Rüdiger von der Goltz (1865-1946) Kuva I |
Vaikka valkoiset voittivat sisällissodan tai vapaussodan vuonna 1918 periaatteessa omin voimin, niin toki Saksan Itämeren divisioona oli melko paljon mukana nopeuttamassa punaisten tuhoutumista, ja tuon divisioonan vahvuus oli parhaimmillaan 14 000 miestä. Eli oikeastaan Herr generalmajor und freiherr Rüdinger von der Goltzilla (kuva II) oli komennossaan 14 divisoonan verran sotilaita. Näiden joukkojen avulla Mannerheimin "Valkoisen armeijan" oli helppo voittaa "punainen suomi". Joka oli joutunut kahden rintaman sotaan. Yleensä divisioonan koko oli ennen noin tuhat miestä, joten melkoisella joukolla olivat saksalaiset "retkeilemässä" Suomessa.
Mutta kuten tiedämme, niin vaikka kyseessä oli periaatteessa eräänlainen rosvojen kukistamisoperaatio, nin propaganda määritteli tuon yksikön kooksi divisioonan. Kuten tiedämme, niin kenraalimajuri von der Goltzille oli annettu tehtäväksi "valkoisen suomen auttaminen", ja hän sitten toi joukkojaan Tallinnasta Suomeen. Mutta vaikka tuo suuri sekä ansioitunut sotilas oli kaiken muun osannut tehdä oikein, ja hänen asevoimilleen ei vastustajaa ollut, niin kuitenkin tuo mies teki pienen virheen, joka saattoi johtaa siihen, että esimerkiksi "Ali Aaltonen" sekä Otto Wille Kuusinen pääsivät pakoon Neuvostoliittoon.
Kun puhutaan siitä, että Rüdinger von der Goltzilla oli mahdollisuus nousta maihin Kotkassa, niin hän teki silloin tietenkin silloin pienen virheen, joka saattoi maksaa paljon. Näet häneltä jäi sitten itäraja kokonaan varmistamatta, ja useita punaisia lähti silloin pakoon. Samoin esimerkiksi Turusta varmasti sitten pakeni ihmisiä Ruotsiin. Vaikka tuo sisällissodan loppu oli erittäin nopea, niin "valkoinen terrori" teki punaisten elämästä hiukan liian hankalaa. '
Eli noiden punaisten kova kohtelu sodan jälkeen tukki mukavasti myös heidän suunsa, ja kovan luokan propaganda teki sitten esimerkiksi ilmiantamisen todella vaikeaksi. Myös teloitusten kohde, eli punaisten taistelijoiden ampuminen oli oikeastaan kuin vettä noiden bolshevikkien myllyyn. Myös valkoisten puolella oli ylilyöntejä eli Onni Kokon tapauksen kaltaisia asioita hiukan paisuteltiin, ja joissakin lähteissä tuo 13 vuotiaan punaisten surmaaman vapaussoturin nimi on muutettu Onni Eloksi
Eli vaikka SKP sitten kiellettiin maassamme pakkolaeilla, niin aate ei tietenkään mihinkään sammunut. Tuota puoluetta johdettiin silloin Neuvosto-Venäjältä käsin, ja sen perustaja Otto Wille teki Staliniin vaikutuksen, joka nosti hänet erittäin korkealle Moskovan hierarkiassa. Mutta kuten tiedämme, niin juuri pakkolait mahdollistivat SKP:n maanalaisen toiminnan Suomessa, ja se oikeastaan päättyi vasta kun puolue laillistettiin vuonna 1945.
Vaikka 1920- 1940-luvun alun SKP:tä voidaan pitää maanpetoksellisena järjestönä, niin kovat kommunistilait sekä yhteiskunnan ikävä asenne noita työläisiä kohtaan aiheuttivat sen, että aatteesta tuli kapinoinnin vertauskuva. Tuo saattaa selittää sen, että miksi moni taiteilija meni aikoinaan hakemaan SKP:n jäsenkirjaa. Taiteilijat ovat usein kapinallisia ihmisiä, joilla tulee helposti ristiriitoja vanhempiensa sekä sukunsa kanssa, ja siksi he hakeutuivat SKP:n vaikutuspiiriin.
Näet elämä kotoa pois potkitulla ihmisellä ei ollut hääviä tuolloin entisajan Suomessa. SKP tarjosi 1950-luvulla esimerkiksi toimitiloja sekä keikkoja myös aloitteleville taiteilijoille, joiden tehtävänä oli sitten levittää sosialismin "ilosanomaa" kaikelle kansalle. Eli vaikka taiteilija ei koskaan oikeastaan itse ehkä pitänyt sosialismia omana aatteenaan, niin ihmisille laulettiin sitä, mitä taiteilijoiden palkanmaksajat halusivat heidän laulavan. Ja tuolloin ennen piti tietenkin vuokra maksaa, sekä jonkin verran extratuloja saada elämiseen, vaikka valtiotieteellistä tiedekuntaa nuo ihmiset muuten kävivätkin. Samoin silloin suloisella kekkosen ajalla oli tapana korostaa itäblokin yhteiskunnan suloisuutta, ja sitä että sosialistiset maat olivat se parempi vaihtoehto, joten tietenkin he sitten kuvittelivat, että esittämällä sosialistista musiikkia olisivat he sitten jotenkin hyväksyttyjä ihmisiä.
charelesfort.blogspot.fi
Comments
Post a Comment