Helendale-Facility eli Lockheed-Martin yhtymän huippusalainen tutkien testausalue Kaliforniassa.

Yllä on kuva Lockheed-Martin-yhtymän omistamasta Helendale-facility:sta. Huomatkaa muuten kiitoradan vieressä oleva nuolimainen tienpätkä, mikä tekee alueesta helposti ilmasta tunnistettavan, ja ehkä nuolen tarkoitus on tehdä laitoksesta helpommin löydettävissä olevan, jotta kukaan tuon yhtiön työntekijä ei laske vahingossa huippusalaista lentokonetta väärälle kiitotielle. Tuolla alueella testataan ilmeisesti esimerkiksi uuden sukupolven UCAV-taistelukoneita, ja se toimii mahdollisesti myös varalaskupaikkana AREA-51:n koelentokoneille.

Lockheed-Martin-yhtymän salaisuudet ovat suuria, ja niihin ei kovin helposti pääse käsiksi, mutta varmaan kaikki ovat kuulleet tarinoita siitä, mitä tuon maailman ehkä tunnetuimman mutta samalla äärettömän salakähmäisen yhtiön suljetuilla alueilla tapahtuu. Sen kohdalla puhutaan esimerkiksi UFO:ista sekä muista asioista, joista juuri kukaan ei edes ole koskaan kuullutkaan. AREA-51 on vain yksi noista supersalaisista alueista, joissa tuon yhtiön asiantuntijat tekevät tauotta töitä esimerkiksi STEALTH sekä sotilaallisen että siviilikäyttöön tarkoitetun avaruusteknologian parissa.

Joidenkin ihmisten mielestä AREA-51 on vain pintaraapaisu siihen, mitä tuon sanoinkuvaamattoman innovatiivisen yhtiön sisällä oikeastaan tehdään, ja millaisia laitoksia sillä oikeastaan on hallussaan. AREA-51 on suoraan liittovaltion omistamaa maata, joten siellä tapahtuvia operaatioita pääsee esimerkiksi asevoimien johto suoraan katsomaan, mutta kuitenkin voidaan sanoa, että tietenkin tällaisten järjestelmien valmistajat ovat tienneet, että tällaista ehkä ihmisten silmissä mielikuvituksellista tekniikkaa kehittäviä laitoksia voidaan ajaa liittovaltion toimesta alas.

Eli tuossa skenaariossa esimerkiksi KGB:n agentti pääsisi valtion päämieheksi, ja hän ajaisi sitten alas esimerkiksi AREA-51:n. Tuo skenaario oli aikoinaan Toisen Maailmansodan jälkeen yksi USA:n asevoimien syvimmistä huolista, kun se lähti valmistamaan esimerkiksi avaruusraketteja, joilla sitten lähetettiin esimerkiksi Explorer I-satelliitti kiertoradalle. Tuolloin perustettiin laitos, jonka nimi on RAND, ja joka on teknisesti ottaen yritys. Tuolla toimenpiteellä estettiin noiden raketti-insinöörien työn vaikeuttaminen esimerkiksi pyytämällä heiltä jatkuvasti kuitteja sekä todisteita työajoista.

Kyseisen  laitoksen yhtiöittämisen avulla voitiin kiertää sitä, että joku sitten soittelisi jatkuvasti “salaiselle palvelulle” noista käytetyistä tunneista. Kuten tiedämme, niin myös Lockheed-Martin on tietenkin nimellisesti yhtiö, jonka käytössä on myös yksityisiä koealueita, kuten esimerkiksi alla olevassa fimissä esiteltävä “Helendale-facility”, jonka alueella testataan sekä mikroaaltoja että myös STEALTH-teknologiaa. Syy siihen että Lockheed-Martin on vain nimellisesti yhtiö on se, että tuota yhtiötä hallinnoidaan syvältä liittovaltion kätköistä CIA:n hallinnassa olevien yhtiöiden kautta. Tuolla menetelmällä taataan se, että kyseisen yhtiön salaisuudet ovat todella hyvässä turvassa, eli ne ovat oikeastaan “kaksois-sinetin takana” (Double Sealed) . Tuo järjestelmä on sellainen, että sen tarkoitus on taata tuon yhtiön toiminta myös siinä tapauksessa, että joku Pentagonin kenraali päättäisi lopettaa sen toiminnan.

Tuon yhtiön turvamiehillä ei ole nimellisesti oikeutta pidättää ketään heidän toimialueensa ulkopuolella, mutta he saavat esimerkiksi kuvata muita ajoneuvoja, ja vastaan tulevissa autoissa voi olla nokkakamerat, millä noiden alueelle tunkeutuvien tai sen ympärillä kiertävien  autojen  rekisteritunnus voidaan kuvata, ja mikäli heitä uhataan aseella, niin näillä miehillä ja naisilla on samat oikeudet kuin muillakin ihmisillä. Kuten tuosta alla olevasta filmistä selviää, niin kyseisessä lähes täysin maan alla olevassa laitoksessa testataan sekä mikroaaltoja että myös STEALTH-teknologiaa, ja pilvessä oleva aukko saattaa johtua siitä, että mikroaallot hajottavat pilviä tuon laitoksen alueella olevan vanhan ohjussiilon kohdalta.

Uskoisin että tuossa melko pienessä laitoksessa testataan ehkä mikroaaltoihin perustuvaa sähköenergian johtamista ilman läpi, ja jos korkeajännitevirran toimittaminen ilman johtimia on mahdollista, niin silloin voidaan rakentaa esimerkiksi ionimoottoria käyttävä UCAV Unmanned Combat Aerial Vehicle), jonka nopeus olisi suurempi kuin kaikkien muiden tähän mennessä rakennettujen lennokkien. Tuolloin ei tuohon ionimoottoreita käyttävään lennokkiin tarvitsisi asentaa ydinreaktoria, ja samalla tuollaisen laitteen lentämisestä tulee turvallisempaa, koska silloin ei tarvitse pelätä radioaktiivisen saasteen leviämistä ympäristöön, jos tuollainen kone sattuisi hajoamaan. Jos tuollainen plasma- eli suuritiheyksistä ionimoottoria käyttävä lentokone olisi mahdollista valmistaa, niin silloin SciFi-elokuvista tutut avaruuslentokoneet olisivat mahdollisia. Tuollainen lentolaite voisi nousta tavalliselta lentokentältä, tai jos se käyttäisi VTOL-tekniikkaa, niin silloin se voisi nousta vaikka helikopterien laskeutumisalustalta. Tuollainen VTOL-tekniikkaa käyttävä avaruusalus ei olisi niin kamalan vaikea rakentaa kuin mitä ihmiset luulevat.

Siinä voisi olla esimerkiksi sivusta sisäänvedettävät puhallinpotkurit, joiden avulla kone pääsee nousemaan ilmaan, minkä  jälkeen tuo kone lähtisi lentämään kuten muutkin lentokoneet. Tai sitten sen pohjassa on luukkujen takana joukko konventionaalisia suihkumoottoreita, ja tuon järjestelmän tarvitsee vain nostaa kone ilmaan. Ionimoottorien käyttö on sikäli hankalaa, että ne vaativat paljon sähköä kiihdyttimiin, joilla esimerkiksi vetyionieja kiihdytetään aluksen taakse. Vety- tai muiden kaasujen ionien käyttö merkitsisi sitä, että tuossa moottorissa ei tarvita valokaarta materiaalin materiaalin höyrystämiseen, vaan pelkkä elektrodien avulla tapahtuva kaasun ionisointi riittää, mikä vähentää moottorin tarvitseman  jännitteen suuruutta.

