Vakoilukirjojen klassikkohahmo on henkilö, joka joutuu mukaan tuohon peliin vastoin tahtoaan

Kun puhutaan poliittisista jännityskirjoista, niin niissä on usein teemana se, että henkilö joutuu keskelle tapahtumia ikään kuin vastoin tahtoaan. Poliittisiin jännityskirjoihin voidaan tietenkin laskea myös poliisiromaanit, ja niiden pohjalta tehdyt elokuvat, joissa käsitellään esimerkiksi soluttautumista. Tuo asetelma missä henkilöstä tehdään vakooja vastoin tahtoaan panee joskus itseni miettimään sitä, että onko esimerkiksi SAS (Special Air Service) - joukkojen koulutusta annettu henkilöille, jotka eivät tiedä saaneensa tällaista britannian asevoimien erikoisjoukkojen kommandoille varattua taistelukoulutusta.

Todellisessa elämässä tuollainen henkilö toimiessaan tavallisessa kivääriryhmässä voisi toki olla melkoinen vahvistus, mutta tietenkin olisi varmaan hyvä, että hän itse tietäisi saavansa tuota koulutusta. Näet salainen palvelun tai poliisin pitää osata varoa, että tuo henkilö ei esimerkiksi iske vihaamaansa esimiestä kurkunpäähän sormenpäillä, jolloin kohde varmasti kuolee, jos häntä ei intuboida välittömästi.

Ihminen joka ei tiedä mitä tekee on vaarallinen, jos hän ei kysy neuvoa ryhtyessään johonkin toimintaa. Mutta jos ihminen opetetaan tahallaan tai vahingossa tekemään jotain asioita väärin, niin jos tuota virhettä ei kukaan muista tai huomaa korjata, niin silloin hänestä tulee hengenvaarallinen. Jos henkilö menee tekemään jotain tyhmää, niin kaikkien ei kuitenkaan koskaan ole pakko tehdä samaa kuin tuo yksi onneton teki. Tämä on muunnelma teemasta "kun yksi hyppää kaivoon, niin muiden ei perässä tarvitse aina mennä".

Eli jos ihminen ei esimerkiksi koskaan ennen ole nähnyt mitään itsepuolustuslajeja, ja sitten menee johonkin taekwondona tai vastaavana asiana esitettyyn juttuun, niin silloin on nauru kaukana, jos tuo laji sattuu olemaan esimerkiksi puhtaasti ihmisen tappamiseen tehty versio jostain Krav Magasta tai vastaavasta toiminnasta. Tai hän voi opettaa esimerkiksi kurkunpäähän tai alimpiin kylkiluihin suunnattuja iskuja normaaleina lajiin kuuluvina asioina. Kun puhutaan esimerkiksi siitä, että joku haluaa mennä ulkomaisiin poliisivoimiin töihin eikä edes tiedä, millainen puku tuon maan poliisilla on, niin silloin voi eteen tulla tilanne, missä tuo henkilö sitten joutuu esimerkiksi kommandoksi tai muuksi vastaavaksi taistelijaksi.

Ja tuollaiset salaiset koulutuskeskukset ovat vakoilukirjojen sekä trillereiden vakioaineistoa. Niissä tavallinen ihminen joutuu keskelle "huippusalaista sotaa" , ja pärjää sitten pahiksia vastaan lennokkaan kekseliäisyyden sekä oman sotilastaustansa ansiosta, ja tuolla tavoin esimerkiksi Robert Ludlum on saanut kirjoitettua muutamia satoja sivuja per kirja.

 Ideana koulutuksen antamisessa on sellainen, että muutkin järjestelmään kuuluvat tietävät henkilön osaavan tiettyjä taitoja. Mutta kun mietitään sitä, milloin ihminen on itse vaarallinen ympäristölleen, vaarallisin tilanne on sellainen, että henkilö ei itse tiedä omaavansa jotain erikoistaitoja. Kun palataan tuohon "Magnum forceen", niin silloin tällöin olen miettinyt sitä, että olisivatko nuo "pahat poliisit" kuitenkaan omanneet taitoja, jotka ovat aivan jokaisen poliisin hallussa? Vai olisivatko he ehkä saaneet tuon koulutuksen jossain Ranger osastossa, tai ehkä osallistuneet Phoenix-ohjelmaan.

