Nanomateriaalit sekä niiden tuomat mahdollisuudet

Nanotekniikkaa hyödyntävät materiaalit ovat aivan muuta kuin perinteiset metallit.  Nämä mahdollisesti nanokoneista eli erityisesti eräänlaisista älykkäistä molekyyleistä koostuvat metallia tai latexia muistuttavat materiaalit voivat tulevaisuudessa muuttaa maailmaa todella paljon. Niiden toiminta perustuu siihen, että kehitetään pitkulaisia metallihiloja, joiden päissä on eräänlaisia koukkuja. Jos materiaali jostain syystä katkeaa, niin nämä koukut tekevät mahdoliseksi sen, että riittää kun kappaleet tuodaan toistensa lähelle, niin sitten ne liittyvät takaisin yhteen. Eli nämä äärettömän pienet molekyylien kokoiset koukut tarttuvat toisiinsa, kun kappaleet koskettavat toisiaan. Kyseessä on erityinen metallipolymeeri, joka muistuttaa hiukan PTFE eli Teflon-muovia, mutta siihen on lisätty esimerkiksi Alumiini-tai jotain muita metalliatomeja, joiden ionimuodon sähkövarauksen napaisuus saa aikaan noita nanokoukkuja taivuttavan reaktion.

 Niiden toiminta voi olla kemiallista tai sähköistä, joten ehkä tulevaisuudessa voidaan rakentaa todellisen elämän "Chriestie", eli auto joka korjaa itsensä, mikäli se sattuisi saamaan lommoja tai silmälaseja, jotka eivät väänny tai rikkoudu. Tämän materiaalin salaisuus on metallipolymeereissa, eli eräälaisissa muovien sekä metallien yhdistelmissä, joita voidaan tuottaa erityisissä reaktioympäristöissä, missä luodaan suuripaineiset, mutta täysin hapettomat reaktio-olosuhteet. Eli näitä nanotekniikassa käytettäviä molekyylejä ei edes muodostu luonnossa, vaan niiden valmistaminen tapahtuu äärimmäisen tehokkaasti kontrolloiduissa reaktioympäristöissä, mistä happi on poistettu täysin tai jonka happamuustasoa säädellään äärettömän tarkasti.

Osa näistä reaktioista vaatii tietenkin erittäin suuren paineen sekä korkean lämpötilan, joka sitten aikaansaa kemiallisen reaktion. Ja esimerkiksi keinotekoisen timantin valmistaminen tapahtuu kasvattamalla hiilikiteitä korkeassa paineessa ja lämpötilassa, olosuhteissa jotka vastaavat luonnontimantin muodostumista. Näin voidaan valmistaa erittäin puhtaita sekä täysin oikean kokoisia ja  oikean värisiä timantteja sekä teknisen- että koruteollisuuden käyttöön. Samoin suuria lasipintoja voidaan päällystää keinotimantilla. Eli esimerkiksi lentokoneesta voidaan tehdä niin kestävä päällystämällä se timanttilasilla, että se kestää kaikki maailman ammuset, koska timanttia kovempaa ainetta ei ole luonnossa, ja toki myös esimerkiksi luoti voidaan päällystää keinotimanttisella pinnoitteella, joka tekee jokaisesta kivääristä panssarintorjunta-aseen.

Mutta nämä nanomateriaalit tekevät mahdolliseksi eäänlaisten jousen tai pienen pyramidin kaltaisten molekyylien rakentamisen. Eli voidaan luoda latex, joka muuttaa jokaisen maailman auton tai lentokoneen luodinkestäväksi. Tämä latex perustuu siihen, että nämä molekyylin kokoiset pyramidit eivät mahdu painumaan kasaan, kun tuota pintaa vasten kohdennetaan painetta. Ja toki pelkkien nanokuulien avulla voidaan voiteluöljyjen luistoa parantaa erittäin tehokkaasti. Nonokuuliin voidaan myös lisätä RFID-tunnistin, joka paljastaa mikäli, joku päästää kemikaaleja luontoon. Eli esimerkiksi vesistössä voi olla laitteita, jotka tunnustelevat sitä, onko näitä kuulia vedessä, ja jos niitä sitten löytyy, niin viranomaiset voivat niiden avulla jäljittää saastuttajan

Siirtogeenisten lajien ongelma

Siirtogeeninen eliö on erittäin houkutteleva vaihtoehto esimerkiksi Maapallon ravinnontuotannon ratkaisuksi, ja voidaan ajatella esimerkiksi jalostaa viljeltäviä lajikkeita, joilla on erittäin hyvä  kestävyys tuholaisia kohtaan. Ja miten tämä superkestävyys sitten luodaan vaikkapa Banaanille? Kyseinen laji voidaan varustaa geeneillä, jotka tekevät Banaanin varresta niin myrkyllisen, että kirvat tai mitkään muutkaan eläimet eivät sitten voi tätä kasvia käyttää ravintonaan. Toki nämä varsinaiset hedelmät voivat olla syömäkelpoisia, mutta niitäkin voidaan modifoida niin, että vasta kypsä banaani voidaan käyttää ravintona. Banaanien muuttaminen myrkylliseksi lisäämällä niihin Tupakkakasvin tai Lupiinin myrkyntuottogeenejä, niin voidaan saada aikaan houkutteleva lajike, mitä voidaan käyttää esimerkiksi paikoissa, missä on paljon erilaisia tuholaisia, mutta tietenkin tällä samalla tavoin voidaan suojata esimerkiksi viljaa.

Eli samaan geeniryhmään, mikä ohjaa lehtivihreän muodostumista, voidaan liittää näitä myrkyntuottogeenejä, ja kun syksy tulee, niin sitten nämä viljat muuttuvat myrkyttömiksi. Sillä tavoin voidaan luoda hyvin loisia kestäviä viljoja, ja toki tämän toiminnan perustana on jo kauan sitten luotu lajiristeymä, jossa tulikärpäsen geenejä siirrettiin Tupakkakasviin. Näin saatiin aikaan hohtava Tupakka. Mutta samaa toimenpidettä voidaan käyttää toisinpäin. Eli esimerkiksi ooppium-unikosta voidaan poistaa niiden ooppiumin tuotantoa säätelevä geeni, jolloin syntyy tämän "kuolemankukan näköispainos", joka on muuten ulkonäöltään saman näköinen kuin varsinainen unikko, mutta se ei sitten kehitä tätä opiaattia ollenkaan.

Sama voidaan tehdä myös Tupakkakasville. Eli siitä poistetaan nikotiinin tuotantoa ohjaava geeni, jonka jälkeen siitä jää jäljelle "Placebokasvi", tai voi tämä tupakka tai unikko tietenkin myös myrkyllinen olla. Eli siihen liitetään sitten tämä Lupiinin myrkkygeeni, jotta sitä eivät sitten etanat söisi. Näin estetään myös erilaisten hyönteiskokeiden tekeminen tällä valelajilla. Mutta tietenkin myös Kuusipuun geenejä voidaan lisätä noihin "kuolemankukkaan". Kuusipuulla on taipumus tappaa muita kasveja, ja kaikki tietävät että jouluna kukkia kuolee joulukuusen takia. Eli näihin kukkiin lisätään kuusipuun hajustetta tuottavia geenejä, joiden avulla sitten tuhotaan muita unikkoja, kuin näitä placebounikoita.

 Tuloksena on unikkopelto, josta ei enää Heroiinia sitten tule. Siirtogeeniset kasvit voivat olla erittäin vaarallisia esimerkiksi ekosysteemin kannalta, koska vaikkapa myrkkybanaani voi syrjäyttää muita kasveja. Samoin jos esimerkiksi lihansyökasviin kuten Kihokkiin lisätään houkuttelevuutta lisäävä geeni, niin silloin saattaa esimerkiksi jonkun alueen hyönteispopulaatio olla uhattuna, koska silloin ne saattavat hakeutua näihin Kihokkeihin. Eli tätä siirtogeenistä kasvia voitaisiin ehkä sen mahdolllisten luojien mielestä käyttää esimerkiksi hyönteisten torjunnassa. Ja seurauksena voi olla tilanne, jossa hyönteissyöjien ruuan saanti jossain alueella on uhattuna. Ja kun nämä pienet linnut lähtevät pois, niin seurauksena on se, että ne voivat levittää tämän "superkihokin" siemeniä ympäriinsä.

Keinotekoinen elämänmuoto eli keinotekoinen DNA

Nanoteknologia antaa mahdollisuuden sellaiseen, mitä emme koskaan edes ole voineet kuvitella. Kaikki DNA-molekyylin osaset eli sen emäkset voidaan valmistaa keinotekoisesti. Ja nanoteknologian avulla voimme rakentaa kyseisen molekyylin sellaiseksi, kuin mitä me haluamme. Jos rakennamme keinotekoista DNA:ta, niin voimme silloin luoda keinotekoisen viruksen, joka voi toki toimia biologisena aseena, mikäli haluamme sen toimivan tällaisessa tehtävässä. Mutta tuon keinotekoisen viruksen avulla voimme esimerkiksi liittää itseemme uusia geenejä. Ja tämä tietenkin antaa mahdollisuuden myös palauttaa eloon esimerkiksi dinosauruksia tai mammutteja sekä sapelihammastiikereitä. Eli ehkä Jurassc Park on kohta totta ainakin jossain muodossa. Ja nanoteknollogia antaa myös mahdollisuuden luoda täysin uusia eläin- sekä kasvilajikkeita, joilla voi olla superominaisuuksia verrattuna luonnossa syntyneisiin kilpailijoihinsa. Eli ne voivat olla todella vaarallisia  päästessään irti, ja itseäni ei naurattaisi, jos sattuisin vahingossa päästämään vaikka T-rexin vahingossa vapaaksi.

Nanoteknologialla ja biotekniikalla on melko paljon yhteistä, koska erityiset virukset rakentavat noita äärettömän pieniä kojeita, eli molekyylejä jotka nykyaikaisessa lääketeollisuudessa rakennetaan atomi atomilta, niin että niiden Cis-Trans-isomeria voidaan myös huomioida. Eli jotta molekyyli voi tunkeutua soluun sen ionipumpun kautta, niin tämän molekyylin funktionaalisen ryhmän pitää olla täsmälleen oikeassa paikassa, jotta solu voi sitten ohjata sen oikeaan paikkaan. Ja yksittäisen kaksiatomisen molekyylin siirtäminen molekyylissä on erittäin hankalaa, koska kyseessä on äärettömän pieni objekti. Tämän vuoksi näiden molekyylin kokoisten laitteiden kasaaminen on todella haastava tehtävä.

Mutta todellisuudessa me ihmiset voimme jo nykyään modifoida itseämme erityisellä geeniterapialla, jossa ihmiseen istutetaan viruksen avulla haluttu geeni. Tekniikan ongelmana on itseasiassa enemmän moraalis-juridiset kysymykset, kuin se että meillä ei olisi tarvittavaa tietotaitoa tällaisen viruksen luomiseen. Ja näillä siirtogeeneillä voidaan ihmisestä parantaa monia periytyviä sairauksia. Esimerkiksi diabeteksen hoidossa voidaan turvautua virusterapiaan siten, että ihmiselle annetaan eräänlaisia retroviruksia, jotka vievät halutun geenin haiman kantasoluihin. Tähän virukkseen voidaan liittää myös geeni, joka tekee sen tartuttamat solut resistenteiksi jollekin muulle virukselle, jonka avulla tuhotaan samalla sairaat solut. Eli sama tekniikka toimisi ehkä teoriassa myös syöpäsolujen tai HIV-positiivisten ihmisten kanssa. Mutta tällä geeniterapialla voidaan antaa ihmiselle myös täysin uusia ominaisuuksia.

Toisin sanoen ihmiseen voidaan liittää sellainen geeni, joka kahdentaa älykkyyttä ohjaavan kromosomin, tai ihmiseen voidaan liittää vaikka gorillan lihaksiston kasvua ohjaava geeni, mikä tietenkin tekisi hänestä erittäin vahvan tai älykkään. Ja geeniterapia on melko helppoa myös antaa toiselle ihmiselle. Eli tarvitaan vain tavallinen ruiskeena annettava injektio, jotta virus saadaan siirrettyä ihmiseen. Tai sitten virus voidaan ruiskuttaa ihmisen päälle vaikka painesprayna. Esimerkiksi supervaltojen asevoimat kehittelee jatkuvasti uusia ja linjakkaampia aseita, ja tarinoiden mukaan he ovat todella kiinnostuneita geneettisesti muunneltujen organismien eli esimerkiksi dinosaurusten käytöstä taistelukentillä. Ja mitä itse pitäisitte esimerkiksi Tyrannosaurus-rex:istä tai Sapelihammastiikeristä etenemässä omia asemianne kohti?

Tässä muutama päivä sitten oli lehdessä uutinen, jonka mukaan jotkut henkilöt olivat kloonannneet lemmikkinsä. Kyseistä tekniikkaa voidaan käyttää myös ihmisen kloonaamiseen. Eli temppu perustuu munasolun perimän korvaamiseen halutun henkilön DNA:lla. Kyseisen tekniikan avulla voidaan ihmisestä luoda kopio, jota voidaan käyttää toki kantasoluhoidon lähteenä. Mutta tällä tavoin voidaan kloonata myös huippuneroja kuten Jean Sibelius tai Albert Einstein, ja seurata heidän kehitystään, ja motivoida nämä henkilöt sitten siirtymään tieteen palvelukseen. Mutta tässä on se vaara, että tätä tekniikkaa käytetään väärin, ja sen avulla esimerkiksi kehitetään aseita tai tehdään jotain kamalaa. Eli kloonataan joku Timur Lenkin tai Napoleon Bonaparten. kaltainen henkilö, ja sitten katsotaan, miten hän reagoi nykyaikaiseen maailmaan. Ja tässä sitten piilee varmasti todella suuri vaara, jos tuo historian sotapäällikkö sitten päättää tehdä jotain kauheaa.

