissiolla, jotka päättivät siirtää sekä USA:ssa että Neuvostoliitossa aseiden kehittämisen että strategisen iskupotentiaalin pääpainon ydinaseisiin. Toki voidaan sanoa, että ydinaseet kuitenkin ehkä estivät Kolmannen Maailmansodan, ja ne saivat aikaan globaalin rauhanliikkeen synnyn.

pseudotiedetta.blogspot.fi

kimmonsivu.blogspot.fi

Texasin lainsäädännön sekä väkivaltaa koskevan tutkinnan kummallisuuksia

Smith&Wesson  40 cal. 10 mm.
joka on mm. FBI:n virka-ase
Kuva I

Vaikka tämä kuulostaa oudolta, niin Texasin osavaltion lainsäädäntö on muuttunut siten, että nykyään saa aseen viedä luentosaliin sekä kampuksille. Tämä lainmuutos tapahtui erään joukkosurman vuosipäivänä, ja tämä saattaa vaikuttaa monista ihmisistä melko omituiselta toiminnalta. Mutta Texasin sekä liittovaltion viranomaiset varmasti ovat tätä lainmuutosta tehdessään tarkoittaneet sitä, että se lisäisi turvallisuutta myös yliopistoissa. Näet sellaisessa tapauksessa, missä viranomaiset saavat tietoja että, joku opiskelija tai professori aikoo ehkä yrittää joukkosurmaa, täytyy poliisien sekä turvallisuusmiesten toimia huomaamattomasti, koska tuo hälytys saattaa olla tekaistu. Toisaalta massamurhaaja ei varmaan muutenkaan tuosta kiellosta tuoda aseita kampuksille tai luentosaleihin välitä.

Toisin sanoen nuo ampujat voivat itse yrittää ohjata viranomaisia väärään luentosaliin esimerkiksi väärennettyjen facebook-tilien avulla, ja toki voidaan joskus miettiä sellaista vaihtoehtoa, missä opiskelija soittaa trollaussoiton, jotta hänen ei tarvitse osallistua tenttiin, mihin tuo henkilö ei ehkä ole viitsinyt valmistautua.  Tällöin joku voi ryhtyä soittelemaan uhkaussoittoja esimerkiksi hätäkesukseen, jotta kokeeseen ei tarvitse tulla. Kun puhutaan ampujan paikantamisesta, niin silloin pitää muistaa se, että poliisien sekä turvamiesten pitää tutkia aina jokainen kampuksella oleva henkilö, jotta hänet sitten voidaan löytää. Aseiden kanto luentosaleissa on sikäli hyvä asia, että noin poliisit sekä muut viranomaiset pääsevät huomaamattomasti soluttautumaan luentosaliin, sekä seuraamaan opiskelijoiden käyttäytymistä, ja samalla he voivat tehokkaasti puuttua mahdolliseen ampumiseen, tai muuten etsiä "kuumakalleja" tuolta opiskelijoiden keskeltä.

Massamurhaajien käytös varmasti eroaa jotenkin muista opiskelijoista, ja toisaalta on varmasti tapauksia, missä jostain opiskelijasta on tehty etukäteen joko todellinen tai tekaistu ilmoitus, että hän suunnittelee tuollaista tekoa. Kuitenkaan opiskelupaikan vieminen suoralta kädeltä ei palvele turvallisuuslähtöistä ajattelutapaa eikä opiskelijan oikeuksia saa polkea minkään puhelinsoiton tai facebook-viestin takia, koska tuon henkilön puhelin voi olla jonkun toisen käyttämä, tai kyseessä voi olla hänen nimiinsä avattu Facebook-tili. Olen kuullut että huumekauppiaat ovat avanneet sosiaalisen median tilejä opiskelijoiden nimiin, jotta he voisivat paljastaa ryhmiin solutettuja huumevalvonta-agentteja.

Tämän vuoksi poliisien pitää tutkia oikeasti se, että kuka on noiden viestien takana, eli onko kyseessä joku kiusaaminen tai vastaava toiminta, ja tietenkin myös etsiä opiskelijoiden joukosta henkilöitä, joilla on riskikäyttäytymistä. Tällaisia valvontatoimia käytetään, kun joukosta erotellaan riskikättäytyjiä kuten lääkäreitä jotka ihailevat natsismia tai uskonnollisia fanaatikkoja, kuten itsensä ruoskijoita, jotka voivat olla hyvin vaarallisia.

Samoin ketään opiskelijaa ei saa minkään puhelinsoiton perusteella lähteä erottamaan, koska se sitten luo noita kaunoja sekä vihaa myös muuten melko terveen ihmisen mieleen. Pitää muistaa aina sellainen asia, että ihminen on väkivaltainen laji, joka helposti saattaa saattaa suuttua, ja käyttää sellaista kieltä, mikä ei ole soveliasta. Eli toisaalta ihmisellä on oikeus tuntea vihaa sekä kateutta muita kohtaan, ilman että häntä heti aletaan rangaista, tutkimatta sitä että onko tuo henkilö edes itse kirjoittanut tuota viestiä, joka saattaa hänet epäilyttävään asemaan.

pseudotiedetta.blogspot.fi