Eli olisiko noilla kuvitteellisilla poliiseilla ollut yhteyksiä Vietnamin sodan legendaariseen salamurhaohjelmaan? Ja ehkä heidät olisi värvätty tuosta ohjelmasta tai joku tuon ohjelman mies olisi ehkä käynyt heidän kanssaan läpi sen, mitä poliisikoulussa kysytään. Näet jos joku sitten halusi heidät poliisiin töihin, niin toki hänen olisi pitänyt varmistaa se, että nuo henkilöt läpäisisivät poliisikoulun. Ja sitten heidät pitää vielä saada oikeaan osastoon, jotta he voivat operoida vapaasti. Samalla hänen pitää tietenkin olla varma siitä, että nuo henkilöt eivät mene kertomaan tuomarille sitä, että joku on heille tuollaisia kiellettyjä ehdottanut. Eli tuollainen toiminta kuuluu sellaisille henkilöille, jotka on ikään kuin ohjelmoitu vihaamaan.

Sama koskee ihmistä, joka vihaa poliisia. Hänet on saatettu hakata poliisipukua hyväksikäyttäen, kuten "Kummisedässä" tehdään. Siinä on kohtaus, missä poliisimies hakkaa Michael Corleonea alaistensa nähden, ja saa tämän ottamaan Corleonen perheen päällikkyyden sekä liittymään mafiaan. Kun ajatellaan tuon "Michaelin" persoonallisuutta, niin hän on mafialle tietenkin mieluisampi tuttavuus sekä hyödyllisempi liikekumppani kuin "Sonny", koska "Michael" on sotasankari, mutta olisi mielenkiintoista ajatella, että olisiko hän sitten ottanut osaa tuohon OSS (Office of Strategic Services) operaatioon, missä USA:n asevoimat taivutti Italialaiset joukot antautumaan käyttäen hyväkseen mafiaa. Tai olisiko hän ehkä toiminut muuten tiedustelussa, koska tuo mies tietenkin puhui Italiaa. Eli onko Mario Puzo sitten kertonut oikeista ihmisistä tuossa kirjassaan. Mutta kaikki nuo asiat varmaan ovat kuitenkin peräisin tuon kirjailijan omasta mielikuvituksesta sikäli, että hän varmaan on yhdistellyt monia mafia-tarinoita noihin legendaarisiin teoksiinsa, tai ainakaan hän ei noita mafia-suhteita itse ole julkisuudessa myöntänyt omaavansa.

vapaaverkkojulkaiseminen.blogspot.fi

Oikeusvaltion tai oikeuden toteutuminen EU:ssa ei välttämättä ole aivan selvää esimerkiksi tekijänoikeuksien kohdalla, jos työn tai tuotteen tekijänä on vaikka lapsi tai autisti

Oikeusvaltio ei ehkä toteudukaan  euroopassa niin kuin sen pitäisi toteutua, koska esimerkiksi viranhoito voi asettaa ihmisen eriarvoiseen asemaan muihin ihmisiin nähden. Eli jos vaikka poliisi tai sotilas joutuu laittoman tarkkailun kohteeksi, niin hän ei ehkä pääse samalla tavoin tekemään asiasta rikosilmoitusta kuin normaali ihminen. Tuossa tapauksessa hänet voidaan pakottaa allekirjoittamaan asiakirjoja, joiden mukaan tuo henkilö sitoutuu pitämään kotiinsa kohdistuvan tarkkailun salaisena, ja tuollaista asiaa kuin virka-asema voidaan käyttää helposti siihen, että henkilö ei edes saa nähdä omaa juttuaan käsitteleviä asiakirjoja.

Tuossa tapauksessa usein vedotaan siihen, että asiakirjoissa näkyy esimerkiksi sisäistä tutkintaa hoitavien poliisien nimiä, ja tuolloin sitten vedotaan noiden poliisien turvallisuuden puolesta. Samoin asianajajien puhelimiin tulleiden puheluiden kuunteleminen on hiukan kiusallista. Eli asiakkaan ja lakimiehen väliset keskustelut ovat luottamuksellisia eikä niitä saa kuunnella. Mutta jos poliisi epäilee lakimiehen salaavan rikoksia tai osallistuvan rikolliseen toimintaan, niin silloin hänen puhelintaan saa kuunnella, koska lakimiehen asema ei vapauta syytteistä suoraan missään oikeusasteessa. Kun keskustellaan esimerkiksi oikeusvaltion toteutumisesta alaikäisten kohdalla, niin mielestäni juuri täysi-ikäiseksi tulleen henkilön kohdalla on olemassa suuri vaara siitä, että häntä johdetaan harhaan esimerkiksi esimiehen toimesta, ja tuolloin eteen tulee sellainen asia, kuin se ketä uskotaan ja osaako tuollainen nuori mies koskaan edes ajaa omia asioitaan mikäli häntä ei noissa asioissa edes olla neuvottu.