Tietenkin tuollainen kone voisi käyttää läppäramjetia eli PDWS:ää (Pulse Detonation Wave System), joka on siis saman tyyppinen moottori, kuin mitä käytettiin V-1 pommissa, mutta tuossa PDWS:ssä on putki muotoiltu toisin, jolloin kyseinen lentolaite saavuttaa supersoonisen nopeuden, mikäli putki on muotoiltu SCRAMJET:iksi. Mutta PDWS:n ongelma on siinä, että sen käyttö rajoittuu Maan ilmakehään, kun taas ionimoottori sitten antaisi koneelle mahdollisuuden lentää kuten elokuvien X-siipi-hävittäjät, eli sen etuna olisi sitten se, että tuo moottori ei tarvitse ilmaa ollenkaan. Ionimoottorissa voidaan käyttää kaikkia mahdollisia ioneja vetyionista metalli-ioneihin, ja tuon laitteen toiminta on sellaista, että siinä noita ioneja ohjataan lentokoneen taakse hiukkaskiihdyttimen avulla.

Se mikä tekee tuosta laitteesta ongelmallisen on sen vaatima kova sähkövirta. Vaikka yleensä tähtien tai planeettojen välisillä lennoilla käytettäväksi tarkoitetut ionimoottorit antavat hyvin pienen työntövoiman, niin kuitenkin jos ionitiheyttä lisätään tarpeeksi, niin silloin voidaan rakentaa lentokone, joka lentää iomakehässä ionimoottorien avulla. Tuollainen laite voisi mullistaa lentämisen täysin, ja sillä voitaisiin lentää myös toisille planeetoille kuten jossain elokuvissa tehdään, koska ionimoottorin antama nopeus on yhtä suuri, kuin se nopeus, minkä taaksepäin purkautuvat ionit saavat. Eli tuolloin voidaan saavuttaa vaikka periaatteessa lähes valonnopeus, jos vain ioneja siirretään taaksepäin tarpeeksi suurella nopeudella.

https://www.youtube.com/watch?v=S1FcIJyRFSc

https://pimeakronikka.blogspot.fi/

Micro-UAV/UCAV-parvia voidaan nykyään pudottaa myös lentokoneista

F-18 pudottaa nanokokoisia droneja
 China Laken koe-alueella

Mikrokokoisia helikoptereita sekä lentokoneita kehitellään jatkuvasti, ja erityisen kiinnostavia viranomaistyön kannalta ovat ilmasta levitettävät microdronet, joiden avulla voidaan tehokkaasti kattaa suuri alue hyvin nopeasti. Kun parvi noita laitteita pudotetaan jollekin alueelle, niin ne voivat etsiä esimerkiksi kadonneita tai alueella piileskeleviä henkilöitä infrapuna- sekä visuaalisilla sensoreilla. Koska noita koneita on todella paljon, niin ne kykenevät kattamaan hyvin suuria alueita tehokkaasti.

Toki nämä välineet voivat toimia myös isku-tehtävissä, ne voidaan varustaa erilaisilla räjähteillä kuten sirpale-kranaateilla sekä HEAT-ammuksilla eli ontelopanoksilla. Kun ne tuhoavat esimerkiksi bunkkereita tai tankkeja, niin silloin nämä “viehättävät” pikku helikopterit laskeutuvat sen päälle kuten loispistiäinen, ja laukaisevat panoksensa. Noiden helikopterien ohjaaminen perustuu ryhmäkäytänteisiin, ja siksi niiden hallinta on erittäin helppoa. Riittää että esimerkiksi lentokoneen ECM-järjestelmää modifioidaan ohjelmallisesti niin, että kone pystyy kommunikoimaan drone-parven kanssa, tai sitten tuo parvi voi käyttää satelliitti-kommunikaatiota, jolloin sitä voidaan ohjata vaikka toiselta puolen maailmaa

Tai sitten nämä parven dronet voidaan liittää WLAN:in avulla yhteen niin, että ne saavat käyttöönsä toistensa tietokonetehon. Vaikka yksittäisen lennokin tietokoneessa ei ole kovin tehokkaita tietokoneita, niin nämä langattomat verkot saavat aikaan sen, että ne voivat yhdistää omat tietokoneensa ryhmään, jolloin nämä välineet kykenevät sitten myös autonomiseen toimintaan. Tuolloin niiden tietokoneisiin voidaan tallentaa esimerkiksi aseistetun henkilön kuva, ja sitten kyseinen droneparvi eliminoi kaikki henkilöt, joilla on tietyllä alueella ase. Tuolla tavoin voidaan luoda autonomisesti toimivia microdrone parvia, joilla voi olla hyvin monia erilaisia käyttötarkoituksia.

Alla olevassa filmissä esitellään uusi UCAV-laitteiden sukupolvi, jonka toiminta perustuu ryhmä käytäntöön. Eli noita koneita voidaan ohjata ryhmänä, ja se tietenkin kiinnostaa myös sotilaita, joille tällainen väline on yksi maailman monipuolisimmista taisteluvälineistä. Nimittäin tällaista UCAV-laitteiden parvea voidaan käyttää tehokkaasti esimerkiksi kohteiden suojaamiseen, eli jos vaikkapa saattue joutuisi hyökkäyksen kohteeksi, niin nämä parveilevat nano-helikopterit voivat muodostaa suojaavan parven tuon saattueen ympärille.

https://www.youtube.com/watch?v=ndFKUKHfuM0

Ne voivat tarkkailla valtavia alueita, ja koska nuo kojeet kuljetetaan paikalle lentokoneella, on niiden käyttö huomaamatonta, jolloin esimerkiksi kotimaassa mellakoiden tasoa voidaan tarkkailla, jotta vältytään viranomaisten taholta tulevilta ylilyönneiltä. Ja samalla myös mellakka-osastojen jäsenten oikeusturva taataan. Mutta nuo laitteet voivat etsiä myös esimerkiksi aseistettuja henkilöitä valtavalta alueelta, ja siksi ne ovat hyvin käytännöllisiä monissa tehtävissä, joista osa voisi olla esimerkiksi kohteen suojaaminen ilmahyökkäyksiltä tai soluttautujilta.  

Eli jos tuollainen “microdrone” joutuu lentokoneen turbiiniin tai helikopterin siivekkeisiin, niin silloin tuo kone menettää välittömästi moottorinsa. Noiden pienten helikopterien toiminta voi olla paljon tehokkaampaa kuin perinteisten rakettikäyttöisten ammusten. Ne voivat laskeutua välillä maahan, ja tarkkailla aluetta, jonka jälkeen nämä laitteen voivat hyökätä vihollista vastaan vasta, kun nämä ovat kohdealueella. Ne voivat saada virtaa esimerkiksi aurinkokennoista, joten nämä välineet voivat vaania kohdettaan jopa kuukausien tai vuosien ajan, jos sen akku tai paristo vain kestää.

Microdronet voivat myös hypätä esimerkiksi panssarivaunujen päälle ikään kuin salamatkustajiksi, ja sitten tunkeutua vastustajan tukikohtaan, ja etsiytyä vaikka polttoaine tai ammusvarastoon sekä tietokonekeskukseen, mikä sitten aiheuttaa ikävän tilanteen. Tuollaiset microdronet voidaan varustaa käsikranaateilla tai ontelopanoksilla, joilla ne sitten eliminoivat kohteita. Tai osassa niistä voi olla käytössä transponder, joka saa aikaan samanlaisen tutka-kaiun taistelu- tai erikoisjoukkojen helikopterit. Ja nuo laitteet sitten saavat aikaan sen, että vihollinen ampuu niitä turhaan.

Toki näitä välineitä voidaan käyttää esimerkiksi mellakoiden hajottamiseen. Eli niissä voi olla myös ääni-aseita. Kyseessä on tavallisia kaiuttimia käyttävä microdrone, joita voidaan kylvää jollekin alueelle, ja kun nuo laitteet käynnistävät äänentoistolaitteensa, niin silloin meteli kohoaa yli 150 desibelin, jolloin ääni estää toiminnan maassa. Poliisien käyttämissä droneissa on sitten myös tasereita sekä kyynelkaasu-aseita sekä erilaisia haulikkoja.

