Fermat'n viimeinen teoreema ja matematiikan millenium-ongelmat

Ei ole olemassa positiivisia kokonaislukuja a, b sekä c jotka toteuttavat väittämän a^n+b^n=c^n jos n= >2 kuuluu ranskalaisen lakimiehen sekä matemaatikon Pierre Fermat'n suurena lauseena pidetty väittämä, jota kukaan matemaatikko maailmassa ei ole koskaan pystynyt todistamaan. Väitetään että Fermat itse kuitenkin oli tuon todistuksen kirjoittanut erään hallussaan olleen kirjan marginaaliin, mutta Fermat'n oma kappale tuosta opuksesta sitten oli kadonnut.

Syy miksi tuo väittämä on kiehtonut matemaatikoita lähes koko historian ajan siinä määrin, että David Hilbert määritteli sen yhdeksi millenium-ongelmista johtuu siitä että Fermat teki tuon ratkaisun ilman tietokoneita sekä tarvittavia matemaattisia menetelmiä, ja tuo miten kyseinen ranskalainen matemaatikko sitten päätyi tuohon ilmeisesti aikalaistensa hyväksymään ratkaisuun kiehtoi myös Hilbertiä, jonka millennium-ongelmiin löydettävä ratkaisu tuo matemaatikolle miljoona dollaria. Ja kuten tiedämme niin esimerkiksi Grigori Perelmannin kehittelemä Poincaren väittämän ratkaisu tuotti yhtälön, jolla voidaan tuottaa kaikki maailman geometriset muodot. Sen avulla voidaan rakentaa ultratarkkoja virtaussimulaatioita puhtaasti tietokoneen varaan, mikä tietenkin auttaa tuotekehityksessä.

Ja esimerkiksi ilmailuteollisuus hyötyy tästä todella paljon. Ja esimerkiksi STEALTH-lentokoneiden profiileita voidaan tuon yhtälön avulla suunnitella erittäin tehokkaasti niin, että varsinaisesti fyysisiä malleja ei ollenkaan tarvitse tuottaa, mikä parantaa sekä tietoturvaa että alentaa kustannuksia, koska prototyyppiä ei ole fyysisesti olemassa, vaan se sijaitsee tietokoneen muistissa virtuaalisena bittiavaruuteen sijoitetussa mallissa, jota voidaan muokata rajattomasti.

Säteilyltä suojautuminen

Jos ihminen joutuu tilaan, missä hän kohtaa voimakasta alfa, beta tai gammasäteilyä, niin silloin ei tavallinen kemikaaleilta suojaava tuvavarustus riitä. Alfasäteily eli ionisoitunut Helium-atomin ydin ei ole kovin vaaarallinen, koska se ei lävistä edes kumista suojapukua. Mutta jos tuo ioni pääsee ihmisen kauhkoihin, niin silloin se vahinngoittaa helposti solun DNA-molekyyliä, ja aiheuttaa erittäin vakavia mutaatioita. Eli nuo solut muuttuvat helposti syöpäsoluiksi. Ja tietenkin myös tupakointi lisää tuota riskiä, ja yhteisaltistus sekä kemiallisen- että elektromagneettisen agentin taholta johtaa melko varmasti keuhko- tai muuhun syöpään.

Tämän ongelman sitten tuo se, että helium on muutenkin jalokaasu, mikä lävistää helposti mm. aktiivihiilisuodatinta. Samoin tuo elektromagneettinen eli ionisoiva gammasäteily saa helposti myös muita atomeja luovuttamaan elektronikuoriltaan elektroneja, ja esimerkiksi happi- ja typpi-ioneilla on vastaava vaikutus ihmisen perimään kuin helium-ioneillakin on. Joten pelkkä kaasunaamarin käyttö ei riitä, kun esimerkiksi reaktorin jäänteitä mennään raivaamaan. Tuollaisessa tilanteessa pitää käyttää happilaitetta, joka estää kaasujen pääsyn keuhkoihin, ja jossa ei tapahdu läpihengitystä. Kierrättävällä eli suljettuun kiertoon tukeutuvalla pullohappeen perustuvalla laitteistolla saavutetaan parempi työturvallisuus kuin normaaleilla pullohappijärjestelmällä.