Tuolloin esimerkiksi syytteitä voi jäädä nousematta siksi, että henkilö ei tiedä oikeusturvaansa loukatun. Ja varsinkin nuorta henkilöä voidaan neuvoa painamaan asioita villaisella, tai sitten eteen tulee seuraamuksia kuten erottaminen työpaikasta, jos henkilö vie tapauksen lakimiehille tai hiiskuu esimerkiksi kokemastaan syrjinnästä tai eriarvoistamisesta kenellekään. Tai sitten häntä kielletään kertomasta tapauksesta kenellekään, jotta työpaikan maine ei pilaannu. Tuolla tarkoitan esimerkiksi tilannetta, missä määrä-aikaisella työsopimuksella tai vuokratyöpaikalla työskentelevältä henkilöltä on esimerkiksi YouTube videot estetty tai hänen on pitänyt leimata esimerkiksi kahvitaukoja. Tuolloin tietenkin hänen mieleensä tulee se, että mielistelemällä esimiestä voi hän ikään kuin ostaa työpaikan itselleen.

Tai sitten työnantaja on voinut määrätä Facebookin suljettavaksi, jotta hän ei siellä joutuisi kohtaamaan totuutta. Toisaalta työnantajien oikeusturva murenee sikäli, että esimerkiksi työpaikkakohtainen sopiminen lisääntyy, ja kuten olen sanonut niin on olemassa työpaikkoja, jotka eivät saa koskaan käsiinsä osaavaa työvoimaa. Eli jos vaikka joku pienen tai keskisuuren yrityksen tuote on siitä kiinni, että sen pitää saada osaavaa työvoimaa vaikkapa prototyyppiä varten, niin silloin voi käydä niin, että yhtiö ei tuota työvoimaa saa rekrytoitua, koska varsinkin pienen sekä keskisuuren start-up-yhtiön kohdalla voi käydä niin, että se ei saa rekrytoitua ketään projektiin. Toisaalta työpaikkakohtainen sopiminen varmasti suosii nimen omaan suuria yrityksiä, joilla on varaa kilpailuttaa työvoimaa, ja joilla on kaiken maailman optioita kuten ilmaisia kuntosaleja myös rivityöntekijöille tarjoilla.

Mutta suurilla yhtiöillä on myös lakimiesten armeija käytössään, eli niillä on varaa maksaa maamme huippujuristeille sopimusten laatimisesta, kun taas pienillä yhtiöillä ei ehkä tuota lakimiestä ole palveluksessaan. Ja sitten tietenkin seuraavaksi voidaan miettiä, että mitä jos tuo palkattu lakifirma tekee töitä myös jollekin kilpailijalle, joka ehkä on suuri yhtiö, ja sitten ikään kuin siirtää tuon pienen yhtiön tuotekehityksen tuloksia tuolle suurelle yhtiölle, eli tuossa taas tulee eteen sellainen vaihtoehto, että "ketä uskotaan, jos omat luomukset valuvat jonkun toisen taskuun".  Miten tuossa sitten voidaan todistaa se, että kuka on tehnyt ja mitä. Jos tuotteista tulee sitten kina, niin tuolloin voidaan mennä oikeuteen, mutta näyttö teollisuusvakoilusta pitää saada.

Joten esimerkiksi noita raportteja voidaan väittää tekaistuiksi tai päivätyn väärälle päivälle. Isolla toimijalla on aina suuri volyymi, millä se kykenee toimimaan mediassa, ja silloin se kykenee tietenkin esiintymään vakuuttavasti, eli ilmoittamaan että sen tekemistä sopimuksista on olemassa vaitiolovelvollisuus ja asiat on sitä kautta sovittu, ja "tämä nyt oli vain tämä ainoa kerta", tyyppinen latteus varmasti kuulostaa radiossa hyvältä.