Mutta kuten varmaan kaikki tietävät, niin toki näitä välineitä ei olla ehkä kuitenkaan pääsääntöisesti tehty mihinkään poliisitoimeen, vaan samat välineet toimivat helposti myös kohteen surmaamisen liittyvissä tehtävissä, eli vaikka jonkun poliitikon mielestä esimerkiksi poliisien käyttöön kehitetty “Shadow Hawk” drone ei ole tappava, niin voin kuitenkin todeta, että noiden välineiden aseistaminen tappavilla aseilla ei ole mitenkään erityisen vaativa tehtävä.

https://www.youtube.com/watch?v=57FY7tZk1JA

Eli nuo kranaatinheittimet sitten vain ladataan tappavilla kranaateilla sekä haulikoiden patruunat vaihdetaan tappaviin metsästyspatruunoihin. Silloin voi seurata erittäin vakavia tilanteita, mutta toki noiden haulikoiden tilalle voidaan asentaa esimerkiksi M-16 tai AK-47 rynnäkkökiväärit. Tuollaisen robotti-lennokin avulla voidaan tietenkin haravoida esimerkiksi pilvenpiirtäjän ikkunoita järjestelmällisesti, jos alueella epäillään olevan tarkka-ampujan tai esimerkiksi ne voivat tehokkaasti tukea esimerkiksi heroiini-laboratorioon tehtäviä iskuja Tuolloin nämä lennokit voivat eliminoida kohteen laukaisemalla ikkunan läpi muutamia kranaatteja, jotta SWAT-ryhmä sitten pääsee iskemään laboratorioon.

https://sites.google.com/view/microdronet/etusivu

http://microdroneparvi.webnode.fi

UCAV:it sekä niiden muodostama uhka kansalliselle turvallisuudelle

UCAV:t eli taistelulennokit ovat nykyään erittäin haluttuja välineitä, joiden avulla voidaan vihollista häiritä sekä sen avainkohteita tuhota johtohenkilöitä surmata melko pienellä panostuksella. Se että 300 euron hintaisen lennokin alasampumiseen käytetään 3,4 miljoonan euron ohjuksia ei varmasti ole mitään kustannustehokasta toimintaa. Ja noiden pienten lennokkien hankkiminen on melko helppoa, ja niiden muuttaminen aseeksi on vielä helpompaa, kuin ihmiset luulevat.

Tuollaiseen pieneen lelukaupasta ostettuun helikopteriin voidaan helposti asentaa konepistooli, jonka laukaisu voidaan hoitaa kauko-ohjatulla vinssillä, joka vetää liipasinta taakse. Tai sitten niihin voidaan kiinnittää dynamiittipötkö tai ontelopanos. Jos tuollaisiin välineisiin ei osata varautua, niin silloin voi edessä olla hyvin vakavia asioita. Se että tuollaisia välineitä on helppo hankkia tekee tuosta välineestä pelottavan.

Niitä voi kuka tahansa hankkia käyttöönsä, joten tuollainen riski pitää huomioida myös lainvalvonnan kannalta, koska ne aiheuttavat riskin esimerkiksi huumeita koskevien ratsioiden kannalta. Näet myös rikolliset voivat helposti valvoa ympäristöään tällaisten välineiden avulla, ja esimerkiksi saada tällaisten pienten lennokkien avulla tietoa siitä, onko poliisi lähestymässä heidän päämajaansa tai miksi tätä paikkaa nyt sitten sanotaankaan.

Tai sitten he voivat hyökätä kilpailijoiden tai lainvalvojien kimppuun taistelukäyttöön muunnettujen nanohelikopterien avulla. Kyseisten välineiden avulla voidaan kuitenkin etsiä ihmisiä ruohikosta. Niihin voidaan asentaa infrapunakamera, ja jos niissä on GPS-laite, niin ne voivat haravoida melko laajoja alueita ja koska niitä voidaan toimittaa operaatioalueelle todella paljon, niin niiden sensorit kattavat erittäin suuren alueen, ja näillä välineillä voidaan etsiä myös radioaktiivisia aineita tai myrkkyjä maastosta, Tuolloin ne voidaan varustaa esimerkiksi hermokaasun tunnistimilla sekä gammakameroilla.

Ne voivat tehokkaasti etsiä esimerkiksi tarkka-ampujia maastosta, ja niiden varusteisiin voi kuulua myös etälamaajia, joiden avulla kohde tainnutetaan, jotta SWAT voi sitten pidättää tuon henkilön. Nämä UCAV:t voivat partioida pareittain, jolloin toisessa on tappava varustus, ja toinen taas käyttää etälamaajaa sekä ehkä myös kyynelkaasukranaatteja, jonka tehtävä on sokaista ampujaa.  Ja niitä voidaan myös käyttää yhdessä esimerkiksi raatoja etsivien eläinten kanssa.

Tuolloin vaikkapa raatokärpäsiin voidaan kiinnittää RFID-tunnistin, jonka avulla tuon hyönteisen lentoa voidaan seurata. Tuon sirun kiinnittäminen hyönteisen kilpeen tapahtuu samanlaisella laitteella, kuin millä mikropiirejä ladotaan piirilevyille. Sitten noita merkittyjä raatokärpäsiä seuraa pari nanorobottia, joiden kolmiomittaimet sitten havaitsevat niiden liikkeet, ja kun nuo kärpäset laskeutuvat johonkin, niin nämä helikopterit sitten käyvät katsomassa noita paikkoja.

Syy miksi raatokärpäsiä on valjastettu ihmisten avuksi, on se että ne löytävät tehokkaasti luonnonsuojelualueelle jääneitä raatoja, ja sama koskee myös korppikotkia. Korppikotkat voidaan varustaa GPS-pannoilla, jonka avulla sitä seurataan, ja kun se laskeutuu, niin silloin UAV-käy tarkastamassa paikan. Tai sitten tuo lintu opetetaan pudottamaan tuo paikannusväline raadolle, jotta se sitten löytyy. Ja voidaanhan tuon linnun pantaan kiinnittää myös actionkamera, jolla sen toimintaa voidaan taltioida. Jos lintu sitten havaitsee mielenkiintoisen raadon, niin puistonvartijat voivat sitten käydä sen tarkastamassa, kunhan vain merkitsevät sen paikan. Ja nuo isot linnut voidaan opettaa etsimään myös jäteöljyä sekä muita vastaavia asioita, kuten räjähteitä sekä huumeita.

Samoin hyönteisiä kuten torakoita sekä erilaisia pistiäisiä voidaan kasvattaa lakassa, missä on muoviräjähdettä tai huumeita, ja sitten ne oppivat etsimään noita aineita. Pieniä jyrsijöitä voidaan myös opettaa etsimään räjähteitä. Näin ne voivat viedä vihollisen ammusvarastoon tunnistimen, joka auttaa täsmäpommin ohjaamista kohteeseen.

Nanohelikopterit voivat kommunikoida satelliittien välityksellä jopa Atlantin tuolla puolen olevien komentokeskusten kanssa,  ja niissä istuvat ohjaajat sitten voivat käyttää näitä aseistettuja nano helikoptereita esimerkiksi salamurhien suorittamiseen. Tuollaisia UCAV voidaan pudottaa kohdealueelle vaikka maapallon kiertoradalla olevista satelliiteista, ja niiden olemassaoloa ei ehkä huomata, ennen kuin on liian myöhäistä.