Beta- ja Gammasäteilyltä voidaan suojautua käyttämällä sekä lyijyliiviä sekä kullattua lyijyllä vuorattua SWAT- kilpeä, mikä suoja kohti tulevalta elektromagneettiselta säteilyltä. Eli kultauksen tarkoitus on tehdä tiivis pinta, mikä estää sähkömagneettisen säteilyn tunkeutuminen aineeseen. Ja tämän takia kultausta käytetään myös sateliiteissa, eli sen tehtävä on suojella avaruusaluksen elektroniikkaa voimakkaalta hiukkas- ja lyhytaaltoiselta säteilyltä, joka indusoi sähkökentän niiden elektroniikkaan aiheuttaen sateliiteille vaurioita. Tämä sama ilmiö estää myös ihmisen hermoston toiminnan, koska sähkökuormitus estää hermoston sähköisen toiminnan, ja tämän takia kyseiset suojapuvut pitää varustaa rauta- tai kupariverkolla eli "fardayn häkillä", mikä estää sähkökentän muodostumisen tuon suojapuvun sisään. Ja tietenkin noiden henkilöiden on käytettävä suuria jodiannoksia tehtävän aikana sekä noudatettava muutenkin hyviä elämäntapoja. Eli he eivät saisi polttaa tupakkaa, jotta kemiallinen altistus saada syöpä olisi mahdollisimman pieni. Ja käytön jälkeen varusteita on käsiteltävä kuin ydinjätettä, koska ne muuttuvat radioaktiivisiksi peittyessään radioaktiivisista aineista.

STARLITE-materiaali huijausta vai totta sinä päätät

Saippuamolekyyli
Kuva I

Starlite on materiaali, joka keksijänsä mukaan kestää jopa atomipommin räjähdyksen. Aikoinaan NASA sekä suuret yhtiöt eivät osoittaneet mitään kiinnostusta tuohon supermateriaaliin, joka tarinoiden mukaan olisi kestänyt lähes minkä hyvänsä paineen sekä lämpötilan. Tuosta materiaalista olisi sen keksineen amtöörikemistin mukaan voitu tehdä eräänlainen latexmaali, jolla pinnoitettu esine olisi ollut käytännössä tuhoutumaton. Tuon materiaalin kaavaa sekä muuta sen valmistamiseen käytettyä tekniikkaa ei olla koskaan julkaistu, mutta sen keksijä esitteli aikoinaan tämän materiaalin ominaisuuksia päällystämällä sillä kananmunia, ja kuumentamalla niitä kaasuliekillä, jolloin munat kuitenkin olivat sisältä pehmeitä.

Tuolloin Starlitea pidettiin lähinnä huijauksena. Nykyään jotkut kemistit ovat ajatelleet tämän henkilön luoneen oikeastaan melko erikoise muodon timantista. Eli kyseessä olisi ollut ulkoisesti saippuamolekyyliä (Kuva I) muistuttava hiilirakenne, jossa jos paine puristaa tuota hiilen ja ehkä piin muodostamaa lipidimäistä yhdistettä kasaan, niin silloin se ei ikään kuin mahdu puristumaan, koska vieressä olevan lipidin jalat painavat sitä vastaan, ja tällöin syntyy materiaali, joka kovettuu mitä enemmän sitä puristetaan. Tämä perustuu siihen, että nuo piilipidin jalat eivät mahdu kääntymään sivuun materiaalissa. Mutta onko Stalite tätä materiaalia, kas siinä vasta pulma.