Keinotekoinen epäorgaaninen organismi eli VON NEUMANN-kone.

Tietokonevirukset ovat keinotekoisten organismien esikuvia. Ne ovat tietokoneohjelmia, jotka osaavat kopioida itseään muille koneille sekä tuhota tiedostoja. Mutta tekoäly sekä nanoteknologia mahdollistavat todellisen keinotekoisen organismin luomisen. Eli ensin voidaan miettiä sitä, miltä puhtaasti epäorgaaniseen tekniikkaan perustuva keinotekoinen organismi oikeasti voisi näyttää. Se ei ehkä edes muistuta mitään meidän elävänä pitämäämme objektia, vaan kyseisen laitteen ulkonäkö olisi ehkä tehdashallia muistuttava, ja tuo tehdas osaisi tehdä ehkä kopioita itsestään. Tuohon se tarvitsee vain robottien armeijan, joka osaa sitten kopioida tuon tehtaan toisaalle.

Tämä tehdas voi tuottaa nuo robotit omalla täysin automatisoidulla CAM eli Computer Aided Manufacturing liukuhihnallaan, ja sitten sen tietokone ohjelmoi valmistamansa robotit tekemään itsestään kopioita niiden muistin tallennettujen CAD-piirrustusten mukaan. Tätä itsestään kopioita tekevää tehdasta kutsutaan nimellä VON NEUMANN-kone. Eli tuo laitos tuottaisi tarpeelliset maansiirto, nostokoneet sekä ehkä jotain C3PO:ta muistuttavia sisätyörobotteja omalla liukuhihnallaan, ja lähettää ne sitten töihin. C3PO ehkä ei olisi nykytekniikalla mikään supersuorituskykyinen malli, mutta voihan sen perässä ajaa R2D2:n kaltainen rullaava tietokone, joka on WLAN-yhteydessä tähän "kultaiseen mieheen", joten totta kai tätä tietokonetehoa olisi varmasti saatavilla. Mutta nämä VON NEUMANN-tehtaat voivat olla hyvin vaarallisia, jos ne valmistavat samalla esimerkiksi sotilasrobotteja. Eli jos joku kaappaa tällaisen robotitehtaan haltuunsa, ja alkaa sen avulla valmistaa vaikkapa Predator-lennokkeja sekä muita taistelurobotteja, niin siinä voi sitten käydä ihmisille vähän huonosti.

Näiden FAMP eli Fully Automatised Manufacturing Platform-välineiden  ongelma on siinä, että vaikka ne olisi alun perin tilattu autojen säilykepurkkien tai suksiboksien valmistamista varten, niin riittää että sen tuotantoon käyttämä CAD-kuva vaihdetaan, niin sitten auto, säilyke- tai suksiboksitehdas alkaa tuottaa Predator-lennokkeja tai suihkuhävittäjiä liukuhihnaltaan samaan tahtiin kuin miten se tekisi alkuperäisiä tuotteitaan. Ja aivan varmasti jokainen maailman ilmavoimien käyttämä lentokone voidaan muuttaa taistelulennokiksi asentamalla niiden keskustietokoneeseen Predatorin ohjelmisto sekä liittää siihen tarvittava datalinkki, niin esimerkiksi F35 JSF voidaan muuttaa hyvin "hellyttäväksi" robottitaisteluvälineeksi, jonka tyyppitunnus olisi QF-35, jonka rinnalla esimerkiksi Predator on lelu. Eli kuten tiedämme, niin tällaisen erittäin tehokkaan tietojenkäsittelyn ongelmana on se, että näiden automaattisten tehtaiden avulla voidaan tuottaa lähes mitä hyvänsä tuotteita, joista osa voi olla hyvinkin kiistanalaisia.

Robotit eivät itse kapinoi, ja ne noudattavat aina saamiaan käskyjä. Mutta jos joku kaappaa tällaisen VON NEUMANN-tehtaan käyttöönsä, ja pystyy luomaan siellä robotteja, joiden ohjelmiston hän voi muuttaa niin, että ne hyökkäävät johonkin maahan, niin silloin voi tulla itku silmään. Eli kyseessä olisi Solaria-teoksessa esitelty robottien massa-armeija, millä ei varmasti mitään tunteita ole. Samoin robotit täyttävät aina saamansa tehtävän viimeisen päälle, eivätkä ne milloinkaan epäröi toimia saamansa käskyn mukaisesti. Eli robotti ei koskaan kyseenalaista saamansa käskyn oikeutusta, ja sille sitten riittää vain se, että käskijä on jollain listalla, mikä oikeuttaa hänet jakamaan tiettyjä käskyjä. Siksi nämä huippuvälineet kyllä vaativat mielestäni ohjelmistotarkastusta sekä erittäin tarkkaa analyysiä siitä, että minkälaisia toiminnanohjausjärjestelmiä tai tietokoneita sekä valmistusvälineitä voidaan myydä yksityisille tai maihin, jotka eivät ehkä ole demokratioita länsimaisen mittapuun mukaan. Näet nämä laitteet voivat sitten tuottaa esimerkiksi juuri F35-JSF:n kopioita liukuhihnalta

Isokokoisten RC-lennokkien tuomista haasteista yleiseen turvallisuuteen.

Kun katsotaan esimerkiksi tätä ylhäällä olevaa filmiä, niin toki voin kertoa kaikille, että RC-lennokkiharrastus on mukava asia. Mutta tällaisten isokokoisten sekä äärimmäisen realististen lennokkien sekä muiden RC-laitteiden pitäisi olla kyllä ainakin hiukan valvottuja. Jos esimerkiksi tällaisen isokokoisen lennokin muuttaa ohjukseksi, niin se käy kyllä käden käänteessä. Vaikka itsekin tätä harrastusta kyllä ihailen, niin esimerkiksi isokokoisen kuljetuskoneen pienoismallin voi muuttaa aseeksi esimerkiksi laittamalla sen kyytiin kranaatinheittimen ammuksen tai muoviräjähdettä, niin silloin tämä laite voi olla äärimmäisen tuhovoimainen. Mutta kun puhutaan yllä olevan filmin esittämästä ultrarealistisesta helikopterista, niin sen muuttaminen toimivaksi taisteluhelikopteriksi käy myös hyvin nopeasti. Eli tämän helikopterin konekivääri vain modifoidaan toimivaksi, tai sitten se lastataan esimerkiksi dynamiitilla.

Jonka jälkeen tämä hyvin huokea väline lennetään vastustajan yläpuolelle. Eli tällainen laite voi oikeasti vaarantaa jopa suihkuhävittäjän tai matkustajakoneen turvallisuuden. Vaikka ajatellaan että leikkikalu ei voi olla vaarallinen, niin tämän isokokoisen RC-lennokin voi joku sitten vaikka vahingossa lentää vaikka jonkun matkustajakoneen ilmanottoaukosta sisään, ja tulos voi olla erittäin tuhoisa. Tällainen isokokoinen RC-helikopteri voi normaalisti olla myös äärimmäisen tyylikäs vakoilulaite, joka voidaan varustaa esimerkiksi lasermikrofonilla sekä pienellä kameralla tai laserosoittimella, millä se voi ohjata täsmäaseita kohteeseensa. Tällaista lelun kaltaista laitetta hyvin harvoin epäillään yhtään mistään, ja siksi se voi esimerkiksi kuvata ihmisten olan yli sitä, mitä he tekevät vaikkapa kännyköillään. Mutta jos ei kukaan tajua tätä laitetta mitenkään vaaralliseksi, niin tällaisen helikopterin käyttö vaikkapa salamurhaoperaatioissa voisi olla houkuttelevaa.

Tällainen ehkä kännykkäsovelluksella hallittava laite voi olla tulevaisuuden "PRIME CHANGE". Se voidaan tuoda huomaamattomasti operaatioalueelle, ja sitten käyttää vaikka eliminointi- tai tiedustelutehtävään. Esimerkiksi turistirantaa voidaan valvoa tällaisella laitteella huomaamattomasti, tai sitten se voi toimia taistelukentällä siten, että sen avulla ohjataan esimerkiksi TOW tai Hellfire-ohjuksia kohteeseensa. Tällainen laite voi toimia myös esimerkiksi kaupunkialueella tarkka-ampujien etsintäoperaatioissa. Eli sen avulla käydään tällaisessa tehtävässä jokainen talon ikkuna läpi, jotta mahdollinen sala-ampuja löytyisi. Kuvan laite on varustettu ns. normaalilla radio-ohjaimella, mutta ne voidaan varustaa myös sellaisilla ohjaimilla, että niiden ohjaaminen Internetin yli tai satelliitin kautta, joten niiden käyttö voi tulevaisuudessa vaikuttaa esimerkiksi ihmisten fyysiseen tai tietoturvallisuuteen.

Hyppivät robotit sekä muita alan ihmeitä

Hyppivät sekä kävelevät robotit ovat nykyaikaisen tietojenkäsittelyn ja robotiikan huippuvälineitä.  Toisin kuin parinteiset pyörillä kulkevat autot niin nämä robotit pystyvät kiipeilemään sekä liikkumaan erittäin hankalassa maastossa. Osa niistä on aivan kehitysasteella, ja esimerkiksi niiden moottorina on äänekäs polttomoottori, joka tietenkin on meluisa sekä hiukan epäkäytännöllinen malli. Näiden robottien rakentamisessa on käytetty hyväksi tietoutta erilaisten eläinten liikkumistavoista, ja esimerkiksi on pystytty rakentamaan hyppivä robotti, jonka maasto-ominaisuudet varmasti peittoavat perinteisemmän "Mule-mönkijän". Eli tällainen hyppivä robotti voi sitten tulevaisuudessa ylittää hyvinkin leveitä rotkoja hyppäämällä, ja tietenkin on myös ideoitu erityisillä "kapularenkailla" kulkevia robotteja, joiden nopeus on paljon suurempi, kuin "Mule:n". Robotit eivät kuitenkaan muistuta ihmistä ollenkaan ihmistä tai edes eläintä, joka niiden mallina on toiminut. Tällainen hyppivä robotti voidaan varustaa esimerkiksi venyvillä käsillä, jotka voivat olla teleskooppivarsien päässä.

Eli tämä robotti sitten voi myös tarttua hyvinkin korkealla olevaan kohteeseen, joka on hyvinkin korkealla. Itse olen aina ihmetellyt, miksi ihmisellä ei ole lonkassaan palloniveltä, koska juokseminen sujuisi paljon nopeammin, jos jalka voisi tehdä ympyräliikettä. Samoin niiden "jaloissa" saattaa olla tarttumaelimet kuten sormet tai pihdit. Tai sitten ne voivat olla sellaisia, että näillä maastoroboteilla on esimerkiksi helikopterin roottori kiinni sisällään. Eli lennokaasti ajatellen, se voisi nostaa päälaestaan helikopterinroottorin tai sen vartalossa on puhaltimet, millä tämä laite voi tarvittaessa lentää. Samoin voidaan ajatella liskomainen robotti, joka tekee itsestään pyörän eli sen pää tarttuu häntään, ja sitten tämä laite alkaa liikkua pyörimällä, kun sen pitää liikkua nopeasti. Toisin sanoen robotteja suunniteltaessa kannattaa unohtaa kaikki rajoitukset, mitä normaalisti luonto asettaa.

Niiden polttomoottorit tietenkin asettavat erilaisia rajoituksia näiden laitteiden toiminnalle, mutta muutakaan ei sitten ole käytännössä tarjoilla. Atomivoima toki voisi olla joku hyvin kaukaisessa tulevaisuudessa esiin tuleva vaihtoehto. Mutta näistä pomppivista kengurumaisista roboteista voidaan tehdä myös erittäin suurikokoisia malleja, jotka voivat muistuttaa jotain tietokonepelien "mechia". Ja jos tuollainen laite lähetetään joskus tutkimaan vaikka Titan-kuun  tai jonkun muun planeetan pintaa, niin silloin tietenkin atomikäyttöisyys voi tulla kysymykseen. Mutta Maan pinnalla operoiville laitteille tällainen voimanlaiteratkaisu sitten on vähän epäkäytännöllisen kallis.

Nanokokoinen atomipommi

Nanoteknologiaa hyödyntävä atomiase on kammottavin mahdollinen laite, mitä maailma edes voi kuvitella omaavansa. Tuo ase olisi oikeastaan pölymäistä Neptuniumia tai Plutoniumia. Se voidaan soluttaa vihollisen puolelle esimerkiksi sitomalla nuo fissiilisten materiaalien kappaleet vaikkapa vesistöön, ja sitten nuo kappaleet vain etsiytyvät yhteen, jolloin syntyy hallitsematon atomifissio. Eli kyseessä on todella räjähtävä versio nanotekniikasta.

Eli tällaisen aseen olemus on kuten muunkin pölyn, mutta kun se saa käskyn liittyä yhteen, niin seurauksena on atomiräjähdys. Nämä nanoteknologiaa hyödyntävät atomiaseet ovat ainakin teoriassa helppoja luoda. Niiden voima tulee atomifissiosta, jonka synyttämiseen riittää se, että tuota fissiomateriaalia saadaan samaan pisteeseen kriittisen massan edellyttämä määrä. Ne voivat olla pölypilviä, jotka vaeltavat esimerkiksi muun luonnon pölyn seassa ilmassa tai vesistössä. Ja kun käsky tulee, niin nämä nanopartikkelit hakeutuvat yhteen aiheuttaakseen atomiräjähdyksen.

Yksttäsissä kappaleissa olisi niin vähän radioaktiivista ainetta, että se ei näy radioaktiivisuutta havainnoivissa sensoreissa. Eli tämä lisää laitteen kuolettavuutta entisestään. Ja nämä kappaleet voidaan ohjelmoida liittymään yhteen esimerkiksi Kremlin tai Pentagonin alla olevissa vesijohdoissa. Tällöin varmasti ainakin huomattava osa komentojärjestelmästä tuhoutuisi täysin.