Koska niissä käytetään konepistoolia tai muita jalkaväen asetta, niin silloin väkivaltaista tekoa ei heti osata ehkä epäillä miksikään lennokkien tekemäksi toimenpiteeksi. Ja jos lennokit tuhoavat itsensä operaation jälkeen, niin niitä ei ehkä koskaan löydetä. Nämä lennokit voidaan toki varustaa risiininuolia ampuvilla ilmakivääreillä tai 22.cal aseilla joista lähtevät nuolet tai luodit sitten sulavat ihmisen elimistössä, joiden avulla voidaan suorittaa salamurhia, joista ei välttämättä jäädä koskaan kiinni. Tai ainakaan 1970-luvulla ei jääty kiinni, mutta nykyään tilanne on aivan toinen, ja pieniäkin risiinimääriä voidaan eristää ihmisen elimistöstä.

Toki risiini voidaan toimittaa kohteeseen sprayna, tuolloin olisi kyse vain viritetystä sekä samalla laittomasta kyynelkaasuaseesta, ja voihan toki VX:n kaltaisia hermokaasuja suihkuttaa tuollaisen nanohelikopterin avulla kohteeseen. Tällaisten laitteiden aiheuttama uhka on todellinen, ja niiden torjuntaan pitää kaikkien asevoimien varautua, ja onneksi nämä nanohelikopterit voidaan pudottaa tavallisilla haulikoilla. Aikoinaan tyrmätty haulipanoksia ampuva konekivääri voisi toimia todella hyvin tällaista uhkaa vastaan. Tai sitten 20 mm. konetykki voidaan varustaa haulipanoksilla, jolloin se varmasti peittää suuren alueen taivaasta hyvin tehokkaasti.

Ja toki UCAV voidaan torjua tehokkaasti myös EMP-aseilla, joiden ansiosta ne saadaan ehjänä maahan, ja noista laitteista voidaan ottaa myös DNA- ja muita näytteitä, jotta niiden rakentajat saadaan selville. Samoin voidaan kehittää vasta- UCAV:ia joiden kohteena olisivat toiset lennokit, ja yksi tehokkaimmista laitteista voisi olla UCAV, missä on kaksi sähköjohtoa, joihin johdetaan korkeajännitteinen sähkövirta, mikä sitten saa kohteen tietokoneen kärähtämään. Ja tietenkin myös esimerkiksi mikroaaltoon perustuvat suojelujärjestelmät ovat tehokkaita, kun esimerkiksi väkijoukkoa suojellaan tuollaisilta välineiltä. Ne ovat oikeastaan suppiloita, joiden pohjalla on mikroaaltolaite, joka lähettää taivaalle säteilyä, ja joilla sitten saadaan tuo lähestyvä helikopteri putoamaan.

https://www.youtube.com/watch?v=SNPJMk2fgJU

Valtion puuttuminen yksityiseen liiketoimintaan vääristää kilpailua, mutta kuitenkin ongelma on tekniikassa, jonka tuotantoa pitää valvoa

Valtio ei voi suoraan osallistua yksityiseen liiketoimintaan tai antaa henkilökuntaansa yksityisten yhtiöiden käyttöön, koska se vääristää kilpailua. Jos jossain tulisi ilmi, että valtio lähtisi suoraan tekemään jonkun yhtiön tuotteita. Tässä tapauksessa kaikkein arveluttavin tapa toimia yksityisen yhtiön eduksi, voisi olla sellainen malli, jossa hallituksen insinöörit työskentelevät sen tuotekehittely osastoilla. Ja tähän pelkoon on myös syytä, koska esimerkiksi Defence Industrial Security Command niminen Pentagonin vastavakoiluosasto työskentelee salaisesti lähes kaikissa korkean teknologian tuotteita valmistavissa yhtiöissä, joiden tuotteita voidaan käyttää sotilaallisessa teknologiassa, ja näitä ovat asefirmojen lisäksi esimerkiksi pelikonsoleita valmistavat yritykset, joiden tuote on muutettavissa esimerkiksi täsmäaseiden maaliinhakeutumislaitteistoksi.

Yllä olevassa kuvassa esiteltäviä suurikokoisia RC-helikoptereita voidaan suoraan muuttaa aseistetuiksi malleiksi, ja niiden koko ei paljoa poikkea esimerkiksi alla olevan Norinco SkySaker A-300 taistelu-RC-helikopterin koosta, joten tässä sitten se seuraava miehekäs malli seuraavaan "Weapons of future" sarjaan. Nämä isokokoiset RC-lennokit muodostavat todellisen riskin kansalliselle turvallisuudelle, koska niihin voidaan asentaa konepistoolien lisäksi myös tehokkaampia ammuksia ampuvat "Pepperbox" eli monipiippuiset konekiväärit tai sitten ne voidaan lentää esimerkiksi lentokoneen ilmanottoaukosta sisään.

http://www.popsci.com/chinas-new-armed-drone-helicopter

https://en.wikipedia.org/wiki/Pepper-box

Jos ajatellaan sitä, mikä olisi kaikkein helpoin tapa myydä aseteknologiaa ulkomaille, niin silloin tulee mieleen sellainen temppu, että nuo yhtiön insinöörit vain kopioivat tuotteen CAD-piirustukset sekä muut dokumentit USB-tikulle tai muistikortille, ja sitten he vain antavat nuo tiedot jollekin kolmannelle osapuolelle. Tuollaisten CAD-piirustusten sekä materiaalilistojen päätyminen vääriin käsiin voi saada aikaan sen, että joku sitten alkaa valmistaa noita välineitä piraattikopioilla, jotka voivat olla vähhintään yhtä kuolettavia kuin alkuperäiset UCAV-laitteet tai muut vastaavat tuotteet. Ja tuollaisen armeijakäyttöön rakennetut nanohelikopterit voivat olla sellaisia, että niitä vain jätetään maastoon, ja sitten ne päästetään lentoon, niin että niiden ohjaaminen tapahtuu Pentagonissa sijaitsevasta toimistosta satelliitin välityksellä.

Eli paikallisen päämajan ei edes tarvitse tietää, että onko tuollaisia UCAV-laitteita kylvetty maastoon, jossa ne sitten odottavat vain toimintakäskyjään. Mutta se mikä niiden tuottamisessa itseäni hiukan ihmetyttää, on se mitä hallituksen agentit noissa yhtiöissä sitten tekevät saadakseen tuon peitteensä pitämään? Seisovatko he vain noiden yhtiöiden toimistojen ovella, vai miten he sitten noiden ihmisten luottamuksen, ja avautumaan sitä kautta itselleen?

Tai esittävätkö he sitten olevansa kenties siivoojia, joiden työnä sitten on vain seisoa tuotekehittäjien ovella. Itse uskon että jos tuollainen vastavakoilun virkailija saapuu johonkin yhtiöön, ja haluaa saavuttaa muiden luottamuksen, niin silloin hänen pitää sitten tietenkin tehdä samaa työtä muiden kanssa, jotta he sitten purkavat hänelle sydäntään. Jos hän sitten haluaa työskennellä vakuuttavasti, pitää hänen silloin tehdä tuotekehitystyötä. Arvatkaa mitä muut toimijat sanovat, jos tulee ilmi, että valtio on mukana jonkin yhtiön tuotteistamisprosessissa. Tällöin edessä voi olla esimerkiksi kanteita, jotka varmasti aiheuttavat hankaluuksia kyseisen yhtiön johdolle sekä myös toimintaan osallistuneille valtion työntekijöille, jotka voivat tästä sitten saada syytteet.