Starlite on siis teoriassa eräänlainen nanomateriaali, jolla voidaan ehkä joskus tulevaisuudessa toteuttaa matka Maapallon ytimeen. Jos rakennetaan alus, jonka pinta tehdään Starlitesta, ja sitten alus itse asetetaan magneettien varaan leijumaan tuon nanomateriaalista tehdyn kuoren sisään, niin että se ei pääse tätä koskettamaan, niin silloin se voisi uida magmassa. Mutta tietenkin silloin pitää olla käytössä materiaali, joka ei painu mitenkään kasaan. Tuollainen saippualipidiä muistuttava hiilirakenne voisi olla tällainen ratkaisu, mutta se että onko starlite oikeasti olemassa ei ole muuten todistettua kuin eräällä kananmunafilmillä, missä niitä kuumennetaan kaasuliekillä. Ja tuollaisen filmin väärentäminen ei mitään kovin vaikeaa ole, koska noita kananmunia voidaan syväjäädyttää esimerkiksi nestemäisellä typellä tai muilla erikoisjäädytysmenetelmillä erittäin alhaiseen lämpötilaan, jolloin tietenkin sitä voidaan kuumentaa vaikka kuinka kuumalla liekillä melko pitkään, koska kappaleen pitää tietenkin imeä tarpeeksi lämpöä, jotta se lämpiää tarpeeksi.

Tätä syväjäähdytystekniikkaa käytetään joskus jääkoristeiden tekoon, jotta ne kestäisivät pidempään lämpimässä ilmassa. Eli jääveistos viedään syvjäädytyshuoneeseen, missä sen lämpötilaa lasketaan erittäin alhaiselle tasolle, jotta se kestäisi pidempään. Tuota ultrakylmää vesijäätä on kokeiltu myös esimerkiksi Laser-sauvoissa, joilla voidaan antaa erittäin voimakas laserpulssi, mutta joita ei tarvitse sen jälkeen käyttää ollenkaan. Nuo jäästä tehdyt Laser-elementit olisivat erittäin käyttökelpoisia esimerkiksi erilaisissa kokeellisissa sovelluksissa, joissa elementtien sopivuutta johonkin tarkoituksiin voidaan testata erittäin huokealla tavalla. Eli jos laserin pitää antaa jonkin tietyn värinen pulssi, mutta tuota väriä ei ole tiedossa etukäteen, niin jäästä tehdyillä laser-sauvoilla voidaan kokeilla tarvittavaa väriä halvalla, ilman että täytyy käyttää melko kalliita kvartisikiteisiin perustuvia laser-elementtejä. Eli tuo jäälaser tehdään oikeastaan samalla tekniikalla, kuin normaalikin kidelaser, mutta siinä käytetään vain alhaisempaa työlämpötilaa, mutta muuten valuprosessi on samanlainen tyhjiövalumenetelmä, kuin mitä käytetään normaalien laser-sauvojen muodostamisessa.

Wardenclyffe-torni sekä sähkön johtaminen ilman kaapeleita

Kun  Nikola Tesla vuonna 1901-1017 rakensi sekä käytti "Wardenclyffe-tower" (kuva I) nimistä laitetta kokeillakseen tuota laitetta sähkön langattomaan siirtoon ilmakehässä, niin silloin tuo mies kehitti samalla välineen, joka on kammottavampi kuin atomipommit. Sen toiminta perustuu eräänlaiseen radioantenniin, joka seisoo puualustan päällä, ja tuota radioantennia sitten ladataan generaattoreilla, jotta saadaan aikaan salama, eli sähkö johdetaan Wardenclyffe-tornilta toiselle ilmateitse sähköpurkauksen avulla, ja tuolloin aikoinaan Tesla sitten kehitti myös menetelmän, millä tuo väline saisi ilmaista sekä saasteetonta energiaa kehittääkseen tarvittavan sähkövirran. Eli maan sisään porattiin tunnelit, joiden kautta johdettiin ilmaa tai oikeastaan vettä turbogeneraattorille, joka sitten pyöri tuottaen tarpeellisen sähkövirran. Teslan idea ei perustunut maalämpöön vaan eräänlaiseen keinotekoiseen arteeniseen kaivoon, mistä saatiin sitten tarvittava sähköteho tuon ilman läpi tapahtuvat sähkönsiirron aikaansaamiseen.