Noiden kappaleiden pitää vielä olla kosketuksessa toisiinsa. Silloin syntyy imploosioksi tai hallitsemattomaksi ydinreaktioksi kutsuttu ilmiö. Tätä ilmiötä kutsutaan nimellä ydinräjähdys. Nämä nanoatomipommit voidaan esimerkiksi laskea pölyttämällä johonkin järveen, ja sitten nämä nanohiukkaset voidaan ohjata yhteen. Ne voivat olla oikeastaan esimerkiksi ihmisen verenkiertoon laitettavien miniatyyrisukellusveneiden kaltaisia. Paitsi että ne olisi varustettu esimerkiksi Neptuniumin kappaleilla, joiden vieminen yhteen aiheuttaa atomiräjähdyksen.

Bioimplantit eli ihmiseen asennetut paikantimet ja elintoimintotjen seuraaminen etäpäätteeltä

Kuva 1. GPS-implantti

Bioimplantit ovat erilaisia ihmiseen asennettuja semsoreita, joilla voidaan valvoa henkilön sijaintia, tutkia hänen elimistöään sekä havainnoida esimerkiksi stressiä. Kun Apollo 11 lähti kohti kuuta, niin sen miehistöön kiinnitettiin useita erilaisia instrumentteja, joita käytettiin ennen esimerkiksi EKG-laitteissa. Näiden laitteiden tarkoitus oli havainnoida astronauttien elintoimintoja. Kyseessä oli oikeastaan vain monikanavainen radiopuhelin, joka lähetti nuo tiedot sydämmen sykkeestä ja muista asioista Houstonissa sijaitsevaan lennonvalvontaan. Nykyään kuka hyvänsä voi ostaa GSM-puhelinen kanssa kommunikoivan äly tai Sportrannekkeen supermarketista, ja ottaa itsestään samat tiedot, kuin mitä NASA silloin aikoinaan sai astronauteista.

Tämän laitteen reaaliaikainen versio voi tulevaisuudessa olla jokaisen urheiluvalmentajan työkalu, kun hän jakaa ohjeita valmennettavilleen.  Eli hän seuraa harjoittelijan elimistön reaktioita esimerkiksi harjoituskentän laidalta, ja toki tätä kellon kaltaista laitetta voidaan käyttää myös otteluissa, jolloin esimerkiksi jääkiekkovalmentaja voi seurata joukkueen jäsenten rasitustilaa, ja tehdä optimaalisia vaihtoja, jotta joukkueen jäsenet pystyvät kuntonsa puolesta optimaaliseen suoritukseen. Samoin tällaista laitetta voivat käyttää myös erilaiset vuorikiipeilijät, palomiehet, SWAT-poliisit sekä kriisialueella palvelevat sotilaat, jotta tukitiimi saa tiedon, jos jotain odottamatonta pääsee tapahtumaan.

Kuvassa 1. on tällainen GPS-implantti, jota käytetään mm. lasten paikantamisessa. Eli turvapalvelu laittaa tällaisen laitteen turvattavaan henkilöön, joka voidaan näin paikallistaa vaikka toiselta puolelta maailmaa, ja toki myös vankeinhoito, tiedustelu, sekä poliisiviranomaiset ovat kiinnostuneita näiden laitteiden tuomista mahdollisuuksista. Pahimmissa malleissa saattaa olla RDX- tai HMX-räjähteet, joilla henkilö voidaan neuraloida, jod hän muuttuu vaaralliseksi. Eli tällainen pommi voidaan asentaa esimerkiksi kuolemanjonossa tai elinkautisessa vankeudessa olevaan rikolliseen, jotta hän ei pääsisi pakenemaan. Eli jos hän poistuu sallitulta alueelta,niin silloin panos laukaistaan, ja kohde tuhotaan.

Ihmiseen kirurgisesti asennetun GPS-laitteen avulla voidaan seurata esimerkiksi vankien liikkumista lomilla, ja tällaiset välineet voivat myös tulevaisuudessa olla esimerkiksi vaikeissa paikoissa tehtäviään suorittavien huumevalvonta-agenttien välineitä. Eli näihin soluttautujiin, jotka työskentelevät esimerkiksi Meksikon kartelleissa voidaan asentaa GPS-laite, ja he voivat myös käyttää elintoimintoja valvovaa laitetta, jotta jos he jäävät kiinni, niin USA:n hallinto voi sitten lähettää DELTA- tai HRT- yksikön tämäm henkilön olinpaikkaan. Samoilla laitteilla voidaan tarkkailla esimerkiksi poliisien liikkumista maailalla, ja estää näin heitä hakeutumasta vaikka mafiosojen tuttavapiiriin. DELTA-yksiköiden tehtäviin kuuluu ulkomailla tapahtuva panttivankien aseellinen pelastaminen. Ja jos agentin elintoiminnot sitten loppuvat, niin esimerkiksi F/A-18 Hornetin käyttämät täsmäpommit ja NAPALM ovat toki kakkosvaihtoehdot näissä operaatioissa.

Lääkkeet sekä tekoäly ja nanotekniikka

Lääketeollisuus tulee tulevaisuudessa varmasti käyttämään enemmän nanoteknologiaa esimerkiksi valmistaessaan lääkkeitä. Eli nanokokoiset RFID-tunnistimet voidaan asentaa pillereihin niin, että ne valetaan pieniin Teflon-kuuliin, ja tämä tekee mahdolliseksi lääkkeiden merkitsemisen tehokkaasti. Eli näihin pillereihin tai nesteisiin upotetut pölyhiukkasen kokoiset tunnistimet voidaan ohjelmoida niin, että niihin tulee koko tuotteen arvoketju.

Tämä tapahtuu ryhmäkäytänteellä. Ensin lääketehdas merkitsee oman RFID-ryhmänsä, eli näihin lastuihin merkitään lääketehdas. Sitten seuraavaan ryhmään merkitään vastaanottava apteekki, ja lopulta apteekki merkitsee kolmanteen ryhmään lääkkeen määränneen lääkärin sekä pillerit hakeneen henkilön tiedot. Vaikka nämä äärettömän pienet nanotunnistimet eivät mitään kovin suuria tietueita pidä sisäsällään niin 1-5 kilotavun flash-muisti ei mikään kovin suuri ole. Ja näin voidaan kontrolloida esimerkiksi sitä, että lääkkeitä ei voida myydä katukauppaan, ilman että myyjä paljastuu.

Mutta myös lääkeaineissa itsessään voi olla sellaisia ominaisuuksia, millä estetään niiden väärinkäyttö. Esimerkiksi nieltäväksi tarkoitettujen pillereiden lääkeaineet voidaa  pakata nanokuulien sisään, jotka vatsahappo sitten avaa, ja päästää lääkkeen vatsalaukkuun. Mutta nämä nanokuulat eivät liukene vereen ruiskutettuna. Toinen mahdollisuus on se, että varsinainen lääkeaine pakataan nanokuulaan, jonka liuottaminen vaatii eritysen entsyymin. Tämä entsyymi toimitetaan potilaalle joko pillerinä, tai jos kyseessä on verisuoneen annettava valmiste, niin silloin tämä valmiste aktivoidaan erityisellä aktivointipiikillä, jolloin väärinkäytön mahdollisuus vähenee.

Toki näiden lääkeaineiden joukossa voi olla myös entsyymejä, jotka hajottavat lääkemolekyylin, jos henkilö ottaa alkoholia. Toisaalta lääkepillerissä on mukana myös lääkkeen vastamyrkky tai antabus, joka aktivoituu mikäli alkoholia nautitaan lääkkeen kanssa. Mutta tietenkin esimerkiksi äärettömän pieneksi jauhettuja hiilikiteitä voidaan ruiskuttaa vaikkapa myrkytyspotilaan verisuoneen. Nämä hiiliteet pelkistävät happea vereen, ja myös sitovat hiiltä itseensä, kuten kaasunaamari tekee. Tässä tapauksessa happi pelkistyy veren hiilidioksidin hiilen sitoutuessa hiilikiteisiin, jaesimerkiksi syanidimyrkytyksiä voidaan hoitaa tällä tavoin. Ja suurin osa maailman myrkyistä koostuvat hiiliyhdisteistä. Eli verisuoneen ruiskutettavalla aktiivihiilellä voi olla tulevaisuudessa paljon käyttöä erilaisissa kriittisissä tilanteissa, kuten risiini- ja muissa myrkytystapauksissa, joita silloin tällöin sattuu.

"Kuiva vesi" eli hapetettu silikaatti tai juokseva silikoni

Kaikki me tiedämme, että vesi sammuttaa tulta, mutta tällä yhdisteellä on sellainen ongelma, että sähköpalojen sammuttaminen ei tällä aineella onnistu. Toki voidaan käyttää erityistä halonisammutinta, jossa hiilimonoksidia ruiskutetaan kohteeseen. Ja tietenkin myös veden käyttöä voidaan vähentää lisäämällä siihen hiilimonoksidikuplia. Mutta varsinaisesti ongelmia tulee eteen, jos vaikkapa muuntokaappi joudutaan sammuttamaan.  Tämän takia on kehitetty nanotekninen ratkaisu nimeltään "kuiva vesi". Kyseessä on eräänlainen piin ja hiilen sekä hapen yhdiste, joka muistuttaa vettä jokaisessa muussa asiassa, paitsi että se ei kastele mitään.

 Tämän kemiallisen "veden" käyttö esimerkiksi tulipalon sammutuksessa voisi olla perusteltua, koska tällöin eivät sähkölaitteet vaurioidu, eikä huone täyty hiilimonoksidista, kuten halonia käytettäessä. Toki kuiva vesi voi olla hyvin vaarallista, koska tällaisten yhdisteiden laajasta käytöstä ei ole mitään kokemusta. Tämä "kuiva vesi" valmistetaan antamalla hiilimonoksidin reagoida piin kanssa, niin että se muodostaa silkoniyhdisteen, joka sitten muistuttaa olemukseltaan vettä tai astianpesuainetta. Mutta kuten sanoin, niin kuiva vesi ei kastele. Yksi tapa on tietenkin valmistaa tätä ainetta on liittää Piitä sekä Rautaa bentseenimolekyyliin.

Tällöin kyseistä molekyyliä voidaan ohjata magneeteilla, jolloin se voi sitten siirtyä paikasta toiseen sähkömagneettien kuljettamana. Kaikkein kiehtovin palonsammutusmetodi ovat piipölyyn perustuvat nanokoneet, joissa Hiilen sijasta molekyylien rakenneosasena toimii Pii. Nämä piipohjaiset nanokoneet voivat muodostaa pilven, joka tukahduttaa tulipalon yksinkertaisesti estämällä Hapen pääsyn liekkeihin. Samoin tähän tekniikkaan perustuvia tunnisteita voidaan lisätä veteen, jotta  voidaan nähdä, että kuka juo minkäkin alueen vettä, tai käytetäänkö vesijohtovettä luvattomasti.

Yksi mielenkiintoinen pohdinnan aihe olisi piilolinssien hapen korvaaminen Argonilla tai jollain reagoimattomalla kaasulla. Tällöin piilolinssistä tulisi kemiallisesti neutraali, ja se saattaisi vaikuttaa varsinkin pehmeiden piilolinssien kestävyyteen. Jalokaasuista vain on vaikeaa muodostaa yhdisteitä, joten ehkä tällaista piilolinssiä saadaan vielä odottaa. Jotkut epäilevät taivaalla näkyviem "chemtrailien" olevan tällaista yhdistettä, jolla testataan erilaisia nanokoneita tai RFID-laitteita ilmakehässä. Nämä äärettömän pienet nanolaiteet voidaan ohjelmoida siten, että niillä merkitään tietyllä alueella oleskelevat ihmiset niin, että he vain hengittävät näitä laitteita sisäänsä, jolloin vaikkapa palkkasoturit voidaan paljastaa lentokentillä.

Tekoäly, nano- sekä biotekniikka ja tuotanto

Kuten huomaamme, niin tekoäly tarkoittaa erilaisia automatisoituja toiminnan- ja tuotannonohjausjärjestelmiä. Nämä järjestelmät pystyvät toimimaan 24/7 ilman väsymistä, eikä niiden huomiokyky mitenkään muutu, vaikka esimerkiksi ne joutuisivat tekemään päätöksiä esimerkiksi ydinturman uhatessa. Tietenkin näiden laitteiden "kuningas" on "Von Neumann-tehdas", jota kutsutaan nimellä FAMP (Fully Automatized Manufacturing Platform) eli täysin automatisoiduksi tuotantolaitokseksi tai tuttavallisemmin Robottitehtaaksi.

Nämä automatisoidut tehtaat ovat oikestaan melko pieniä, ja tällaisten laitteiden avulla voidaan esimerkiksi kolikon kokoisia nanohelikoptereita valmistaa jopa operaatioalueella. Eli ne tuottaisivat nämä integnoidut piirit sekä pienet sähkömoottorit ja koneenosat sulattamalla ja käsittelemällä esimerkiksi muovi- ja metallijätettä omassa miniatyyrituotantolinjassaan niin, että niistä valmistetaan noiden nanokoneiden osia.

Toki huokeammissa malleissa nuo helikopterin mikropiirit voidaan laittaa siiloon tuon tehtaan yhteyteen, jolloin se ainoastaan valmistaa nuo nanokoneiden rungot. Näitä nanohyöteisiä ohjaavat tietokoneet ovat itseasiassa muutettuja RFID-piirejä, joiden ohjelmointi on muutettu siten, että ne voivat ohjata nanohyönteisen tai helikopterin lentoa. Nämä nanohelikopterit eroavat nanohyönteisistä siinä, että niiden nanohelikopteri käyttää pyörivää roottoria lentämiseen, kun nanohyönteinen taas liikkuu siipiään räpyttämällä. RFID-lastuja voidaan kiinnittää esimerkiksi raatokuoriaisiin, ja kun nämä merkityt kuoriaiset päästetään luontoon, niin ne alkavat etsiä ravintoa.