Norinco SkySaker A-300

Mutta tuollainen toiminta sitten on varmasti vastoin lakia sekä asetuksia, jotka kieltävät verorahoin maksettujen virkamiesten työskentelyn yksityisissä yhtiöissä. Kuitenkin voidaan ajatella, mitä yhtiön osakekurssille tapahtuu, mikäli tieto siitä, että esimerkiksi liittovaltio on osallistumassa sen toimintaan. Ja mitä esimerkiksi Venäjän tiedustelu sitten tekee, jos se huomaa jossain “Hämeen korvessa” valmistettavan sellaista tekniikkaa, mikä mullistaa esimerkiksi sodankäynnin. Kun ajatellaan asejärjestelmiä, joita voidaan ohjata Internetin välityksellä, niin että itse ohjaaja istuu tuhansien kilometrien päässä operaatioalueestaan, niin niiden toteuttaminen ei ole niin hankalaa, kuin ihmiset kuvittelevat. Tarvitaan vain nanohelikopteri, sekä kaksi kännykkää, joista toinen liitetään tähän helikopteriin tai tarkemmin sanottuna sen ohjausyksikköön.

Tämän jälkeen toisesta kännykästä otetaan etäyhteys tähän kännykkään, ja tuo sitten käy Android-puhelimella ilman mitään sen suurempia asennuksia, jonka jälkeen tuota helikopteria voidaan ohjata toisen puhelimen avulla. Eli tähän voidaan käyttää vaikka TeamVieweriä, jonka saa ladattua Androidille Play-kaupasta. Ja sitten puhelimeen tarvitaan sellainen ohjelmisto, millä se voi hallita tuota helikopteria. Tuo ohjelmisto voidaan rakentaa sellaiseksi, että se tunnistaa esteet, ja tuolloin helikopteri osaa itse väistellä esteitä, kuten taloja sekä lyhtypylväitä.

Näin se voidaan ohjelmoida lentämään autonomisesti GPS:n  eli puhelimen paikannuslaitteen varassa, ja kun tuo laite sitten saapuu tiettyyn pisteeseen, niin se lähettää viestin tuohon ohjauslaitteeseen. Ja tietenkin myös esimerkiksi konepistoolin käyttö onnistuu tuollaisella puhelimella, jos siihen vain asennetaan softa, joka saa helikopterin pohjassa olevan vinssin pyörimään, jolloin sitten se vetää liipasinta taakse.

marxjatalous.blogspot.fi

Luonnon avulla tapahtuvaa mallintamista: Tarantula Hawk sekä laseraseilla varustettu Predator C Avenger UCAV

Predator C Avenger UCAV

Uuden sukupolven taistelukoneita sekä muita teknisiä välineitä mallinnetaan paljon luonnosta saatavien ideoiden avulla, vaikka lopputulos ei ehkä ole yhtään luonnossa elävän esikuvan mukainen. Yllä oleva UCAV eli Global Hawkissa käytettävään teknologiaan perustuva Avenger eli Predator C tai oikeastaan sen ehkä aivan lähitulevaisuudessa käyttöön otettava laserase on saanut kuulemma innoitusta Tarantula Hawk:in nimellä kulkevasta hyönteisestä, jonka myrkkypiikki kääntyy eteenpäin.

Tuo hyönteinen saalistaa erittäin myrkyllisiä lintuhämähäkkejä .Noiden ampiaisten yleisempi tapa saalistaa on kuitenkin se, että ne kävelevät tuon hämähäkin jalkaan tai takaruumiiseen, ja sitten kun kyseinen myrkky on vaikuttanut, niin ne syövät tuon saaliin. Predator C:ssa oleva laserase on melko pitkä, joten jotta se olisi tehokas ja käyttökelpoinen väline Global Hawkin kaltaisessa UCAV:issa, jonka siipiprofiili ei ole omiaan syöksymiseen, niin sen säde suuunnataan maahan tai muuhun kohteeseen peilin avulla.

Eli lentokoneessa oleva laserase itse on paikallaan, ja peli kääntyy kohti maata tai alla lentävää kohdetta, jolloin se antaa erittäin suuren iskuvoiman nimen omaan IT-ohjuksia vastaan. Predator C:n operaatioissa ideana on se, että tuo UCAV lentää erittäin korkealla, ja suuntaa täsmäaseita kuten esimerkiksi laser- tai GPS-hakeutuvia pommeja maassa olevia kohteita vastaan. Ilmeisesti myös tutkamaaleja vastaan suunnattuja pommeja on käytössä, jolla kyseinen väline voi sitten iskeä niitä vastaan ilman, että infrapunajälki näkyy maassa olevilla teleskoopeilla.

Kun puhutaan siis luonnossa olevan eliön mallintamisesta, niin tässä tapauksessa kyseessä on nimen omaan toiminnallisuuden mallintamisesta eikä niinkään eliön toiminnan jäljittelystä. Tässä ratkaisussa Tarantula hawkin pistin on muuttunut tuossa suunnitteluprosessissa laseraseeksi, jolla voidaan tuhota maassa olevia rakenteita kuten polttoainevarastoja tai tutkapaneeleita, ja sitä voidaan käyttää myös alla lentäviä lentokoneita vastaan.

Nämä UCAV-taistelukoneet ovat erittäin moninainen taistelukoneryhmä, eli niitä suunnitellaan jatkuvasti kuin liukuhihnalta, ja nämä välineet voidaan valmistaa robottitehtaissa jopa niin, että niitä räätälöidään tiettyä tehtävää varten. Ja toki nuo Predator C:t voidaan varustaa myös taistelukärjillä, niin että kyseessä olisi eräänlainen ilmataisteluun pytyvä hyvin kehittynyt ohjus, joka voi kuljettaa esimerkiksi ydinasetta vastustajan ilmatilaan. Se että noin ei vielä olla tehty, johtuu siitä, että kukaan ei ehkä ole ajatellut sellaista mahdollisuutta, että Global Hawk voidaan varustaa ydinpommilla, joka räjäytetään kohteen päällä melko suurella korkeudella.

https://www.youtube.com/watch?v=sPl_xKPI_5w

WASP-pienoislennokki sekä sen monia käyttötarkoituksia

Kuva I

Kuvassa yksi (Kuva I) on WASP-miniatyyrilennokki, jota on käytetty menestyksellisesti Irakissa sekä Afganistanissa sekä valvontaan että esimerkiksi tarkka-ampujien metsästykseen. Tällaiset yhden miehen kannettavat sekä yhden miehen tavalliseen läppäriin perustuvista mobiiliasemista valvottavat välineet ovat muuttamassa sodankäynnin sekä tiedustelutyön luonteen täysin. Niiden hallinta perustuu WLAN-tekniikkaan, mitä löytyy jokaisesta julkisesta tilasta, ja oikeastaan ainoastaan lähettimien sekä vastaanotinten teho on noissa välineissä suurempi kuin tavallisissa WLAN-laitteissa, joita löytyy jokaisesta toimistosta.

Nämä nykyaikaiseen GPS-teknologiaan perustuvat laitteet ovat sellaisia, että ne voivat lentää ennalta suunnitellun reitin, ja tallentaa tehtävänsä esimerkiksi tavallisen kameran muistikortille tai USB-tikulle, jolloin esimerkiksi valvontaupseeri voi sen jälkeenpäin purkaa, jos noita tallenteita tarvitaan esimerkiksi oikeudenkäyntiä tai jälkianalyysiä varten. Eli jos nämä miniatyyrivakoilukoneet varustetaan sellaisilla akuilla tai paristoilla, että ne kykenevät lentämään esimerkiksi Atlantin yli, niin silloin voidaan puhua jopa vakoilun vallankumouksesta, ja tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi Kromi-86:een perustuvien pienois-RTG-generaattorien käyttöönottoa tällaisissa lelujen kokoisissa laitteissa.