Toisin kuin esimerkiksi radio tai tutka on periaatteessa vain tiedonsiirtoväline, niin Wardenclyffe-torni on oikeastaan yhdistelmäväline, jolla voidaan sekä välittää sähkövirtaa ilman läpi, että samalla voidaan myös johtaa sähkövirtaa ilman kuparikaapeleita sekä suuria johtotöitä. Eli Wardenclyffe-tornit ovat oikeastaan vain supertehokkaita radioita, joilla toivottiin olevan suuri tulevaisuus välineinä, jotka yhdistivät radion sekä sähköverkon. Sen rakentaminen on periaatteessa erittäin helppoa, joten tarvitaan vain metallinpala, joka nostetaan puukehikon päälle, ja sitten tuohon metallinpalaan johdetaan sähköä. Ja mikäli sopivan matkan päässä on toinen Wardenclyffe-torni, niin jos sen navat on käännetty vastakkain, niin silloin syntyy purkauskanava kahden tornin välille, ja sitä pitkin sitten johdetaan sähkö ilman välityksellä. Tuo sähkövaraus kulkee ilmassa ionikanavan kautta, ja tässä piilee Wardenclyffe-laitteen vaara.

Näet tuo generaattori sitten alkaa ionisoida ilmaa yhä laajemmalta alueelta, ja tuo ionikúpu vain sitten kasvaa kasvamistaan, ja tuo voi sitten lopulta aiheuttaa tilanteen, jossa koko Maapallo peittyy plasmaan. Mutta kuten Tesla aikoinaan suunnitteli, niin voidakseen luoda tehokkaan tavan viedä sähköä ilman läpi, niin hän sitten rakensi suunnattavan Wardenclyffe-laitteen, jolla hän olisi voinut johtaa tuota sähkövirtaa suunnatusti, jotta tehohävikki ei olisi niin valtavan suuri. Suunnattavaan antenniin perustuu ajatus siitä, että sähköä voitaisiin siirtää mantereelta toiselle radioaaltojen tavoin rakentamalla paraboliantenniin perustuva suunnattava Wardenclyffe-koje, jolla tuo ylitehokas radioaalto saadaan johdettua ilmakehän ionosfäärin kautta kohteeseen, ja tuohon samaan asiaan perustuu myös ultratehokas elektromagneettinen ase, jolla salamoita suunnataan kohteeseen ionosfäärin kautta, sekä suojakenttä joka saadaan aikaan Wardenclyffe-tornilla johon vain pumpataan sähkövirtaa. Tuon laitteen heikkous on siinä, että tehohävikki on valtavan suuri, jos laitetta ei ensinnäkään suunnata kunnolla, mutta ongelmia tulee myös tuon valtavan sähkötehon kuljettamisessa ilman läpi, koska se sitten paistaa linnut lennosta sekä tuhoaa elektroniikan. Mutta kukaan ei oikeastaan tiedä mitä muuta tapahtuu, jos koko Maapallo peitetään plasmalla.

Teksti löytyy myös täältä: http://kimmonsivu.blogspot.fi

Oliko "Chronovisorin" eli "kojeen jolla näki historiaan" takana KGB, joka halusi ehkä pääsyn Vatikaanin salaisiin arkistoihin.

Puhuttaessa oudoista keksinnöstä sekä tieteen saavutuksista, joita on aina pidetty eräänlaisina epätoivoisina huijauksina, niin muutamat keksinnöt kuitenkin puhuttavat edelleen, ja yksi niistä on italialaisen benediktiinipapin Bellegrino Ernettin  (1925-1994) väitteensä mukaan kehittämä "Chronovisor", jolla hän väitti nähneensä menneisyyteen. Se onko "Chronovisor" oikeasti toimiva laite, on jäänyt hiukan vaille huomiota, koska sitä on suoraan pidetty huijauksena. Se että tuo pappi näki sen läpi Jeesuksen ristiinnaulitsemisen Pääsiäisenä noin vuonna 32 jKr. saattaa johtua tuon papin sielunelämästä, eli hän oli niin paljon kuullut erilaisia kärsimysnäytelmiä, että alkoi ehkä nähdä omiaan tuossa laitteessa, jonka hän väitti olevan kuin silmä menneeseen.