Toki olisi etua, jos mikropiirit voidaan valmistaa paikan päällä, jolloin esimerkiksi paikallisia perhos- ja pistiäislajeja voidaan hyödyntää esimerkiksi huumekasvien etsinnässä. Eli näiden hyönteisten munia kerätään maastosta, ja ne kasvatetaan kasvualustoilla, joissa on esimerkiksi kokapensaan lehtiä tai muoviräjähdettä. Sen jälkeen hyönteiset päästetään ilmaan, ja osa niistä merkitään RFID-lastuilla, jotta niiden lentoa ja parveilua voidaan seurata. Näin voidaan nopeasti löytää vaikka huumekuriirit väkijoukosta tai muoviräjähteet maastosta. Koska hyönteiset laskeutuvat miinojen tai patruunoiden päälle.

Ja niiden etenemistä seurataan maastossa RFID-tunnistimilla, joten niitä voidaan käyttää ruumiin etsinnässä. Mutta erittäin mielenkiintoista olisi mahdollisuus käyttää Paarmoja elävän ihmisen etsintään esimerkiksi talojen raunioista. Paarma on normaalisti verta imevä kärpänen, joka hakeutuu ihmisten ja muiden nisäkkäiden iholle. Ja nämä kärpäset voidaan päästää RFID-merkittyinä jollekin onnettomuusalueelle, missä niitä teoriassa voidaan ainakin teoriassa käyttää ihmisten etsimiseen. Ja tietenkin torakoita voidaan käyttää räjähteiden sekä huumekätköjen paljastamiseen.

Eli niille annetaan toukkina huumeita tai räjähteitä syötäväksi, ja sitten nämä torakat päästetään karikkeeseen, missö ne hakeutuvat huume- tai räjähdekätköille. Niihin kiinnitetyt RFID-lastut voidaan merkitä siten, että operaattorit näkevät värikoodeista, että kummat hyönteiset alkavat parveilla räjähteisiin vai huumeisiin ehdollistetut. Samaa voidaan tehdä myös jyrsijöille.

Toisin sanoen rottia tai hiiriä voidaan "kouluttaa" etsiytymään huume- tai räjähdekätköille syöttämällä niille vaikkapa amfetamiinia sekä opiaatteja. Sen jälkeen ne vain päästetään irti, ja varmasti ne myös huumeita löytövät. Ja räjähteet löytyvät siten, että nämä jyrsijät saavat haistella patruunoita sekä räjähteitä huumeiden kanssa. Nämä Rotat sekä Hiiret varustetaan GPS-laitteella, jonka avulla operaattori seuraa niiden liikettä.

Molekulaarisen nanokoneen tai nanokonesarjojen valmistamiseen riittäisi ehkä muropaketin tai jopa pastilliaskin kokoinen laite, joka esimerkiksi pumppuaa öljyä lävitseen, ja lisää sen polymeereihin tarvittavan metalliatomin.

Nanokokoisten tietokoneiden sekä "älyöljyn" moninaiset mahdollisuudet

RFID lastu muurahaisen leuoissa

Nano- ja bioteknologia ovat maailman kiistellyimpiä sekä pelätyimpiä aloja, joissa ainoastaan ihmisen mielikuvitus on rajana. Kun ajatellaan esimerkiksi Sodoman ja Gomorran kaupunkeja Raamatussa, niin oletteko ajatelleet, että tuollaista jälkeä voisivat saada aikaan nonokoneet. Eli kaupunkiin iskisi hiekkamyrsky, jonka hiukkaset olisivat kuin pieniä helikoptereita. Ne muistuttaisivat itseasissa helminauhan helmiä, ja iskisivät kohteeseen vaikka äänennopeudella. Toinen tapa tehdä nanokoneita on esimerkiksi sulkea pieniä rautahiukkasia hiilipölyyn tai vielä kiehtovampi ratkaisu olisi se, että tällainen rauta-atomi kiinnitetään öljypolymeereihin. Juoksevaa öljyä voidaan tällöin ohjata erilaisilla magneettikentillä, ja tällä "ameeballa" voisi olla sellainen ominaisuus, että se voidaan kerätä magneetilla pois maasta tai vesistöstä. Tällaisella manipuloidulla öljymolekyylillä voidaan kappleen pintaan tehdä vettähylkivä kerros, joka sitten vedetään pois pinnasta magneettien avulla, kun sitä ei enää tarvita.

Eli käytettävä öljy tai oikeastaan hiiliyhdiste vain pitää olla sellainen, että se ei ryhdy haihtumaan missään lämpötiloissa. Mutta kaikkein kiehtovimpia malleja ovat nanokokoisista RFID lastuista muodostetut pilvet. Ne voivat koostua esimerkiksi pienistä transpondereista eli radiolähettimistä, jotka leijuvat kuin pöly jossain tilassa magneettikentän tai kaasupatsaan sisällä. Nämä laitteet paikallistetaan radiopaikantimella, ja jos tätä huoneessa olevaa ilmamassaa ei häiritä, niin silloin tämä nanopöly on vakaata. Mutta jos ovi aukeaa, niin silloin nämä silmälle näkymättömien älyhiukkasten paikka muuttuu, ja järjestelmä näkee sitten niiden liikkeen. Nämä älypartikellit voivat olla esimerkiksi hyvin yksinkertaisia radiolähettimiä tai nanokokoisia RFID-tunnistimia, eli niiden käyttötarkoitus tekee niistä älykkäitä.

Tällaisia kasvin siitepölyhiukkasta pienempiä nanokokoisia tunnistimia voidaan tulevaisuudessa lisätä esimerkiksi kauppojen tai pankkien turvallisuusjärjestelmiin tai turvasumuttimiin, eli kun joku käyttää turvasumutteita tai hälytintä painetaan, niin näitä nanohiukkasia sitten suihkutetaan ilmaan. Ja niitä menee ihmisten elimistöön, josta poliisi sitten voi ne etsiä erityisellä lukulaitteella, jota myös kaupassa käytetään. Samoin näitä nanotunnistimia voidaan laittaa kemikaalien sekaan, jotta saastuttajat jäisivät kiinni. Eli tällainen nanotunnistinryhmä voi toimia vaikkapa esimerkiksi maaleissa tai öljyissä, ja ne sitten rekisteröidään kemikaalin hakijoille, jotta jos näitä tunnistimia päätyy vesistöön, niin ne sitten aiheuttavat hälytyksen valvomossa. Samoin myös lääkeaineita voidaan merkitä näillä laitteilla, ja niitä voidaan soluttaa vaikkapa kokaiinierään, jotta lääkkeiden väärinkäyttäjät jäisivät kiinni. Eli lääkepilleriin asetetaan tunnistimia, joihin rekisteröidään lääkärin nimi, ja jos näitä tabletteja sitten päätyy katukauppaan, niin ne tämä nanopöly voidaan jäljittää reseptin myöntäjään.

Puoliautomaattisesti tuotetun koodin edut käsin tehtyyn koodaamiseen nähden

Puoliautomaattisesti tuetetun koodin käytöstä ohjelmoinnissa on aina välillä keskusteltu hyvin pitkään. Joidenkin mielestä käsin kirjoitettu HTML/PHP-koodi on jotenkin tyylikkäämpää kuin automaattisen koodikoneen tai ohjelman tuottama koodi. Kun puhutaan teollisesta ohjelmiston tuottamisesta, niin ainoa oikea tapa tuottaa koodia ovat automaattisesti sitä generoivat ohjelmat, koska niiden avulla voidaan tuottaa tehokkaasti ohjelmien tai dynaamisten kotisivujen  vaatimaa toimivaa ohjelmistokoodia.

Tällaisen koodin tuottaminen muuten on hyvin raskasta sen pituuden sekä vaadittavan tarkkuuden takia. Ylipäätään ohjelmointi on paljon työläämpää työtä,  kuin esimerkiksi kirjeen tai muun tekstin kirjoittaminen, koska jopa muuttujien kirjainkoko on merkitsevää. Ja esimerkiksi jatkuvapäivitteinen kotisivu lepää usein Dupal:in kaltaisen alustan päällä, jotta siihen olisi helpompi tehdä muutoksia sekä lisätä erilaisia objekteja.

 Drupalin kanssa tietenkin on joskus tarpeen koodata hiukan käsin, kun vaikkapa objektin kanssa pitää asemointia muuttaa. Joskus Drupal jättää kuvan lisäämisen jälkeen oletusasemoinnin "Centeriksi" jolloin teksti alkaa vähän oudosta paikasta jolloin se pitää muuttaa "Left"iksi ja arabiassa "Right":iksi, mikäli kuva poistetaan jostain syystä. Joskus myös tietokantaviittaukset sekä muut vastaavat asiat täytyy tehdä käsin. Mutta muuten graafiset, nopeasti editoitavat kotisivut perustuvat automaattiseen koodin tuottoon, mikä tapahtuu verkossa.

 Eli kotisivut ja dynaamiset verkkopalvelut voidaan tuottaa suoraan verkossa ilman mitään erityisiä editoreja.  Tämä taas helpottaa kotisivujen tekemistä, mutta asettaa taas erilaisia vaatimuksia sisällölle. Ja koskaan ei tietenkään saa käyttää järjestelmän luomia salasanoja, mikäli henkilö haluaa salata järjestelmässä olevia tietoja. Mutta jos mitään tärkeää ei tuossa systeemissä ole, niin silloin voi käyttää salasanana vaikka 1245-tyyppisiä numerosarjoja, ja sama koskee esimerkiksi päivän voimassa olevia, kertakäyttöiseksi tarkoitettuja tunnuksia, joita jaetaan jossain konferensseissa tai muissa tapahtumissa.

Valikoivan tekoälyn riskit robottien hoitaman turvallisuus- sekä taistelutehtävän kannalta tarkasteltuna

Kuvan MQ-9 Reaper -koneen muuntaminen
atomikäyttöiseksi käy liittämällä siihen
sirkkelisahan moottori ja ydinparisto,

Valikoiva- eli selektiivinen tekoäly on eräänlainen suodatin, jota hyödynnetään valvontateknologiassa todella paljon. Tämä laitteisto perustuu siihen, että se ikään kuin huomioi tietyllä tavalla käyttäytyvät ihmiset. Eli jos henkilö vaikka jättää laukun maahan, ja poistuu tietyn matkan päähän tai ei tietyn ajan kuluessa palaa hakemaan laukkuaan, niin tuo laitteisto sitten suorittaa pommihälytyksen. Samoin tämä tietokone filmaa ihmisiä metrojunassa ja laiturilla.

Jos henkilö jättää junavuoron väliin, niin silloin järjestelmä merkitsee hänet seurattavaksi, mutta jos nyt toinen metrovuoro jää välistä, niin turvallisuushenkilökunta kutsutaan silloin paikalle. Näet tämä tietokoneohjelma toimii siten, että se vertailee ihmisten kasvoja niin, että metrolaitureilla maleksivat henkilöt, tai epäilyttäviä kantamuksia kuljettavat henkilöt otetaan seurantaan, jotta mahdolliset asehullut, itsemurhakandidaatit  ja pommimiehet löytyvät ihmisten joukosta. Väärissä käsissä nämä kasvojen tunnistukseen perustuvat järjestelmät ovat äärettömän vaarallisia. Tekoäly tai pseudoäly on hyvä renki, mutta huono isäntä, ja varsinkin Predatorin kaltaiset huippuaseet pitää suojata tällöin erittäin tehokkailla palomuureilla.

Näet jos joku rikollinen pääsee tunkeutumaan Predatorien ohjaimiin, ja ottamaan järjestelmän haltuunsa, niin hänellä on käytössään äärimmäinen salamurhaväline. Eli hän vain kytkee kasvojentunnistusohjelman Predatoriin, ja antaa ohjelmalle tarvittavan kuvan, niin se sitten löytää ihmisen vaikka Maapallon toiselta puolen. Kuvantunnistusohjelma lienee jo tällaisten taistelulennokkien vakiovaruste, jotta sille voidaan antaa ryhmäkäytänteitä, eli käskyjä tulittaa tiettyjä kohteita. Tämän taistelulennokin kohteena ovat kaikki samat kohteet, kuin muillakin lähitukikoneilla, mutta löytääkseen maalinsa, tarvitsee se tietenkin joko komentokeskuksen henkilökuntaan kuuluvan näyttämään kohteen sen laser-osoittimella, tai jos Predatorin halutaan lentävän tehtävänsä itsenäisesti, niin silloin se tietenkin tarvitsee kohdeparametrit, joiden mukaan tämä laite ampuu kohteisiin laserohjattavia ohjuksia.

Ja tähän se tietenkin käyttää panssarivaunujen ja muiden arvokkaiden laitteiden kuten tutka-ja viestivaunujen kuvia, joiden avulla operaattori asettaa ryhmäkäytänteet tulitusta varten, mikäli Predatorin halutaan toimivan autonomisesti tehtävässään. Ja tähän liittyy sellainen riski, että joku rikollinen esimerkiksi antaa jonkun poliitikon kasvot tälle taistelulennokille. Toki Predatoreilla ja FireScouteilla on olemassa mahdollisuus siihen, että tuo lennokki tai helikopteri sitten joutuu vääriin käsiin, vaikka se voidaan tietenkin tuhota kesken operaation etälaukaisimella. Mutta riskinä on se, että mahdollisesti RTG:llä varustettu ydinkäyttöinen lennokki kaapataan jotenkin, ja sitten sitä käytetään vaikka jonkun poliitikon murhaamiseen.