Toki superkestäviä paristoja käyttämällä voidaan tuollaisia laitteita käyttää niin, että ne toimivat esimerkiksi lentotukialuksella olevien tukiasemien valvonnassa, ja niiden äärimmäisen pieni koko mahdollistaa myös radio-maserin avulla tapahtuvan sähköntuotannon, missä sateliittien tai maa-asemien sekä lentokoneiden lähettämiä voimakkaita radioaaltoja voidaan käyttää lataamaan tuollaisen pienoisilma-aluksen akkuja, ja jos niillä olisi pitkä lentoaika, niin niitä voidaan käyttää luotettavasti erilaisiin sotilaspoliisitehtäviin, koska tuolloin eivät maajoukkojen miehet pääse käsiksi tehtävätallenteisiin. Ja nuo erittäin pienet valvontalennokit voisivat toimia vaikka siten, että ne pudotetaan alueelle ilma-iskun yhteydessä, ja samalla niiden välittämiä kuvia voidaan käyttää siihen, kun ilmaiskun tehoa seurataan reaaliajassa.

Mutta jatkuva kommunikaatio maa-aseman kanssa tietenkin aiheuttaa sellaisia vaaratilanteita, että tuo lennokki voidaan paikallistaa, ja sitä kohti aletaan ampua käsisaseilla. Nuo pienois UAV:t voidaan tietenkin tehdä myös lelujen näköisiksi, joten niillä voidaan valvoa silloin erittäin tehokkaasti myös normaaleja kaupunkeja. Jos niiden lentoaika on tarpeeksi pitkä, niin niillä voidaan turvata esimerkiksi valtiovierailuja tai olympialaisia, niin että nuo lennokit operoivat esimerkiksi mereltä tai toisesta kaupungista käsin, jolloin paikalliset viranomaiset eivät pääse kommunikoimaan valvontaoperaattoreiden kanssa.

Noilla lennokeilla voi olla myös esimerkiksi tarkka-ampujia varten erilaisia tappolaitteita, kuten siiven alle asennettuja, sähköinduktiolla sytytettäviä haulikon kyynelkaasupatruunoita tai jopa tappavia ovikranaatteja sekä magnumkiväärin patruunoita, mitä voidaan käyttää kohteen mestaamiseen, jos mikään muu ei auta. Nämä mikro-UAV:t voivat olla myös sellaisia, että ne varustetaan helikopterimekanismilla, jolla tällaiset laitteet sitten voivat operoida myös ahtaissa tiloissa.

ilmailukokeiluja.blogspot.fi

Salakatselusta sekä sen tuomista vaaroista

Kuva I

Tunnettu asianajaja on jäänyt kiinni salakatselusta, eli hänen vuokraamansa huoneistoon oli asennettu valvontakamera, minkä kuvaa välitettiin asianajajan matkapuhelimeen. Tämä tapaus paljastui vain siksi, että tuo kamera oli asennettu kiinteästi valvottavaan tilaan, ja sen avulla varmasti on saatu hankittua tietoa, mikä kuuluu toisen ihmisen yksityiselämään. Oletteko muuten ajatelleet, että esimerkiksi poliisien tai muiden viranomaisten tietoja on voinut vuotaa asiattomille tahoille juuri tällaisissa tapauksissa, missä esimerkiksi peitetoimintaan hankittuun asuntoon on "unohtunut" salakuuntelu- tai muita valvontalaitteita. Mutta kuten olen tässä ennenkin kirjoittanut, niin vielä suuremman uhan ihmisten yksityisyydelle muodostavat pienet nanohelikopterit (Kuva I), joita myydään leluiksi muutamalla kymmenellä eurolla. Nuo helikopterit sopivat sinällään erittäin hyvin salakatseluun, koska niiden lentokmeran kuvan saa siirrettyä erittäin helposti tietokoneelle, vaikka niissä ei USB-liitintä olisikaan.

Riittää että henkilö ottaa kamerakännykällä kuvia tuon laitteen hallintakonsolin ruudusta, kun hän lennättää helikopteriaan esimerkiksi pihapiirissä. Ja toki hän voi laskea tuon välineen johonkin katon kulmalle, missä se voi katsoa suoraan ihmisten asuntoihin. Mutta toki kaupan on myös laitteita, joiden hallintakonsolissa on tuo USB-liitin, niin nuo kamerakuvat voidaan suoraan siirtää tietokoneelle, ja niitä voidaan tarkastella esimerkiksi Paintilla, mikä kuuluu Windowsin varusohjelmiin. Mutta jos henkilöllä on rahaa sekä teknistä lahjakkuutta, niin hän voi asentaa tuollaiseen nonohelikopteriin infrapunakameran sekä laser- sekä suuntamikrofonin mikrofonin, joilla voi sitten taloa tarkkailla melko tehokkaasti. Tuollaista laitetta käytetään usein nimenomaan luontoelokuvien kuvaamiseen.

Kuva II

Nämä välineet ovat kohtalaisen kookkaita sekä hintansa puolesta hiukan kalliita, mutta rikollisilla varmasti on varaa niihin hiukan sijoittaakin, ja osaa niistä käytetään suoraan myös sotilaallisiin tehtäviin. Ne on myös varustettu GPS-laitteilla, ja ainakin sotilaallisissa sekä tiedusteluviranomaisten  malleissa on dataohjain, eli niiden hallinta tapahtuu joko GSM-datan tai satelliitin välityksellä, ja ohjaaja voi tarkkailla välineensä liikkumista esimerkiksi Google-mapsin karttapohjalta ilman, että hänen pitää olla fyysisesti paikalla. Tiedusteluviranomaisten sekä poliisien rauhantilassa olevissa kaupungeissa  käyttämät laitteet eivät usein ole varustettu satelliittiohjaimilla, vaan niitä hallitaan GSM-verkon kautta. Ja kai tuollaisen laitteen voi jokainen muukin ostaa, tai sitten niitä voi hiukan viritellä asentamalla siihen sellaisen ohjausyksikön, jollaisia käytetään mm. nettiin liitetyissä ohjattavissa valvontakameroissa.

Pelätyimpiä muunnelmia noista välineistä ovat niistä tehdyt salamurhavarusteet, joita epäillään olevan myös länsimaisten huumejengien käytössä. Kuten ennenkin olen kirjoittanut, niin nuo salamurhakäyttöön muunnetut nanohelikopterit eivät mitään kovin erikoisia ole. Niissä saattaa olla esimerkiksi runkoon kiinnitetyt sähkönallilla varustetut kiväärinpteruunat, jotka laukaistaan radiolaukaisimilla. Tai sitten niihin on kiinnitetty automaatti- tai pienikokoinen konepistooli, joka toimii siten, että kopterissa oleva vinssi vetää liipasinta taakse, kun kauko-ohjaimen nappia painetaan (Kuva II). Eli sama laite mikä laukaisee sähkönallit käyttää myös vinssejä, ja sen voi askarrella vaikkapa nikko-auton ohjaimesta. Toisin sanoen nämä välineet ovat erittäin vaarallisia väärissä käsissä, eli niistä pitää kyllä aina hiukan keskustella.  Mutta vaikka laki sanoisi niistä mitä hyvänsä, niin rikollisia se ei ehkä kuitenkaan kiinnosta, ja muuttavathan he esimerkiksi esimerkiksi deaktivoituja aseita takaisin toimiviksi ja valmistavat huumeita sekä murhaavat ihmisiä, joten siksi heitä kutsutaan rikollisiksi, että nämä henkilöt rikkovat lakeja.

kimmonsivu.blogspot.fi

X-47B UCLASS sekä STEALTH UCAV:n muodostama uhkakuva

X-47B UCLASS
Kuva I

X -47B UCLASS  on uuden tyyppinen STEALTH UCAV eli Unmanned Combat Air Vehicle, joka pystyy sekä tiedustelu- että muihin taistelutehtäviin, joita ennen teetettiin miehitetyillä lentokoneilla. Tällaisten STEALTH lennokkien käyttö tulee yleistymään todennäköisesti edelleen, ja niiden kehittämistä jatketaan edelleen. Noiden välineiden hintaa pyritään painamaan alas, sekä valmistustekniikkaa kehittämään siten, että niiden valmistaminen on mahdollista jopa operaatioalueella, ja tuo toiminta perustuu 3D-printtereihin, joilla voidaan luoda jokainen tuollaisen lennokin osa, ja sitten valmistaa niitä jopa keskellä taistelukenttää.