Kuitenkin noita tapauksia saattaa sitten paljastua todella paljon, ja silloin ei patenttiviranomainen sekä poliisi voi muuta kuin aloittaa tutkimukset siitä, onko yhtiö hakenut tuotesuojaa muiden tekemille tuotteille. Joskus saattaa olla niin, että esimerkiksi rahan tarpeessa oleva opiskelija on joutunut myymään ideoimiaan asioita tai tavaroita esimerkiksi työharjoittelupaikkaa vastaan jollekin työnantajalle tai sitten suunnittelija on saanut noista tekemistään logoista vain kädenpuristuksia tai kahveja, kun yhtiö on niiden avulla tienannut miljoonia tai miljardeja. Tuolloin voidaan vedota sopimukseen, missä työntekijä sitoutuu työskentelemään yhtiölle tiettyyn hintaan.

Tai sitten joku opettaja voi varastaa lasten kuvaamataidon tunnilla piirtämistä kuvista dídeoita tai kokonaisia kuvia kaupalliseen käyttöön, ja jättää asian mainitsematta lapsille. Tuolloin on kyse siitä, että pitääkö lapselle maksaa noista töistä, ja pitääkö hänen saada esitellä työnsä noille ihmisille, jotka sitä haluavat käyttää omissa tuotteissaan? Kyseisestä asiaa pohditaan monissa paikoissa, missä tehdään kuvataiteeseen liittyvää työtä. Eli onko rajoittuneesti oikeustoimikelpoisen henkilön kuten lapsen tai savant-autistin työ ja siitä saatava tulo yksin hänen vain hänen sekä tuon henkilön perheen omaisuutta? Toki työn tekee tuo lapsi, joten itse olen sitä mieltä, että hänen pitää aivan itse saada päättää siitä, mitä noilla rahoilla tehdään. Ongelma on siinä että mitä jos hänen tuotteensa kysyntä loppuu ennen kuin tuo henkilö saavuttaa täysi-ikäisyyden, ja vanhemmat ovat laittaneet nuo rahat asioihin, mistä lapsi ei ehkä edes pidä.

Esimerkiksi monet savant-autistit ovat erittäin lahjakkaita piirtäjiä, ja siksi heidän tekemiään töitä halutaan esitellä myös ns. "kaupallisissa julkaisuissa". Sen tähden noiden ihmisten oikeusturva on erittäin tärkeä asia, koska tuollainen asia voi aiheuttaa hyväksikäyttöä. Eli heitä voidaan pyytää tekemään vaikka tauluväärennöksiä, ja silloin voidaan kysyä että miten rangaistuksen kanssa sitten on? Istuuko tuo ehkä hyvinkin yksinäinen sekä sosiaalisesti eristäytyvä ihminen vankilassa, koska joku sitten pyysi häntä tekemään tuon teon, vai pitäisikö vain noita pyytäjiä sitten rangaista? Kas siinä on sellainen pulma, että siitä voidaan tehdä valtavan pitkiä seminaareja, eli onko tuollainen periaatteessa aivan normaali henkilö vastuussa teostaan, jonka pyytäjä on käyttänyt hyväkseen esimerkiksi sitä, että hän ei ehkä käsitä mitä on tekemässä.

Video aiheesta: https://www.youtube.com/watch?v=a8YXZTlwTAU

vapaaverkkojulkaiseminen.blogspot.fi

Nostradamus sekä natsien valtaannousun ennustaminen (jatkoa edelliseen...)

Kuvituskuvaa
Kuva I

Kun puhutaan siitä, että ehkä natsien valtaannousu olisi myös ollut Nostradamuksen ennustamaa toimintaa, niin aina unohdamme sen, että tuon suuren ennustajan teoksiin on  vuosisatojen aikana tullut vähän lisää tekstiä, ja ennen kaikkea noita ennustuksia ovat tehtailleet valtiomiehet, joiden toiminnassa on vähän huomautettavaa. Eli kun puhutaan esimerkiksi tähän natsien valtaannousuun liittyvästä tarinasta, jonka mukaan Ranskan marsalkka Ferdinand Foch (1851-1929) olisi jotenkin tuon diktatuurin synnyn uuden suursodan ennustanut sekä käyttänyt hyväkseen nostradamuksen ennustuksia, kun hän puhui tuosta asiasta, niin silloin meille saattaa syntyä kuva yliluonnollisesta asiasta.