Tämän takia näistä laitteista pitää kyllä keskustella, ja varsinkin niiden autonomisesta toiminnasta voidaan olla vähintään kahta mieltä. Nämä lennokit tietenkin vähentävät ihmislentäjin kohdistuvia tappioita, mutta jos niistä tehdään liian autonomisia, niin sitten niiden valvonta ei kyllä kovin hyvissä käsissä ole. Toisaalta autonomia on ECM-järjestelmien takia hyvä ratkaisu, koska etäjärjestelmien avulla tapahtuva lentäminen on jossain tapauksissa häirinnän takia mahdotonta. Yleensä ratkaisuna on se, että asejärjestelmää käyttää ihminen, mutta muuten lennokki lentää tehtävänsä itse. Ja kun imagen tunnistin sitten havaitsee kohteen, niin silloin se hälyttää operaattorin, joka ottaa lennokin hallintaan hiirellä klikkaamalla kyseisen lennokin kuvaketta. MQ-9 Reaperin muuttaminen atomkäyttöiseksi käy helposti vaihtamalla siihen RTG eli Isotooppiparisto sekä sirkkelin moottori pyörittämään potkuria. Suihkumoottorin korvaaminen atomivoimalla ei niin yksinkertaista ole, johtuen moottorin erilaisesta rakenteesta.

Avenger- STEALTH-rynnäkkö UCAV

Eli yleensä Predator tai FireScout lentää tehtävänsä automaattisesti, mutta kun joku lennokki havaitsee kohteen, niin operaattori sitten varmentaa kohteen ja antaa ampumaluvan. Ja jokaisella operaattorilla on yleensä arvomerkkiin sidottu määrä lennokkeja johdettavanaan. Eli yleensä kapteeni tai majuri sitten vasta saa asejärjestelmän hallintaan, ja ylempi upseeri tietenkin saa ainakin yleensä ohittaa alemman operaattorin. Ja nämä teloitustehtävät dokumentoidaan tarkoin, sekä jokainen lennokki on varustettu etätuhontajärjestelmällä, jolla se voidaan tuhota, mikäli joku menee vikaan. Mutta niiden vaara on siinä, että nämä lennokit ohjelmoidaan unohtamaan tehtävänsä, eli poistamaan nuo kohdetiedot tietokannoista, jolloin joku voi niitä käyttää väärin. Toki muitakin aseita käytetään  väärin, joten ei tämä nyt niin kauhea asia ole, jos ajatellaan sitä, että Predator-ohjaajan toimintaan voidaan puuttua kesken lennon, ja kone voidaan tuhota etälaukaisimilla. Mutta kun näistä roboteista tehdään yhä kehittyneempiä sekä tulivoimaisempia, niin tällöin myös niiden riskit tulee tiedostaa.

Voiko robotti tai tietokone olla älykkäämpi kuin ihminen?

Robottien ja ihmisen älykkyyttä verrataan joskus melko yleistävällä sekä epätarkalla tavalla toisiinsa. Nämä kaksi asiaa eivät kuitenkaan ole täysin sama asia. Se että tietokone voi olla erittäin tarkasti numeroarvoja sekä muuta dataa käsittelevä laite, ja kuten tiedämme, niin kaikki merkit ovat ASCII-taulukossa numeraalisessa muodossa. Eli kun käsitellään tietokantoihin syötettyä tietoa, kuten vaikkapa jotain maantien pituuksia tai ihmisten ostosten arvoja, ei ihminen koskaan voita tietokonetta. Tietokone on korvaamaton apu esimerkiksi kun pidetään varastokirjanpitoa tai muuta vastaavaa suurta tietomäärää prosessoidaan sellaiseen muotoon, että sen avulla voidaan suorittaa tilauksia tukkuliikkeistä.

 Mutta ongelmia sitten tuottavat järjestelmään tietoja syöttävät ihmiset, jotka saattavat tehdä jotain virheitä esimerkiksi syötettäessä numeraalista dataa. He voivat olla väsyneitä, tai heillä on huono päivä, jonka takia saattaa syötteessä olla ongelmia. Ja vaikka tuotteet olisi merkitty RFID- tai viivakoodeilla, niin niihin saattaa tulla silti ongelmia. Eli viivakoodi saattaa vioittua tai RFID-lastu formatoitua magneettikentässä. Tämän takia on todella vaarallista olettaa, että tietokone hoitaa kaiken automaattisesti, vaan jatkuvasti valvomossa tarvitaan ihmisiä, jotka seuraavat monitoreilta sitä, mitä esimerkiksi teollisuuhallien tuotanto-osastolla tai varastojen liukuhihnalla tapahtuu. Näet ongelma tietokoneissa on se, että ne eivät osaa itse korjata virheitä luovasti. Toki avaruusluotaimissa on sellaisia komponentteja, että ne pystyvät itse löytämään esimerkiksi viallisen piirilevyn tai vastaavan käymällä lävitse tietyt testaustoimet, joihin kuuluu se, että piirin errorlevel-tasoa seurataan kaiken aikaa.

Näin sitten havaitaan, että onko mikropiirissä vikaa, jolloin tietenkin tietokone vaihtaa tilalle varapiirin, ja toimenpide tehdään niin, että piirin  kytkentäkiskosta katkaistaan virta, ja sitten varapiiri otetaan käyttöön. Nämä avaruusluotaimet tai robotit saavat tulevaisuudessa pintaansa ohuista sähköjohdoista tai valokaapelista tehdyn verkon, joka reagoi vähintään siihen, että joku johtimista katkeaa. Tällöin alus tai laite tunnistaa sen, että jos sen pintaan tulee reikä. Toisaalta tuon luotaimen pinta voidaan peittää pietsokiteillä, joiden avulla tuo laite saa keinotekoisen tuntoaistin. Tämä pietsokiteiden avulla tehty keinotekoinen tunto voidaan toteuttaa myös valokaapelin avulla, jossa tuon valo-optisen kuidun venymistä mitataan erittäin tarkasti, jotta aluksen tai kojeen ulkopinnan taipuminen aiheuttaa, jos jokin koskettaa sitä. Mutta se miten älykäs robotti on, ei korreloi välttämättä kuitenkaan sen minkään sensorin kanssa. Shakkia käytetään usein apuna tekoälyn kehittämisessä, koska tuon peli on niin helposti mallinnettavissa sen selkeän laudan ja nappuloiden yksinkertaisten liikeratojen takia. Mutta shakkia paljon vaikeampi suoritus robotilta olisi esimerkiksi käynti supermarketissa täyttämässä perheen ruokakoria, sen omistajan antaman komennon perusteella. Ennen kuin tämä malli tulee kauppaan, niin siihen pitää tietenkin kehittää sellaiset ohjelmat, joilla estetään esimerkiksi omistajaa käyttämästä robottiaan pankkiryöstöissä.

Vaikka robotti osaisi koko sanakirjan ulkoa, niin silti se ei olisi muuta kuin erittäin kallis magnetofoni. Se että robotti osaa esimerkiksi puhutun käskyn jälkeen nostaa laatikon maasta perustuu sille annettuun sanaan ja sitten sana "nosta" aiheuttaa sen, että tietokone yhdistää ensin puhutun sanan tietokantaan, minkä jälkeen kone sitten hakee aliohjelmat, joiden avulla se tunnistaa laatikon, sekä osaa myös suorittaa määrätyn työsuorituksen, mikä olisi ollut tietenkin laatikon nostaminen maasta. Mutta mitään kovin luovaa tuo robotti ei sitten tee, eli komento maalaa kuva jää robotilta suorittamatta, mutta jos robottia käsketään piirtää näkemänsä kuva, niin se toimii niin, että kone ensin ottaa näkemästään kuvasta "ftamen", ja sitten se alkaa tehdä tuota kuvaa, kuten printteri niitä tekee tavallisessa toimistossa. Toisin sanoen robotti ei omasta päästään osaa käydä kaupasta hakemassa yhtään mitään, vaan se tarvitsee tarkat ohjeet siihen, mitä tuotteita tällainen laite sitten laite sitten hakee kaupan hyllyiltä.

ja robotti etsii tuotteen hyvin järjestelmällisesti käymällä kaikki hyllyt kerrallaan läpi. Ja se tekisi tämän operaation jokaisen tuotteen kohdalla, mikä sen tietokantaan on tallennettu. Ohjelmoinnin lineaarisuudesta johtuen robotti ei voi hypätä yhdenkään tuotteen yli itsenäisesti, ja jos tuota tuotetta, mikä tietokannoista löytyy ei löydy hyllystä, niin robotti saattaa jäädä loppuviikoksi kauppaan pyörimään, jos ohjelmoija ei ole muistanut asettaa etsinnän suorittamiselle takarajaa, niin silloin robotti suorittaa operaatiotaan vaikka sata vuotta. Näet nämä lineaariset ohjelmat eivät osaa "hypätä" tietokannan minkään kohdan yli, ellei sitten ohjelmoija ole muistanut laittaa ohjelmaan parametriä, jonka mukaan tietokone saa hypätä tuon täyttämättömän tehtävän ylitse, ja siirtyä seuraavaan esineeseen, mikäli tuota tehtävää ei saada täytetyksi reaaliajassa. Näin estetään robotin jääminen jumiin tähän mahdottomaan kohtaan, vaan se voi siirtyä seuraavaan tehtävään, jotta sen saama tehtävä saataisiin edes päällisin puolin tehtyä.

Pohdintaa erilaisten älyimplanttien muista keskustelua herättävistä ja ehkä moraalin kannalta hieman epäilyttävistä mahdollisuuksista

GPS-sekä muut ihmisen sisään asennettavat implantit voivat olla jo nyt esimerkiksi lisätunnisteina joilleki ihmisille. Vaikkapa AREA-51:n kaltaisissa laitoksissa tai sellaisiin joukko-osastoihin kuin DELTA FORCE tai NAVY SEAL TEAM SIX kuuluvilla henkilöillä voi tulevaisuudessa asennettuna GPS tai monitoimi-implantti elimistöönsä. Tällainen Implantti on tarkoitettu näiden henkilöiden suojelemiseksi esimerkiksi tilanteessa, jossa he matkustavat ulkomaille. Tällainen implantti ei mitenkään tunnu henkilön sisällä tai vaikuta hänen päivittäiseen elämäänsä, mutta se auttaa paikallistamaan hänet, jolloin apuvoimat saadaan paikalle, mikäli hänet esimerkiksi pidätetään jossain ulkomailla.

Tällä tavoin heidät myös voidaan paikallistaa välittömästi, mikäli he joutuvat kiinni kesken tehtävää. Toki näiden elintoimintojen mittaaminen saattaa kuulostaa ihmisen yksityisyyteen kajoamiselta, mutta sillä voidaan selvittää, että onko kommando tai DEA:n agentti hengissä, ja onko hänellä kova stressi. Eli onko hän mahdollisesti kidutuksen kohteena. Ja tällöin tietenkin voidaan hänelle annettavan avun luonne määritellä tilanteen mukaan. Nämä samat implanttimuotoiset GPS-laitteet voidaan toki asentaa myös esimerkiksi vankeihin, joiden epäillään yrittävän rikoksen uusimista kuten henkirikosmiehiin.

Heidät voidaan tällöin paikantaa muutamassa sekunnissa, jos heidän oleskelualueellaan tapahtuu jotain outoa. Näillä implanteilla on tarkoitus estää tiettyjä henkilöitä poistumasta länsimaiksi kutsutulta alueelta ilman lupaa. Samoin nämä henkilöt voidaan milloin vain paikallistaa kadulta, ja syy siihen on se, että heidän hallussaan on tietoja sekä taitoja, joiden ei haluta leviävän vääriin käsiin. RFID-tunnistimien avulla voidaan luoda esimerkiksi sellainen impantti, joka hälyttää välittömästi, jos henkilö yrittää siirtyä ilman lupaa esimerkiksi lentokentän kansainväliselle puolelle ilman lupaa. RFID-implantti voidaan asentaa ihmisen käteen, jossa se toimii kuten HKL:n bussilippu. Tämä Implantti sitten antaa tunnistussignaalin tuolle laitteelle, joka esimerkiksi valvoo kulkua johonkin alueelle.RFID-implanttien käyttö voi olla perusteltua uuden sukupolven käsiaseiden kuten Laser- sekä kiihdytin eli GAUSS-kiväärien sekä muuhun elektromagneettiseen säteilyyn perustuvien aseiden kanssa. RFID-lastua voidaan toki käyttää myös kiväärien sekä pistoolien luotien merkitsemiseen, ja vaikka näitä luoteja menisi miljoonia päivässä, niin niille voidaan tehdä ryhmäkäytänne, jonka mukaan koko luotiryhmä voidaan merkitä aina sille, joka ne kuittaa kaupasta.

Nämä aseet poikkeavat perinteisistä kivääreistä siinä, että niissä on äärettömän suuri tulivoima, ja niiden tuliannoksia ei rajoita mikään. Eli Laser- ja elektromagneettiseen säteilyyn perustuvan aseen akut voidaan ladata tavallisesta pistorasiasta, joten niiden käyttö on sen takia vaarallisempaa kuin esimerkiksi M-16-kiväärien. Ja siksi nämä laitteet pitää jotenkin varustaa laitteella, jolla niiden käyttöä voidaan kontrolloida. Ja esimerkiksi ampujan käteen voidaan asentaa RFID-joka aktivoi noiden aseiden käyttötietokoneen, ja ilman sitä niitä ei voisi ollenkaan käyttää. Eli jos henkilö, jolla ei ole tätä RFID-tunnistetta, koskee aseeseen, niin hän ei sitä voi käyttää ehkä ollenkaan, tai sitten tämä kivääri ilmoittaa taistelun johtajille aseen olevan väärissä käsissä. Nämä laitteet voidaan varustaa tuhopanoksella, mitä ei voida poistaa, ja jos ne ovat värissä käsissä, niin panos ehkä tuhoaa nämä laitteet sekunnissa, jos siihen tulee käsky.