Tämän takia noihin uuden sukupolven lennokeihin olisi kiinnitettävä enemmän huomiota, kun keskustellaan ilmailun turvallisuudesta. Nämä lennokit käyttävät tietojenkäsittelyssä normaaleja kaupasta ostettavia mikropiirejä, ja koska koneessa ei ole lentäjiä, niin se ei tarvitse niin monia backup-järjestelmiä kuin miehitetty lentokone tarvitsee, koska jos tuo X -47B ikään kuin "karkaa käsistä" voidaan tuo lennokki tuhota. Uusimmat taistelu- tai tiedustelukoneet voivat lentää valinnaisesti joko miehitettynä tai samat koneet voivat operoida miehittämättöminä (Kuva II). Eli tuo väline muuttuu robotiksi vain nappia painamalla, eli niiden automaattiohjauksen hoitaa sama järjestelmä, kuin minkä avulla UCAV- lennokkeja kontrolloidaan, ja oikeastaan UCAV:n kohdalla kyseessä on vai autopilotin käyttö-ohjelmistoon tehty laajennus, jonka avulla se voi operoida itsenäisesti.Ne ovat esimerkkejä siitä, että noiden taistekurobottien käyttö yleistyy entisestään, ja niitä kehitellään myös Venäjällä sekä Kiinassa.

Kuva II

Noiden uuden sukupolven UCAV-lennokkien hinta on niin alhainen, että se on oikeastaan ristelyohjuksen luokkaa. Ja myös X47B voidaan varustaa sisäisellä taistelukärjellä, jos tarpeeksi tärkeä kohde sattuu löytymään. STEALTH-UCAV lennokkien ongelma ilmailun turvallisuuden kannalta se, että tuollainen lennokki voi osua vaikka matkustajakoneeseen. Eli tuon surullisen kuuluisan malesilaisen matkustajakoneen katoamisen epäillään joissain piireissä johtuvan tömäyksestä STEALTH-lentokoneeseen. X47B on oikeastaan melko tunnettu väline, ja siitä on olemassa useita kopioita.

Se osa mikä tuossa lennokissa on salaista liittyy sen tekoälyyn perustuvaan sisäiseen lennonhallintaan. Eli noita robottikoneita on kahdenlaisia, koneita joita ohjataan maa-asemilta Internetin sekä sateliittien kautta, ja robotteja jotka toimivat täysin itsenäisesti. Teoriassa tuollaisen järjestelmän luominen on melko helppoa, koneen pitää tietää vain missä kohdassa sen kohde on, ja miten tämän taistelukoneen pitää sinne lentää. Sitten oikealla hetkellä se pudottaa pomminsa. Mutta uudet robottilentokoneet pystyvät myös ilmataisteluun, eli ne voidaan ohjelmoida tulittamaan jokaista kohdetta, jonka IFF eli koneen tunnistusjärjestelmä näyttää punaista. Tämä tietenkin lisää riskiä siitä, että myös siviilikoneita joutuu enemmän tulituksen kohteeksi.

Predator lennokki
Kuva III

Toisaalta miehitetyllä lentokoneella ei mitään mahdollisuuksia ole taistella 10g käännökseen pystyvää robottikonetta vastaan, ja muistakaa että nämä taisteluvälineet eivät liikaa tunteile eivätkä ne pelkää mitään. Mitä itsenäisempään toimintaan robottikone pystyy, niin sitä vaarallisempi se on ympäristölleen. Kuitenkin noiden jatkuvasti maa-aseman kanssa kommunikoivien UCAV-koneiden ongelma on siinä, että niiden ohjaussignaalien häirintä on melko helppoa, ja jos tuota koodattua signaalia häiritään, niin UCAV ei pysty suorittamaan tehtäväänsä. Jos datayhteys on koodaamaton, niin silloin kuka hyvänsä, joka tietää oikean taajuuden voi ottaa tuon koneen hallintaansa.

Tämä tietenkin on myös suuri uhka, koska jos hakkeri ottaa tuollaisen koneen hallintaansa, niin tulokset voivat olla kammottavia. Eli oikeastaan UCAV on vain tavallinen RC-lennokki, joka joko ampuu kohteeseen ohjuksen tai lentää sitä päin. Eli todellisuudessa on olemassa sellainen mahdollisuus, että terroristit lentävät matkustajakonetta päin RC lennokeilla, joihin on kiinnitetty dynamiittia. Ja ongelma on siinä, että UCAV:n käyttöliittymä muistuttaa oikeastaan verkkotietokonepeliä, minkä takia voi käydä niin, että joku hakkeri ei ehkä huomaa lentävänsä oikeaa taistelulennokkia, jos hän kirjautuu väärillä tunnuksilla johonkin järjestelmään, eli toisaalta nuo UCAV:n hallintajärjestelmät eivät poikkea tietoturvan kannalta SAC:n käyttämistä ydinaseita ohjaavista järjestelmistä, eli jos joku pääsee niihin murtautumaan, niin silloin varmasti tulos voi olla kamala.

Myös tämä aspekti täytyy ottaa huomioon, kun noita huippuaseita kehitetään. Toisaalta niiden etuna on se, että ihmistappioita ei omalle puolelle tule, ja myöskään esimerkiksi ISI:stä vastaan toimittaessa ei lentäjän tarvitse pelätä joutuvansa vangiksi. Samoin UCAV ohjaajan koulutus maksaa vain muutamia kymmeniä euroja. Se tekee ohjaajan erottamisen helpommaksi, ja muutenkin hänen toimintaansa voidaan puuttua kesken tehtävän, jos katsotaan, että hänellä "lähtee mopo käsistä", eli UCAV:n ohjaaja ei istu yksin missään tilassa, vaan hänet voidaan poistaa paikalta, kun taas hävittäjälentäjä yksin kopissaan, ja jos hän haluaa pommittaa siviilejä, niin silloin ei ole mitään mahdollisuutta puuttua tähän toimintaan, ennen kuin on liian myöhäistä.

ilmailukokeiluja.blogspot.com

Osataan sitä Euroopassakin (BAE Replica sekä Boeing Bird Of Pray: väärinpäin lentävät linnut)

Kuva 1

BAE REPLICA (Kuva II) on Ison Britannian ilmailuteollisuuden kehittelemä malli uudesta viidennen sukupolven STEALTH-hävittäjäpommittajasta. Toisin sanoen vaikka AREA-51 on kaikkein tunnetuin maailman salaisista lentotukikohdista, ja esimerkiksi F-35 JSF eli Lightning II on toki tunnetuinpia maailman uuden ajan STEALTH-lentokoneista, niin toki myös Euroopassa sekä Venäjällä ja Kiinassa ollaan kiinnotuneita tämän tekniikan kehittämisestä. REPLICA on oikeastaan samankaltainen kone, kuin aikoinaan legendaarinen Boeing Phamtom Works teamin BIRD OF PRAY STEALTH Demonstraattori  (Kuva II), ja tuo kone olisi voitu aikoinaan suoraan laittaa tuotantoon, mutta sitten joku esti sen. Tämä Ison Britannian kehittämä STEALTH-kone poikkeaa esimerkiksi BIRD OF PRAY:sta siinä, että tuossa koneessa on lentäjä ikään kuin väärin päin normaaliin koneeseen verrattuna, eli sen ulkonäkö on hyvin erikoinen tämän ominaisuuden takia.