Ehkä tuo "Chronovisor" oli jokin plasmapallo, mikä sitten simuloi kyseisen papin mielikuvistusta, ja koska hän saattoi tuolloin olla hyvin väsynyt, niin totta kai hän alkoi sitten hourailla, ja väsymyksen takia ei ehkä erottanut kuvitelmaa todesta. Tämä keksintö syntyi 1950-luvulla, jolloin Natsien hirmuteot Puolassa sekä Balkanilla olivat tuoreessa muistissa. Samoin Titon toiminta Jugoslaviassa sekä hänen kielteinen asenteensa uskontoa kohtaan oli aiheuttanut vainoja myös Roomlaiskatolisten Kroaattien parissa, niin silloin tietenkin myös kyseinen katolinen pappi joutui noita tarinoita kuuntelemaan antaessaan sielunhoitoa. Se tietenkin vaikutti tuon miehen sielunelämään todella paljon, ja ehkä hän sitten saattoi ruveta hourailemaan ollessaan väsynyt.

Toisaalta jos Chronovisor olisi totta, niin silloin se saattaisi perustua joko siihen, että Maailmankaikkeuden radiotaajuuden taustasätelyä vahvistetaan erittäin paljon, ja sitten se ikään kuin dekoodataan sellaiseen muotoon, että se voidaan välittää televisiolle. Toki en usko että tuo on käytännössä mahdollista ainakaan vielä nykyään. Eli "Chronovisorissa" olisi suljettu mikropiiri, missä sähkö ikään kuin pyörii erityisen vahvistimen lävitse, ja jos tuo laite on käytössä jossain maailman televisiossa, niin siitä kyllä varmasti voidaan nähdä todella upeita kuvioita, vaikka ihan tuota Jeesuksen ristiinnaulitsemista ei ehkä tuolla välineellä saisi näkyviin. Ellei sitten jossain päin maailmaa lähetetä elokuvaa Jeesuksen kärsimyksistä, ja tuo erikoisvahva vahvistin sitten vahvistaa nuo signaalit niin, että ne näkyvät liian kaukana.

Toisin sanoen tuo sähköpiiri kytketään siten, että osa sähköstä johdetaan vahvistimen taakse, eli katodiputken ohjaimesta vedetään kaksi johtoa takaisin, ja ehkä tuolla Chronovisorilla saisi sitten oikein upeita tulipaloja aikaan. Tai sitten kyseessä oli ylitehokkaalla vahvistimella varustettu televisio, jolla tuo pastori sai sitten näkyviin vaikkapa Suomen television. Eli kyseessä olisi oikeastaan sarjoitetulla vahvistimella varustettu televisio, mikä oli ehkä tuonut Ernettin eteen jonkun hyvin kaukaisen TV-lähetyksen. Se olisi ollut uskottava vaihtoehto tuolle välineelle.

Tai sitten jonkun UFO-intoilijan mukaan tuo "Chronovisor" olisi perustunut "madonreikään", eli jotain metallinkappaletta varataan sähkövirralla niin kauan, että se muodostaisi nanometrien kokoisen mustan aukon, josta valo kulkee myös menneisyydestä  tulevaisuuteen ikään kuin valokaapelia pitkin. Syy miksi DIA aikoinaan oli kiinnostunut tuosta välineestä oli se, että jos madonreiän muodostumista voidaan hallita tarkasti, niin silloin Yhdysvaltojen keskustiedustelupalvelu voisi ikään kuin viedä "silmänsä" suoraan KGB:n päämajaan.