Hermostoimiplantti voi olla lähitulevaisuutta

Kun puhutaan puoliksi orgaanisista mikropiireistä, ja niiden mahdollisesta istuttamisesta ihmiseen, niin voidaan tietenkin ajatella tätä suurena mahdollisuutena koko yhteiskunnan kannalta sekä hyvässä että pahassa. Hermostoon implantoiduilla WLAN-mikrosiruilla voidaan sokeille palauttaa näkökyky ilman, että ihon läpi viedään johtoja. WLAN-teknologiaan perustuvat verkkokalvon korvaajat ovat sellaisia, että kun tällainen laite asennetaan ihmisen näköhermoon, ja se liitetään vaikka aurinkolasien sangassa olevaan kameraan, niin vältytään suurimmalta ongelmalta, mikä on näissä ihmiseen liitettävissä prosessoreissa ja aivosignaaleita hyödyntävissä prosessoreissa ollut.

Mutta tavoite olisi kuitenkin se, että ihmiseen asennetaan mahdollisimman vähän epäorgaanisia osia, ja nämä CCD-kamerat ja tekniset välineet voivat tulevaisuudessa olla ainoastaan ylimenokauden välineitä, joita käytetään kunnes esimerkiksi ihmisen omista verkkokalvon soluista valmistettu eli kasvatettu verkkokalvo on käytettävissä. Tai ehkä niiden käyttö olisi järkevää tilanteessa, jossa omaa verkkokalvoa ei olisi jostain syystä jäljellä.

Näet ihmisen ihon läpi vietävissä johdoissa on ongelmana se, että tämä aiheuttaa jatkuvan haavan henkilön ihossa. WLAN-tekniikalla voidaan tuo johdon läpivienti korvata täysin. Langattoman yhteyden toinen osapuoli, eli ihmisen sisään asennettu implantti, joka toimittaa esimerkiksi kamerakuvan näköhermoon voidaan varustaa samanlaisella paristolla, jota käytetään esimerkiksi sydämmen tahdistimissa. Nämä plutonium-paristot ovat erittäin kestäviä, joten niitä pitää vaihtaa todella harvoin.

Tämä ihmisen näköhermoon tai amputoituun raajaan asennettava WLAN-implantti mahdollistaa robottiproteesien turvallisen käytön. Eli nämä proteesit irroitetaan ja laitetaan takaisin, kuten perinteinen proteesi, ja ne ladataan tavallisesta pistorasiasta. Ja esimerkiksi silmäproteesi voi olla joko silmäkuopassa oleva lasisilmästä tehty "piilokamera", joka on varustettu CCD-kameralla. Tai se voi olla esimerkiksi aurinkolasien sankoihin kiinnitetty kamera. CCD-implantti antaa kuitenkin apua siinä tapauksessa, että henkilön sokeus johtuu verkkokalvon rappeumasta.

Tässä tapauksessa implantti voidaan asettaa silmän pohjalle, ja tätä asennusta ei kukaan juurikaan huomaa. Toki tällaisessa tapauksessa kannattaisi ehkä käyttää mieluummin verkkokalvon siirrettä, joka valmistetaan ihmisen verkkokalvon omista soluista. Tämä siirre tehdään siten, että verkkokalvosta otetaan muutamia soluja, joista kasvatetaan laboratorioissa verkkokalvo. Sitten lääkäri siirtää vain tuon verkkokalvon takaisin ihmiseen. Eli nämä CCD ja muut tekniikkaproteesit olisivat ehkä vain väliaikaisratkaisu, kunnes henkilölle saadaan uusi silmä valmistettua laboratoriossa.

Robottien hoitaman tuotannon ongelmista

Robottien kehittäminen on kaksipiippuinen asia. Toki ne tuovat helpotusta  monen ihmisen elämään, ja esimerkiksi robottien käyttö tylsässä teollisuustyössä on houkuttelevaa siksi, että ne pystyvät tekemään työtä tauotta 24/7. Samoin niiden tekemä tuote on tasalaatuista riippumatta siitä mikä vuorokauden aika tuossa tehtaassa on. Toki tämä robottien tasalaatuinen sarja saattaa olla hyvin vaarallinen sikäli, jos CAM eli Computer Aided Manufacturer tehtaaseen toimitetuissa piirustuksissa tai muissa tuotantoparametreissä on vikaa. CAM siis on teknologia, jonka avulla voivat robottitehtaat valmistaa tuotteita suoraan niille syötettyjen CAD-kuvien perusteella ilman, että tuohon prosessiin täytyy ihmisen motenkään puuttua. Lisättävät parametrit ovat sitten raaka-aineet, joista tuote työstetään.

Eli jos tuote on tarkoitettu rakennettavaksi esimerkiksi teräslevyistä, mutta tuo säiliö mistä automatiikka ottaa levyn on täytetty kuparilevyllä, voi koko sarja mennä uusiksi. Samoin jos CAD-ohjelman käyttäjä on nukahtanut työpisteessään, ja näppäilee tarkkuusosaan luvun 1,23 sijasta 1,24, niin koko sarja saattaa mennä pieleen. Eli robottien käyttö teollisuudessa korostaa laadunvalvonnan merkitystä. Sekä sitä että tuotekontrolli käy koekappaleet läpi erityisen suurella tarkkuudella.

 Ja myös liukuhihnalta poimitaan välillä myös tuotantokappaleita tarkkuusseurantaa, jotta elrktronisten laitteiden kalibrointi voidaan tarkastaa niiden avulla. Ja jos tuotannossa alkaa tuotantokappaleisiin ilmaantua virheitä ilman, että kukaan koskee robottien työparametreihin, niin se tarkoittaa nimittäin sitä että tuotantolinjan kalibrointi on pettänyt, ja silloin pitää ruveta tarkastamaan tuotantovälineiden asetuksia, tuotantovälineet voidaan varustaa myös spektroskoopilla, jonka avulla väärät materiaalit voidaan erotella pois prosessista.

Tämä on tärkeää jakeluhäiriön takia, jossa materiaalivarastossa on joko tahallaan tai vahingossa laittanut esimerkiksi kuparilevyjä teräslevyjen sekaan. Eli vaikka robotit ovat tehokkaita työläisiä, niin niiden tapauksessa yksikin virhe ohjemoinnissa voi aiheuttaa sen että esimerkiksi valtava määrä autoja saattaan joutua suoraan romuttamolle, jos  niitä kasaavien robottien toitoimintaparametreissä olevia virheitä ei huomata tarpeeksi ajoissa. Ja tällöin saattaa jopa tuhansia virhekappaleita päästä markkinoille. Eli tätä kutsutaan nimellä "inhimillinen erehdys".

Tässä tapauksessa prosessia ei valvota tarpeeksi tehokkaasti, jonka vuoksi virhekappaleita saattaa päästä markkinoille todella suuri määrä virhetuotteita, jotka saattavat aiheuttaa pahimmillaan koko teollisuuslaitoksen joutumisen selvitystilaan. Eli esimerkiksi auton kaltaisen hinnakkaan tuotteen saapuessa markkinoille ei kovin monessa autossa virheitä saisi olla. Näin ollen nämä tuotteet on tarkastettava huolella, jotta mitään suurempia virheitä ei niissä olisi. Joten jos koko sarja tuotetta menee hukkaan, niin silloin voi kuluttajien luottamus tuotteeseen kadota lopullisesti. Ja näin voidaan sitten tunnettu ja hyväkin tuotebrändi tuhota lopullisesti.

Nanoaseet eivät olisi voittamattomia

Nanoteknologiaan perustuvat aseet saattavat vaikuttaa äärettömän tappavilta. Mutta ne eivät ole mitään ultimaattivälineitä, joiden toimintatapa ei ole mitenkään erikoisia tai poikkea mitenkään vaikkapa viruksista. Nanorobotit voidaan tuhota esimerkiksi kohdentamalla niihin sähkömagneettista säteilyä, jolla tämä molekyyli saadaan hajoamaan. Nämä laitteet toimivat niin, että nanokone saatetaan resonanssitilaan, missä sen hiilisidokset saadaan hajoamaan. Nanohelikoptereita sekä robottiaseita vastaan voidaan toimia niin, että käytetään sellaisia aseita, jotka tehoavat vain niihin. Eli EMP kanuunat, jotka perustuvat ultravoimakkaaseen radiosäteilyyn, jolla estetään niiden keskinäinen kommunikaatio tai poltetaan niiden ohjauspiiri.

Näiden lennokkien ja muiden robottien tuhoaminen voi myös perustua loogiseen pommiin eli tietokoneviruksiin, joilla tuhotaan niiden ohjaussovellus. Sekä ECM-järjestelmiin, joilla estetään noita robotteja viestimästä maa-asemiansa kanssa. Toki myös ydinaseiden tai radioteleskooppien antamaa EMP-pulssia voidaan hyödyntää siten, että jonkun alueen päällä laukaistaan noin 150-400 Km korkeudessa taktinen ydinlataus, jolla saadaan nuo taistelurobottien tietokoneet sekoamaan. Tällainen lataus voisi vastata esimerkiksi DOMINICK STARFISH PRIME-atomikokeessa käytettyä latausta, joka pimensi Honolulun vuonna 1963. Toki monin kertaisella vahvistimella varustettu radioteleskooppi tai radiolaite voi saada aikaan vastaavan ilmiön kuin STARFISH PRIME. Tämän takia ultravoimakas Leyden kondensaattoreista saatuun sysäysvirtaan perustuva radioantenni on äärettömän vaarallinen väline kaikissa käsissä, koska sillä voidaan luoda synteettinen EMP-pulssi.

Tällainen pulssi voi pudottaa lentokoneen tai tuhota elektroniikkaa kuten GSM-toistinasemia sekä älypuhelimia todella pitkältä matkalta. Eli nanokoneita, robottiaseita sekä keinoälyä vastaan voidaan taistella tietokoneviruksien, sekä sähkömagneettisten pulssien avulla sekä vetämällä tuollaiselta tekoälypalvelimelta töpseli seinästä, jos siinä tapahtuu toimintahäiriö. Ja se yrittää esimerkiksi laukaista atomiaseet omin päin. Mutta keinoälyä käyttävät sukellusveneet ja lentokoneet ovat sikäli vaarallisia, että niiden tietokoneista ei voida vetää samalla tavoin töpseliä seinästä kuin vaikkapa RAVEN ROCK:issa sijaitsevasta palvelimesta.

Roskien kerääminen eli debuggaus on tärkeää myös koodaamisessa.

Kun tietokoneohjelmia tehdään, niin viimeinen vaihe tuossa prosessissa on "debuggaus", jota kutsutaan mýös nimellä "roskien kerääminen". Ensin koodin tarkastusohjelma eli "debuggeri" löytää valtavan määrän kielioppivirheitä ohjelmoijan kirjoittamasta koodista. Nuo päälle päin näkyvät virheet on melko helppo myös jäljittää koodin sisälle. Eli joissakin tapauksista ohjelmoija on unohtanut laittaa puolipisteen jonkun rivin perään tai muuta vastaavaa. Nykyaikainen tietokoneohjelma tehdään niin, että ohjelmoijat tekevät jonkun aliohjelman eli taulun, jotka sitten liitetään yhteen varsinaiseksi ohjelmaksi.

Tuo aliohjelma on siis rautalankamallissa se {}-merkkien väliin tuleva koodi, joka tekee ohjelmasta melko helpon kirjoittaa. Tai ainakin sen pitäisi helpottaa ohjelman kirjoittamista, koska koodarit sitten voivat tehdä jokainen oman taulunsa tätä HTML/PHP/JAVA tai C++ koodia. Tämän jälkeen tuo koodi annetaan projektissa sille henkilölle, joka yhdistää nämä paketit esimerkiksi dynaamiseksi kotisivukokonaisuudeksi, jolla voidaan ohjata joko pankkiyhteyksiä, verkkokauppaa tai Pentagonin sodanjohtoa. Kun debuggeri-ohjelma sitten on käynyt nuo koodit läpi, niin aina jää jotain tarkastettavaa sekä löydettäviä koodivirheitä, joita debuggeri ei kuitenkaan osaa näyttää suoraan tarkastajille. Nämä koodivirheet ovat niitä vaarallisia virheitä, joiden takia ihmisten tietoturva vaarantuu todella vakavaksi.

 Nämä piilevät koodivirheet ovat ihan oikeasti oikein kirjoitettua koodia, jonka syntaksi vain on väärä. Tämä tarkoittaa sitä, että tuo koodi saattaa sisältää väärän viittauksen tietokantaan, joka tarkoittaa sitä, että syöte ohjautuu ehkä väärään tietokantaan, mikä tietenkin saa ohjelman toimimaan väärin. Ja tällaiset virheet ovat niitä, joiden korjaamiseen ei tietokone pysty. Tällainen virhe saattaa kaataa kokonaisen tietokoneohjelman, ja vaurioittaa pahasti esimerkiksi  Internet-pohjaisen television kommunikaatiota. Vaikka puhutaan tietokoneohjelmista, niin esimerkiksi puoliautonomisen kaivinkoneen ohjausohjelmisto on erittäin tarkkaa työtä, jonka pituus on satoja tuhansia rivejä koodia.

Tällaisen kaivinkoneen hinta on erittäin kova, joten tuohon välineeseen pitää suhtautua asiaan kuuluvalla vakavuudella, koska joku saattaa esimerkiksi varastaa tai lainata tuota laitetta ilman lupaa omien asioidensa hoitoon. Ja se tietenkin on työnantajaa kohtaan väärin. Joten hän varmasti haluaa tällaiselle laitteelle interaktiivisen valvontaohjelmiston, joka näyttää tankissa olevan polttonesteen määrän, laitteen sijainnin sekä päivällä ajetun kilometrimäärän, sekä samalla myös ilmoituksen omaan sosiaaliseen mediaansa tai vastaavaan, jos laite lähtee käyntiin tai sitä siirretään paikasta toiseen, jotta tätä kallista laitetta ei käytetä väärin. Myös kalliisiin kotieläimiin kuten Hevosen loimeen voidaan asentaa GPS, jonka avulla omistaja voi valvoa, että tuleeko kierros tehtyä ja missä hevonen on. Ja kehittyneemmät mallit sitten kertovat, että millainen tuon eläimen sydämen syke ja esimerkiksi veren happipitoisuus on. Tätä laitetta valvotaan nykyään virtuaalisen käyttöliittymän avulla, ja nuo laitteet toimivat Internetin yli millä vain nettiselaimella.