Boeing BIRD OF PRAY
Kuva II

Aikoinaan Lockheed Martin sekä eräs sveitsiläinen yhtiö: Pilatus Britten kehitteli STING RAY(Kuva III) nimistä UCAV-laitetta, jonka STEALTH-ominaisuudet perustuivat siihen, että kone lensi suurimman osan matkasta nurinpäin, ja vasta kohteen päällä tuo väline sitten olisi kääntynyt oikein päin, ja se olisi sitten pudottanut pommit kohteeseen, mutta tuo sveitsiläinen prototyyppi oli varustettu puhallettavalla siivellä, ja se ei ollut mikään taistelumalli. Joten kehittikö Lockheed Martin myös UCAV:tä samalla nimellä?  Onko X-47(Kuva IV)  sama asia kuin STINGRAY ei ole koskaan minulle selvinnyt, mutta  STINGRAY on hyvin paljon samanlainen kuin X-47, paitsi sen siipi on uurrettu ylhäältä, mutta se saattaa olla joku suojakappale, joka peittää koneen rungon muodon. Se että nuo UCAV-lentokoneet on helppo valmistaa, ja niitä ei tarvitse lentäjille esitellä saattaa aiheuttaa sen, että saman projektin alla tehdään useita, hyvinkin erityyppisiä lentokoneita sekä ohjuksia, joista kukaan ei koskaan saa kuullakaan. Ja kun nuo koneet sitten valmistetaan, niin niiden koelennot tapahtuvat usein yöaikaan, jotta ulkopuoliset eivät saa tietää tuon huippuvarusteen lentävän ilmassa, ja samalla salataan koneen olemassaolo, kunnes niitä saadaan palvelukseen niin paljon, että noilla välineillä on merkitystä taistelujen kulun kannalta. Se että esimerkiksi Pilatus Britten-yhtiö kehitteli puhallettavaan siipeen perustuvaa lentolaitetta, ei estä muita yhtiöitä käyttämästä tätä projektia peitteenä, ja kokeilemasta parempia välineitä samalla nimellä.

STINGRAY
Kuva III

Mutta tuo aikoinaan salainen  robotti-UCAV oli varustettu sellaisella ominaisuudella, että sen rungossa olevat elektroniset tunnistimet olisivat kertoneet tuolle lennokille, että mistä päin sitä valaistaan tutkalla, ja tällöin se olisi voinut kääntää sen osan, mikä olisi kaikkein huonoimmin tutkassa näkyvä tuota säteilyn lähdettä kohti.Tai sitten tuo STEALTH-lennokki olisi pyörinyt vaaka-akselinsa ympäri tehden vaakakierrettä koko lennon ajan, jotta se olisi mahdollisimman huonosti näkyvä tutkassa. BAE REPLICA tai BIRD OF PRAY on periaatteessa hyvin paljon samaan ideaan perustuva lentokone, ja siitä on varmasti olemassa sekä robotti- että miehitetty versio, ja todellisuudessa tuo kone on aivan oikein päin, eli siinä on asekuilu selässä, mikä oikeasti on koneen vatsa, ja muutenkin se muistuttaa tavallista lentokonetta. Se mitä varten otin tämän koneen esille on se, että sitä ei kuulemma ole virallisesti olemassa. Mutta tuo STINRAY:n päällä oleva uurrekuuvio saattaa olla tarkoitettu peittämään koneen materiaaleja, ja ehkä STINGRAY sitten oli muunneltu X-47 UCLASS-koneeksi, jota pidetään maailman parhaana taistelulennokkina, mitä tällä hetkellä löytyy miltään maalta. Ja sen käyttö on osoittautunut tehokkaaksi ISIS:tä vastaan käydyissä taisteluissa.

X-47 UCLASS
Kuva IV

ECM-järjestelmät sekä nanorobotit

Sodankäyntiin on tulossa sellainen muutos, että erilaiset suoran energian aseet ovat alkaneet yleistyä taistelukentällä. Vaikka ihmiset eivät heti tajua tuota asiaa, niin nuo LASER- että MASER-välineet ovat tulleet jäädäkseen, ja ne ovat oikeastaan samoja, kuin mitä käytetään kohteiden osoittamisessa että viestinnässä, ja nuo välineet eroavat vastaavista aseista ainoastaan tehonsa puolesta. Nuo LASER-aseet voivat oikeastaan toimia viestintävälineinä, mutta jos niitä halutaan käyttää kohteen tuhoamiseen, niin silloin vain tehonsäädintä käännetään isommalle. 

LASER- ja MASER-aseet ovat hiukan ongelmallisia, koska niillä ei ole panosten kulutusta, vaan laukauksia on äärettömästi, ja nanohelikopereita voidaan tuhota niillä tehokkaasti, ja kohdealue voidaan peittää tuollaisella mikroaaltokentällä, jolloin nämä robotit alkavat sitten ropista maahan, tai niiden viestiliikenne voidaan katkaista ECM-järjestelmällä, mikä toimii myös IFF:ää eli omatunnistusjärjestelmää vastaan. Ja myös LASER voi torjua noita koneita hyvin tehokkaasti, jos sen säde vain liikkuu nopeasti edestakaisin, ja samaa tekniikkaa voidaan käyttää myös tavallisten hyönteisten torjunnassa, jolloin ei tarvita kemikaaleja. Jos tuota IFF (Identification Friend Or Foe) järjestelmää aletaan häiritä, niin silloin vihollinen ei erota omia koneitaan toisen osapuolen välineistä. 

Ja jos vihollinen hyökkää robottien avulla, niin on olemassa aseita, jotka tuhoavat vain robotteja. Kun puhutaan esimerkiksi USAF:n robottihyönteisistä, jotka soluttautuvat taloihin, niin toki nuo talot voidaan suojata kyseisiä välineitä vastaan  voimakkailla radiolaitteilla sekä muilla EMP-laitteistoilla, joilla estetään noiden välineiden käyttö rakennuksen sisällä. Eli kohde suojataan sellaisella varustuksella, että siellä ei voi käyttää elektroniikkaa, joka tulee talon ulkopuolelta. EMP-suojaus itse antaa hyvin tehokkaan suojan salakuuntelua sekä nanokoneita vastaan, koska GPS ei toimi tuossa “Faradayn häkiksi” kutsutussa tilassa. Ja jos se varustetaan ECM-järjestelmällä, voidaan nanokoneiden keskinäinen kommunikaatio estää, eli ne eivät voi muodostaa ketjua, jossa osa noista laitteista toimii releasemana.  Toisaalta jos ohjemoinnissa sekä varustelussa otetaan huomioon tuollainen aktiivinen turvalaitteisto, niin silti voidaan tuo ECM-suojaus ohittaa. 

Eli kun nuo pienet Androidit kadottavat paikannustiedon, niin niiden Inertia ottaa ohjauksen haltuunsa, sekä nuo robotit alkavat viestiä LASER:in avulla .  ECM ei toki tee mistään tilasta turvallista, koska nanohelikoptereilla voi olla käytössään LASER-viestijärjestelmä tällaisen tilanteen varalta. Eli mitään absoluuttista turvaa ei missään vaiheessa voida edes yrittää luoda tavalliseen turvatilaan. Toisin sanoen nanorobotit voivat soluttautua johonkin keskukseen esimerkiksi ilmanvaihtohormien kautta, ja niissä voi olla Laser- sekä suunnattuun radiolähettimeen perustuva viestintälaitteisto, jolla nämä helikopterit pitävät yhteyttä toisiinsa sekä ohjauskeskukseen. Jos laitteisto viestii Infrapuna- tai UV-lasereilla sekä suunnatuilla radiolähettimillä, missä radioaallot kohdennetaan kohteeseen erittäin kapeana kiilana, niin silloin tukikohtien turvajärjestelmien on vaikeaa löytää kyseisiä llaitteita. Ja ne voivat valvoa huomaamatta lähes mitä hyvänsä tilaa.