 Kuitenkaan emme koskaan ole ehkä ajatelleet sitä mahdollisuutta, että marsalkka Foch saattoi puhua hiukan ohi suunsa, kun  hän alkoi laatia ennustusta Toisesta Maailmansodasta. Samoin tuo Nostradamuksen ennustus saattaa oikeasti olla osa jotain operatiivista suunnitelmaa saattaa jonkun toisen maan kansalainen Saksan johtoon. Tällä tarkoitan sitä, että myös Adolf Hitler oli uskonut tuohon ennustukseen, ja puhunut siitä tarinan mukaan myös koulutovereilleen, eli on olemassa ajatelma siitä, että ehkä Adolf Hitler on jotenkin toisen maan kansalainen, eli eräänlainen paminjashik joka solutetaan toiseen maahan lapsena, ja josta kasvatetaan kohdemaan yhteiskuntaan äärimmäisen syvälle soluttautuva henkilö, jolla  on olemassa sellaiset taustat, että hän voisi päästä korkeaan virkaan.

Michel Nostradamus
(1503-1566)
Kuva II

Eli jos Hitlerillä sekä Fochilla oli jonkinlainen suhde, ja tuo Nostradamuksen kirjoitus olisi jotenkin väärennetty, niin voidaan ajatella, että ehkä ranskalaisilla oli oma mies saksan esikunnassa tai sellaisessa paikassa, että hän pääsi seuraamaan saksan esikunnan toimintaa läheltä. Toinen versio sitten olisi se, että Adolf Hitlerille olisi jotenkin pilailtu koulun pihalla. Eli hänelle oli saatettu kertoa tuo asia, vähän kuin pilana. Siinä sitten on kavereilla ollut hauskaa, kun tuo tullivirkailijan poika sitten alkoi kuvitella, että hänellä on "pyhä kutsumus", siitä että hän joku päivä johtaisi Saksan kansaa. Siinä on kyllä varmasti itku sitten kiusaajille tullut, kun tuo mies pienine viiksineen kiljuu väkijoukon edessä fanaattista natsiraivoa.


Mutta miten Foch olisi tiennyt tuosta kiusaamisesta? Eli olisiko sitten ollut niin, että tuo tarina jotenkin oli kerrottu Adolf Hitlerille kotona ikään kuin totena, jotta hän jaksaisi elää kiusaamisen sekä surkeiden kotiolojen keskellä. Ja ehkä hänen asiaansa käsittelevät sosiaalihuollon raporttinsa oli ehkä jotenkin päätynyt Fochin tai hänen alaistensa käsiin, jolloin hänen korkeasti oppineet sotilaspsykiatrinsa saattoivat huomata tuon pienen korpraalin säälimättömän vihan sekä juutalaisia että upseereita kohtaan. Eli itse kyllä mietin sitä, että nimi "Adolf  Hitler" vaikuttaa tekaistulta, eli se on suomeksi "Adolf Lyöjä", mikä sitten kielii siitä, että se on vaihdettu jossain vaiheessa.

Ferdinand Foch
(1851-1929)
Kuva III

Tai ehkä Hitler oli jäänyt vangiksi, tai hänen päiväkirjansa oli muuten päätynyt noiden etevien miesten käsiin, ja he sitten olivat alkaneet käännyttää tuota korpraalia upseereitaan vastaan. Ja olihan Hitler käynyt armeijan joskus nuoruudessaan, koska hän oli syntynyt vuonna 1889,niin silloin oli käynyt sen vuoden 1908-1910 paikkeilla, ja ehkä tuolla itävalta-unkarin armeijassa sitten oli tapahtunut jotain, mikä johti siihen, että Hitler siirtyi Saksan armeijaan, koska ei ollut enää pystynyt menemään kotimaansa Itävalta-Unkarin armeijaan. Ehkä tuon miehen kohtaama tragedia johtui siitä, että hänen päiväkirjansa varastettiin armeijakaapista, ja siinä olevien juttujen takia häntä sitten pilkattiin. Mutta arvatkaa pilkattiinko sitten kun hän natsiteaminsa kanssa sitten ärjyi jumalatonta juutalaisvihaa pitkin Saksan katuja?

hkimmo.blogspot.fi

pseudotiedetta.blogspot.fi