Hän varmasti haluaa tietää, missä tuo laite on, joten ne pitää varustaa aina tehokkaalla GPS-laitteella sekä muulla kulunvalvonnalla. Samoin niiden pitää olla turvallisia käyttää, joten tuon puoliautomatiikan pitää esimerkiksi osata korjata tuon kuljettajan tekemiä virheitä. Samoin näissä laitteissa on joskus sellainen moodi, että sen harjaksi tai muita teriä ei voi käyttää, jos laite ei ole oikeassa paikassa, ja työnjohto anna työlle lupaa. Eli vasta hän pystyy vapauttamaan nuo laitteet käyttökuntoon, tarkastettuaan ensin tietenkin laitteen sijainnin.

Ja siksi ohjelmiston toimintaan pitää kiinnittää erityisen paljon huomiota. Ja kukaan koodari ei osaa tehdä 30 000 riviä virheetöntä koodia, tai hän ei aina osaa tietokannan hakemistopolkua ulkoa. Kyseiset tietokannat saattavat olla erittäin pitkän hakemistopolun päässä. Ja niihin saattaa olla pääsy kielletty, ja salasanan saa avata vasta projektipäällikkö. Joskus hän unohtaa sen kuitenkin tehdä Näin ollen debuggeri ei löydä kaikkia tehtyjä virheitä, vaan koodin tarkastajan tulee aina valvoa tarkasti, että esimerkiksi hakemistopolut viittauksissa ovat täysin oikein. Ja samoin hänen tulee tarkastaa, että tietokantojen salasanat on avattu, jotta ohjelma saadaan toimimaan oikein.

Aidosti ajatteleva kone voi olla erittäin vaarallinen

Tekoälyn ohjelmointi on periaatteessa melko helppoa. Mutta käytännössä noiden ohjelmien tuottaminen voi olla erittäin vaikea prosessi. Tuollaiset ohjelmat, joissa tietokone hakee suoraan tietoa sensoreilta tietenkin on jo käytössä esimerkiksi erilaisissa kiinteistönhoidon järjestelmissä. Mutta se että robotti osaa oikeasti muodostaa ajatuksia ovat hiukan vaikeita toteuttaa. Näet missään esimerkiksi tulipalojen kanssa toimiva robotti tarvitsee ainoastaan tiedon siitä, missä palopaikka  tai pelastettava on, ja sitten vain pitää valita tie, jossa on kaikkein matalin lämpötila. 

Eli se toimii niin, että robotti saa WLAN:in kautta tiedot siitä, mikä kerroken kokonaislämpötila on sekä sen oma kaasudetektori ja lämpömittari kertovat palokaasujen määrän, ja sitten robotti joko käy kaikki huoneet läpi tai pelastusmiehet antavat sille talon pohjapiirroksesta tuon uhrin sijainnin, jos sen sattuvat tietämään. Sisällä talossa robotti käyttää Inertianavigaattoria, ja kun robotti tulee kerrokseen, niin sen ohjaaja merkitsee alkupisteen talon pohjapiirrokseen. Tämän jälkeen robotti etsii sitten kohteen, joka tunnistetaan ihmiseksi kuvan tunnistusohjelmiston avulla. Mutta jos robotilta halutaan esimerkiksi todellista interaktiivisuutta, niin silloin sen ohjelmistosta tulee erittäin laaja.

Joissakin huvipuistoissa olemme nähneet tietokoneita, jotka pystyvät vastaamaan ihmiselle esimerkiksi millainen sää on, jos henkilö sattuu tätä kysäisemään. Mutta se että tietokone voi kommunikoida ihmisen kanssa aidosti puhumalla vaatii tietokannoiltakin todella paljon. Eli kokonainen sivistyssanakirja pitää syöttää tietokantaan. Ja tämä ei tietenkään vielä riitä, että tietokoneen kanssa voidaan keskustella oikeasti. Näet sanojen merkitystä ei tietokone tajua ollenkaan.Se että tietokoneelta kysytään, että "kuka on Formula 1:n maailmanmestari?" vaatii tietokoneelta sellaisia toimintoja, että sen pitää tällöin kytkeytyä Internetin tietokantaan, ja käyttää avainsanoja "formula 1" ja "maailmanmestari" luodakseen hakualgoritmin. Eli ohjelmoija voi jättää tällöin käytettävän termin "kuka" suodatettavaksi muuttujaksi, ja vain kaksi seuraavaa sanaa ohjataan Internetiin.

Näin voidaan luoda mielenkiintoinen "pseudosovellus" jossa voi näennäisen vapaasti kysellä "kuka on kuka urheilussa". Mutta mitään kovin korkeita ajatusprosesseja tämä ohjelma ei kuitenkaan voi suorittaa. Syy miksi tietokone ei osaa ajatella on osittain puutteellisien ohjelmien syytä. Tuo ohjelmiston puutteellisuus johtuu siitä, että meidän tulee jäljentää jokainen operandi tietokoneelle kuvaamalla sitä ohjelmointikielellä.Tuo sama asia oppimisessa ja kommunikaatiossa tapahtuu normaalisti ihmisellä automaattisesti. Syy siihen miksi oppimis, ja kommunikaatioprosessien että niihin liittyvien operandien mallintaminen tietokoneelle on todella vaikeaa johtuu siitä, että emme tiedä esimerkiksi välittäjäaineiden roolia tässä prosessissa.

Emmekä täysin tunne muun hermoston roolia oppimisessa. Mutta tiedämme että vain elävä olento voi oppia kommunikoimaan aidosti, ja esimerkiksi se, että joku robottikäsi opetetaan tarttumaan sampanjalasiin sekä tiiliskiveen nostamalla ne ylös oikein on suuri askel robotiikalle.Eli pietsokiteillä varustettu robottikäsi ensin puristetaan ihmisen käden avulla sampanjalasin ympärille, ja se nostetaan pöydältä toiselle. Sitten sama toteutetaan tiiliskivelle. Nämä pietsokiteet sekä muut sensorit sitten tallentavat molempien kappaleiden tuntomerkit tietokoneen muistiin, ja sitten robotti osaa jatkossa erottaa tiiliskiven sekä sampanjalasin sekä siirtää niitä pinnoilta toiselle.

Mutta se että esimerkiksi palokunnan robotti osaisi toimia ihmisen puhutun käskyn mukaan on todella vaikeaa. Tämä johtuu siitä, että palotilanteessa ihmisen puheesta tulee epäselvää, ja erilaiset äänet täyttävät tilan. Sama tilanne ilmenee hieman eri muodoissa mm. kadulla puhuttaessa, jolloin puhelimen päässä olevan henkilön puheesta ei tahdo saada selvää. Mutta teokälyn kiehtovin mahdollisuus olisi aidosti ajatteleva tietokone. Sen luomisen kanssa kuitenkin pitää hiukan varoa, koska tuollainen tekoäly saattaa olla ihmiskunnalle hyvin vaarallinen. Jos sille vielä annetaan tunteet, niin silloin tuo tietokone saattaa hyvinkin laukaista ydinkärkiohjukset toiseen maahan, jos se käsittää esimerkiksi toisen atomiase-valtion jotenkin uhkaavaksi tai ryhtyy käsittämään olevansa maailman kuningas tai maailmanpoliisi, jonka tehtävänä olisi pyyhkäistä rosvovaltiot maailmankartalta.

Nestemäiset sekä pallomaiset nanokoneet ja niiden hyytävät sovellukset

Nanokoneet eli eräänlaiset hiili- tai jonkun muun materiaalin muodostamat pienet koneet voivat olla luonteeltaan sellaisia, että ne voivat nesteyttää itsensä ja palata taas alkuperäiseen kiinteään muotoonsa. Kyse on eräänlaisesta silikonista,  joka koostuu niin pienistä molekyyleistä, että se vaikuttaa ulkoa katsottuna nestemäiseltä. Tämä molekyyli on fullereenipallo, jonka sisään on istutettu rauta-atomi. Fullereenin sisään istutetun rauta-atomin avulla tuota molekyyliä voidaan ohjata esimerkiksi jossain vesistössä tai ihmisen sisällä magneetin avulla.

Näin näitä fullereeneja voidaan käyttää esimerkiksi veden puhdistamiseen siten, että näitä fullereeneja pudotetaan vesistöön, ja sitten niitä vedetään veden läpi magneettien avulla, jolloin ne yksinkertaisesti puhkovat vastaan tulevat bakteerit täyteen reikiä. Samoin niiden avulla voidaan hoitaa esimerkiksi syöpää siten, että nämä laitteet vain kiskaistaan syöpäkudoksen läpi. Myös noiden fullereenien kiinteä olomuoto saadaan aikaan magneeteilla, jotka asetetaan vaikka niiden kuljetusastian, ja kun virta on päällä, niin silloin fullereenit tarttuvat toisiinsa kiinteäksi aineeksi. Ja kun magneetista kytketään virta pois loppuu noiden magneettisten hiukkasten vetovoima toisiaan kohtaan. Tällöin tuo hiilliliete muuttuu taas nestemäiseksi.


 Eli tämä fullereenimassa ruiskutetaan ihmisen verenkiertoon. Sitten vain sähkömagneetti vetäisee ne solukon läpi. Mutta hyvin paljon potentiaalia on myös fullereenipuikoissa. Niiden päihin voidaan kiinnittää viejäentsyymejä kuten sokereita. Nämä sokerit saavat solut ohjaamaan kyseisen fullereenipuikon suoraan niiden ionipumppuun, ja koska tämä putki kuitenkin on liian suuri solun sisään, niin se sitten jää roikkumaan solun ulkopuolelle.

Nämä äärettömän pienet, mutta solujen lävistämiseen perustuvat laitteet ovat sikäli loistavia vaihtoehtoja sytostaateille, että ne ovat täysin myrkyttömiä. Niitä tarvitaan vain muutamia kappaleita, ja ne eivät kulu ihmisen elimistössä, joten sinne jäädessään nämä molekyylit voidaan aktivoida aina uudestaan. Ne eivät myöskään hälytä tavallisessa kaasudetektorissa, joten tällaisten laitteiden läsnäoloa ei edes huomaisi, ja biolastukin näkisi ne vain hiilenpaloina.

 Ja tällä tavoin niiden avulla voidaan tuhota kokonainen armeija sotilaita. Eli ensin vihollisen päälle kumotaan näitä nanokoneita, joiden sitten oletetaan päätyvän kohdesotilaiden ruuan, ihon tai hengittyksen kautta heidän verenkiertoonsa. Ja sitten näihin henkilöihin suunnataan voimakas magneettikenttä. Tämän kentän tarkoitus olisi aktivoida sotilaiden elimistöön ujutetut nanokoneet, jotka sitten muuttaisivat heidät nesteeksi. Tietenkin tätä tekniikkaa voidaan soveltaa myös vaikkapa vankien valvonnassa.

Eli kun he poistuvat vankilasta, niin nanokoneet sitten alkavat kieppua henkilö  ruumiin sisällä nesteytäen hänet. Mutta toki nämä pienet molekyylit voidaan  soluttaa kohteeseen vaikka kahvikupissa, ja ne voidaan ohjata mihin vain elimistössä. Näin ollen tällaiset nanokoneet voivat muodostaa ehdottoman salamurhavälineen, joka poraa reiän vaikka uhrin valtimoon ja poistuu sen jälkeen ihmisen sisältä huomaamattomasti.

Äärimmäisen pienten komponenttien mahdollisuuksista

Äärimmäisen pienillä valokennoilla sekä servomoottoreilla voidaan tehdä väline, joka on tätä ennen ollut mahdollinen vain elokuvissa. Kyseessä on ohjautuva luoti, joka hakeutuu kohteeseensa kuten muutkin ohjukset, mutta sen koko on vain murto-osan normaalien "shilleigh"-projektiilien koosta. Nämä älyammukset voidaan ampua kohteeseen tavallisella kiväärillä tai pistoolilla, ja ne hakeutuvat kohteeseensa samalla tavoin kuin nämä isommat ohjukset. Eli kohde osoitetaan sille laserosoittimella, joka voi olla vaikka nanohelikopterissa tai lähellä olevan agentin kädessä oleva laite, joka sitten valaisee kohteen, kuten esimerkiksi Hellfire-ohjukselle tehdään, jotta se osuisi maaliinsa tarkasti. Näiden pienten servomoottorien valmistusprosessi on samankaltainen kuin mikropiirien, ja ne voivat olla todella pieniä, joten tulevaisuudessa voidaan tehdä robotteja, joiden koko olisi pienempi kuin ihmissolujen koko.

Tai näin voidaan rakentaa myös äärettömän pieni helikopteri, joka sitten voi soluttautua ihmisten asuntoon, ja kuvata tärkeitä papereita pöydiltä, ja aivan lähitulevaisuudessa myös poliisien sekä asevoimien erikoistehtäviä hoitavilla ryhmillä on käytössään kärpäsen kaltaisia laitteita, jotka kulkevat ryhmän edellä, ja varoittavat mahdollisista talossa tai maastossa vaanivista vihamielisistä tahiosta. Ne lähettävät tietoa iskun edistymisestä johtoryhmälle, joka sitten osaa ohjata talon sisällä tapahtuvaa toimintaa niin, että mahdollisimman vähän vahinkoa pääsee tapahtumaan.

 Mutta kuten tiedämme, niin äärimmäisen pienet älykomponentit voivat tehdä myös paljon muuta, kuin ohjata luoteja maaliinsa. Ne voivat myös pelastaa ihmishenkiä, jos henkilöllä on vaikka erittäin vaikeassa paikassa oleva syöpä. Näet ihmisen verisuoneen voidaan lähettää autonomisesti toimiva sukellusvene, jota ohjataan hänen kehonsa  ulkopuolelta erityisellä radio-ohjaimella, mikä perustuu RFID-teknologiaan. Ulkoistamalla voimanlaitteen laitteen ulkopuoliseksi radiolähettimeksi, niin selvitään voimanlaitteen ongelmista, koska noin pieni paristo olisi vaikea valmistaa. Ja tuo robotti voi suorittaa tehtäviään ihmisen sisällä jopa päiväkausia kerrallaan.