Tai toinen vaihtoehto olisi se, että tuo "Chronovisor" sitten olisi mahdollistanut jonkin ihmisen EEG-käyrän lukemisen vaikka toiselta puolen maailmaa. Eli oliko kyseessä ehkä KGB:n yritys soluttaa vakooja CIA:n tiede-ja tekniikkajaokseen, ja tuota "Chronovisoria" käytettiin käsirahana sekä opinnäytteenä, jotta CIA olisi kiinnostunut tuosta papista sekä yrittänyt värvätä häntä. Tai ehkä KGB oli värvännyt Ernettin, ja tuollaisen erikoisvalmisteisen televison avulla pyrki saamaan Vatikaanin vakuuttuneeksi siitä, että Neuvostoliitto on "oikealla" puolella lähettämällä tuohon televisioon kuvia, joissa Jeesus paljastuu sosialistiksi, ja paavin olisi välittömästi avattava salaiset arkistonsa tiedustelupalvelulle.

 Eli oliko tarkoitus soluttaa tuo televisio paavin pöydälle, ja antaa koko sosialistisen metaforan kaikua pitkin Vatikaania. Ainakin itse kuvittelisin myös "Fatiman ennustusten" olleen KGB:n tai jonkun sen edeltäjän tekaisemia, koska niissä puhutaan, että paavin piti pyhittää Venäjä. Eli salaisen poliisin ideana oli saada pohjaa Vatikaanista, jotta he voisivat aloittaa sosialismin saarnaamisen maailmalle, ja sitten tietenkin myös pääsy valtionpäämiesten rippieihin kiinnosti kovasti Neuvostoliiton tiedustelua. Eikä CIA:kaan olisi mitenkään pahaksi pannut, jos olisivat esimerkiksi päässeet tutustumaan noihin Vatikaanin paljon puhuttuihin Salaisiin arkistoihin.

Ja se että ihmiset eivät pysty lukemaan toistensa ajatuksia oli johtunut hypoteesin mukaan siitä, että meidän aivosähkökäyrämme  eli EEG-käyrämme sekä aivojemme lähettämät radioaallot olivat epäsynkronissa. DIA ei tuota laitetta saanut koskaan toimimaan, ja se että osaammeko lukea ajatuksia on sikäli kiistanalaista, että ihmisen elekieltä kyllä voidaan käyttää hyväksi hänen tunne- sekä terveydentilansa paljastamiseksi. Mutta tekisen välineen avulla tapahtuva ajatusten lukeminen esimerkiksi seinän läpi vaatii tietenkin EEG-laittteen, jollla otettu aivosähkökäyrä välitetään kohteeseen radioaallon avulla. Mutta arvatkaa toimiko tämä Chronovisor-koje? Eipä kukaan muu kuin tuo pappi ole nähnyt se toimivan, joten varmasti tieteellinen todistus tuon kojeen toimivuudesta puuttuu, ja eräs toinen pappi oli väittänyt Ernettin tuhonneen sen, että se ei päätyisi "jumalattomiin käsiin".

Eli muuten Chronovisor oli tietenkin eräänlainen huijaus, mutta se mikä tuossa välineessä kiehtoo tutkijoita on se, että se on liian selvä "vedätys", että siihen kukaan voi uskoa. Eli kuvitteliko tuo pastori oikeasti niin, että ihmiset uskovat kaikkea, mitä heille sanotaan? Näissä "Chronovisor-huijauksissa" on yhteistä se, että noissa esitetyt välineet eivät mitään muuta kuin huijausta voisi olla. Eli miksi tuon papin kaltaiset ihmiset oikein tekevät kojeita, joilla he voivat tuhota oman maineensa sekä talonsa melko tehokkaasti, sekä saattaneet heidät itsensä melkein naurettavaan asemaan.