Tässä mallissa RFID-lastu ohjaa tuota miniatyyrisukellusvenettä ihmisen sisällä, ja kun se saapuu oletetun kasvaimen luokse, niin sitten se voi alkaa irroittamaan noita syöpäsoluja tuosta kohdasta ihmisen verisuonistoa. Tai vaikka tällainen ehkä pienen ravun tai miniatyyrisen kaivostyökoneen näköinen sukellusvene ei ehkä olisi menestyksekäs syöpää vastaan, niin toki tällainen laite voi etsiä vaikkapa aivoverisuonistosta kalkkeutumia ja louhisi ne pois. Tämä olisi tietenkin riskittömämpää kuin katetrin vieminen aivojen herkkään verisuonistoon. Tuollainen sukellusvene tarvitsisi tietenkin nanokokoisia servomoottoreita sekä erittäin tehokkaan ohjauspiirin, jonka avulla se sitten voisi etsiä ihmisen verisuonen sisältä tukoksia, jotka se sitten voisi poistaa louhimalla ne pois. Tämä sukellusveneen vaatima tietokone sekä voimanlaite voidaan konventoida RFID-piiristä, jonka avulla tuo nanorobotti sitten saa sähkövirtansa ja kommunikoi esimerkiksi lääkärin pöydällä olevan tietokoneen kanssa.

Ja nanokokoiset valokennot voivat toimia sen silminä, jotta operaattorit näkevät sitten, missä mahdollinen tukos potilaan aivoissa on, ja sitten he voivat alkaa louhia tuota kasvainta tai muuta tukosta pois. Jos sukellusvene muistutaisi rapua, niin louhiminen voisi tapahtua vaikka ohjaamalla datahanskoilla tuota robottia, ja samoin tämä operaattori tietenkin seuraisi toimintaa virtuaalitodellisuudessa, joka muodostuu robotin välittämistä tiedoista. Eli sen CCD-näköelin on kytketty tämän operaattorin VR-näyttöön, jotta hän voi käyttää robottiaan niin, kuin operaattori käyttäisi käsiään. Eli näillä ehkä kukkakärpäsen tai hytysen kokoisilla laitteilla on todella paljon mahdollisuuksia monilla turvallisuus- ja muilla aloilla, joissa tarvitaan äärettömän pieniä tarkkailulaitteita.

Pohdintaa kauko-ohjattavien ajoneuvojen sekä lennokkien vaaroista

Ihmeauto KITT on hyvin mielenkiintoinen toimintaväline jokaiselle, joka haluaa päteä salamurhien sekä terrorin kivisellä saralla, ja syy tähän on se, että tällainen radiolla tai Internetin kautta ohjattava ajoneuvo on vaarallisempi kuin Predator-lennokki väärissä käsissä. Tällaista robottiautoa ei kovin helposti löydä mistään liikenteen seasta, ja jos tällainen väline päätyy jonkun sekopään käsiin, niin varmasti kyseessä on äärettömän vaarallinen väline. Kun puhutaan vaikkapa 1000 Kg painoisen henkilöauton käyttämisestä tarkoituksellisesti jonkun henkilön vahingoittamiseen, niin silloin puhutaan asiasta, josta pitää aina tehdä ilmoitus. Mutta radio-ohjattavalla autolla voidaan tehdä todella pahaa vahinkoa ilman mitään sen kummempia erikoisvirittelyjä, kuten esimerkiksi täyttämällä sen lastitila C-4-muoviräjähteellä ja ajamalla sen suoraan kohteeseen. Kyseessä olisi moderni GOLIATH. Eli alkuperäinen malli oli pienoispanssarivaunu, joka oli varustettu räjähteellä ja ajettiin vihollisen bunkkereita päin. GOLIATH oli väline, jota Saksalaiset käyttivät menestyksekkäästi esimerkiksi Varsovan kapinan kukistamiseen.

Täytyy muistaa, että tuolloin oli sota, ja ihmiset olivat varautuneet väkivaltaan, jolloin GOLIATH ei aivan niin suuri shokki ollut, kuin mitä se olisi voinut olla. Mutta tuollaisen radio-ohjattavan auton avulla voidaan tehdä vaikka radio-ohjattava murha toiselta puolelta Maapalloa. Eli murhaaja matkustaa vaikka Havaijille aurinkolomalle, ja jättää autonsa sellaiseen tilaan, että sen voi startata Internertin yli. Sitten hän vain käynnistää autonsa Havaijilla ollessaan. Ja tietenkin se voi olla autotallissa, missä on automaattisesti avattava ovi. Tämän jälkeen murhaaja yksinkertaisesti ajaa kohteensa yli tällä robottiautollaan, ja sitten vain palaa takaisin autotalliin. Kuten Stephen Kingin kirjan Christie-auto teki. Eli autossa pitää tällöin olla varusteenaan maski- ja peruutuskamera sekä GPS, joiden avulla sitä voidaan navigoida keskellä kaupunkia. Ja tietenkin ne voivat olla myös rekka-autoista tehtyjä. Näet tässä muistui mieleen yksi Christie-elokuvan tyylinen rekkaelokuva, jossa henkiin herännyt rekka jahtasi päähenkilöä pitkin maanteitä.

Tällaisen Internetin yli toimivan laitteiston, mikä toimii 3G-datan avulla Internetin yli on äärettömän vaarallinen väline. Sen toiminta voi olla samanlaista kuin esimerkiksi Stephen Kingin Christiellä tai Ritari-ässän K.A.R.R:illa. Tähän välineeseen tarvitaan vain kauko-ohjain, mihin saa yhteyden Internetin kautta, ja sitten WEB-kamera sekä muut välineet, joiden antaman datan käsittelyyn tarvitaan ainoastaan sopivat tietokoneohjelmat sekä läppäri, johon voidaan heijastaa nuo navigointilaitteiden välittämät tiedot. Ja siksi en näe robottiautoja pelkästään positiivisena asiana. Niistä pitää keskustella ennen kuin joku alkaa rakentaa tällaista välinettä. Ja toki voi käydä niin, että joku onneton sitten pääsee esimerkiksi murtautumaan Googlen kehitysasteella olevan robottiauton tietokoneeseen, ja ottaa nämä laitteet haltuunsa. Kuten olen kertonut, niin Predator-lennokki on sikäli helppo löytää, että se lentää ilmassa. Mutta tällaista robottiautoa tai pienoisrobottilentokonetta on hyvin vaikea löytää, ja sen takia nämä laitteet ovat erittäin suuri uhka mille tahansa kohteelle maailmassa.

Robottilentokoneen voi varustaa vaikka omatekoisella taistelukärjellä, ja lentää sillä vaikka laivaa päin. Ja tällaisia välineitä voivat terroristit valmistaa esimerkiksi leikkikalukaupasta myytävistä leluista. Eli he voivat asentaa tällaiseen lasten nanohelikopteriin vaikkapa kauko-ohjatun dynamiittipanoksen, ja sitten lentää sisään vaikka lentokoneen turbiinista. Näiden nanorobottien ja muiden automaattivälineiden yhdistäminen Internetiin tekee niistä todella tuhoisia, näet aivan samalla tavoin kuin poliisi valvoo aluetta nanohelikoptereilla, niin myös rikolliset voivat käyttää niitä paitsi vartioimaan omaa "Crack-taloaan", tai sitten hyökkäyksiin viranomaisia vastaan. Dynamiitilla varustetut nanohelipterit voivat olla kohtalokkaita jopa poliisin erikoisryhmälle, ja niiden toimintatehosta sen verran, että USA:n armeijan testeissä näillä välineillä on tuhottu jopa 80% erikoisjoukkojen komppanioista taisteluharjoituksen aikana ilman, että vastapuoli saa yhtään tappioita.

Ja tällainen pienoishelikopteri voidaan varustaa myös esimerkiksi sytytyspanoksella lukaistavilla kiväärinluodeilla, jotka sitten sytytetään radio-ohjauslaitteella annetuilla induktiokipinöillä. Tällaista laitetta voidaan pitää esimerkiksi soveltuvana salaisen palvelun "Anti-sniper toimintaan" tai mahdollisesti salaumurhavälineeksi. Eli robottien vaaroista pitää aina puhua, ja muistakaa että rikollisetkin voivat tällaisen laitteen hankkia muutamalla kympillä, ja sitten katsoa naapurin ikkunoista sisään, ja etsiä pöydälle unohtuneita poliisin merkkejä tai valokuvia, missä on uniformumiehiä. Ja muistakaa että näitä mahdollisia huumekauppiaita ei kyllä paljoa kiinnosta se, että onko tällainen naapurien kiikaroiminen luvallista. Heitä sanotaan siksi rikollisiksi, että nämä henkilöt eivät noudata lakia, joten myös tällaiseen toimintaan pitää ihmisten varautua, että almamaailman henkilöt sitten kurkistelevat tällaisten laitteiden avulla asuntoihin.

Biologiseen toimintaan perustuva tekoäly eli tietojenkäsittelyn äärimmäinen ratkaisu.

Kun puhutaan luovasta tietojenhallinnasta sekä luovaan toimintaan kykenevästä tietokoneesta, niin silloin tietenkin tulee eteen ajatus siitä, että mikroprosessoriin liitetään hermosoluja, jotka sitten hoitavat tuon ajattelun sekä koneen luovuuden. Mutta tuon "modernin Prometheuksen"  ongelmana on se, että toimiakseen kunnolla, täytyisi noiden hermosolujen olla eläviä. Tämän vuoksi tällainen orgaaninen mikroprosessori on melko vaikea toteuttaa. Syy on siinä, että tietokoneen pitää pystyä muuttamaan nuo hermosolun hermoimpulssit tietokoneen ymmärtämään muotoon. Samoin hermosolun pitää saada ravintoa toimiakseen tämän tietokoneen kanssa yhteistoiminnassa.

Nuo hermosolut pitää silloin istuttaa sellaiselle alustalle, että niiden synapsirihmat ovat yhteydessä tietokoneen dekooderin kanssa, joka muuttaa nuo solujen antamat käskyt käyttöjärjestelmän kautta sellaiseen muotoon, että tietokone voi sitten välittää nuo käskyt robotille, joka toteuttaa noiden laitteiden antamat komennot. Mutta tässä sitten ongelmana on se, että miten esimerkiksi hyönteisen kaartoa oikealle kuvataan dekooderille. Yksi tapa tietenkin olisi se, että hyönteisen aivoja kuvannetaan EEG-menetelmällä esimerkiksi sen metsästäessä. Ja nuo signaalit äänitetään, jonka jälkeen tietokoneelle luodaan tulkkausohjelmisto, jonka avulla tuo hermosolun antama komento tulkitaan tälle lentolaitteelle. Samoin tämä dekooderi tietenkin välittää tuon koneen havainnoiman informaation hermosoluille, joita elätetään mikrosuorittimen pinnalla olevassa ravintokerroksessa.

Eli näin voidaan luoda esimerkiksi taistelulentokone, jonka mikrosuoritin on esimerkiksi varustettu sudenkorennon hermosoluilla, joiden avulla tuo taistelulentokone etsisisi kohteitaan. Ja arvatkaa muuten mitä mahdollisuuksia miehitetyllä taistelulentokoneella olisi tällaista biologisella neuroverkkotietokoneella varustettua hävittäjää vastaan? Mutta kaikkein paras sekä ikävä kyllä realistisin mahdollisuus rakentaa neuroverkkotietokone olisi kytkeä ihmisiä robottiin EEG-laitteiden avulla. Nämä laitteet mahdollistaisivat ihmisaivojen liittämisen yhteen, kuten muutamat henkilöt ovat joskus ajatelleet. Mm. "Roswellin humanoidien" kerrotaan olleen yhteen liitettyinä tällaisen EEG-laitteen sekä dekooderin avulla. Toki joidenkin mukaan kyseessä on jokin muu asia, kuin humanoidien saapuminen maan pinnalle. Mutta toki tällaisen laitteen voisi kuvitella olevan aivan realistinen ratkaisu esimerkiksi silloin, kun ihmisen pitäisi boostata omaa aivokapsiteettiaan, eli tämä mahdollistaisi oikean ajatusten siirron kahden ihmisen välillä.

Eli kyseessä olisi oikeasti "Operaatio MONTAUK:iin" kuuluva tutkimus, jossa ihmisen aivoaaltoja yritettiin siirtää mannerten välillä. Tämä mahdollisuus siihen, että ihmisiä liitettäisiin toisiinsa niin, että he saisivat käytöönsä toistensa aivokapsiteetin pidetään suurimpana sekä samalla myös arveluttavimpana mahdollisutena, mitä puhtaassa tietojenkäsittelyssä on koskaan esitetty, Se antaisi meille valtavasti uutta tietoa ja mahdollisuuden moninkertaiseen tietojenkäsittelykykyyn, kuin  mitä ihmiskunnalla koskaan on ollut. Mutta samalla se antaa mahdollisuuden siihen, mitä emme koskaan ole osanneet edes kuvitella. Nimittäin absoluuttiseen kauhuun. Jos tällainen EEG-laite asennetaan ihmiseen, ja hänelle tehdään muutaman minuutin kestävä kliininen kuolema, niin sillä välin voidaan hänen psyykensä oikeastaan vaihtaa. Eli henkilön sydän pysäytetään, ja sitten nuo halutut aivoaallot lähetetään kohteen aivoihin magnetofonilla ja EEG-laittella. En tiedä olisiko tämä mahdollista oikeassa elämässä, mutta teoriassa henkilön aivoaallot voidaan tällä tavoin vaihtaa.