Ja he kaikki katosivat... (FAE-pommit sekä niiden käyttö maailman kriiseissä)

Yllä oleva filminpätkä on elokuvasta "Oubreak" eli Tuntematon uhka, mutta se voi olla totta jossain päin maailmaa tälläkin hetkellä. Kun puhutaan palkkasotureista sekä erilaisista massatuhoaseiden kauppiaista, niin heillä on taipumus kadota taivaan tuuliin. Kun näitä miehiä ei enää tarvita, niin heidän tukikohtansa tuhotaan termobaarisella räjähteellä, jotta nämä miehet eivät enää kertoisi tarinoita siitä, mitä jossain Kongon viidakoissa on sattunut tapahtumaan, koska heitä ei kukaan halua operaation jälkeen tavata. Eli termobaarisen räjähteen rakentaminen on hyvin helppoa, ja siihen ei kovin paljoa ammattitaitoa tarvita. Riittää että esimerkiksi propaanilla, bensiinillä tai asetonilla täytettyyn säiliöön asentaan fosforipanos sekä dynamiittipötkö, joilla tuo räjähde saadaan toimimaan, ja noiden räjähteiden vaara piilee siinä, että niiden hankkiminen on melko helppoa.

Eli FAE-pommin voi rakentaa oikeastaan aivan ilman oikeita räjähteitä, ja siinä koko ammuksen houkutus juuri onkin. Sen rakentaja voi olla esimerkiksi YK:n aseidenvientirajoitusten alainen valtio tai yksityinen yhtiö, joka ei koskaan saisi mitään lupia oikeisiin sotilasräjähteisiin kuten RDX:ään. Ja termobaarinen räjähde on siksi erittäin houkutteleva vaihtoehto esimerkiksi "antisissi-operaatioihin", koska sen rakentaminen voi tapahtua huomaamattomasti. Ja räjäyttäminenkään ei mitään erityisen korkeaa vaadi, vaan fosfori- sekä normaalin käsikranaatin sokan voi kiinnittää koneen runkoon pitkällä virvelin siimalla, ja kun se pääsee sitten tarpeeksi kauas, niin sokka irtoaa kranaateista. Tai räjäytys hoidetaan radiolaukaisimella, eli kun tähystäjä näkee pommin kohtaavan maanpinnan, niin silloin hän painaa nappia. Eli noita aseita voi olla käytössä kenellä hyvänsä taholla maailman koflikteissa.

Eikä tuollainen asetyyppi tarvitse mitään erityistä hävittäjää, jotta sen voi kuljettaa kohteeseen. Joten vaikkapa DC-3 tai mikä tahansa museolentokone käy tuon kaltaisiin tehtäviin erittäin hyvin. Ja oikeastaan juuri DC-3:n kaltainen konetyyppi olisi ehkä kaikkein houkuttelevin vaihtoehto, koska siinä ei ole takaramppia, vaan kone voidaan varustaa improvisoidulla kiiinnittimellä, jossa tuota pommia roikotetaan rungon ulkopuolella olevassa tangossa, joka sitten pudotushetkellä vedetään ripustimesta pois, jolloin termobaarinen räjähde voidaan pudottaa kohteeseen. Tuollaisia räjähteitä on myös asennettu Cluster- eli rypälepommeihin, mikä lisää niiden tehoa. Myös Venäjä ja muu liittouma on käyttänyt tuollaisia aseita Syyriassa tuhotakseen ISIS:in tukikohtia.

Ja vaara piilee juuri tällaisissa lentokoneissa, jotka ehkä on myyty romuksi tai museoihin. Toisin kuin surullisen kuuluisia tykkilaivoja, joissa pitää olla joku erityinen konekivääri, jonka avulla noita välineitä voidaan valvoa, niin tuollaisen DC-3:n tai muun vastaavan museolentokoneen muuttaminen tuollaiseksi välineeksi on melko huomaamatonta. Eli pommi voidaan ripustaa koneen ulkopuolelle kuormaverkossa, ja koneen ohjaaminen voi tapahtua radio-ohjaimen välityksellä, ja pommi putoaa kun tuo tappi vedetään verkon välistä pois. Tämän takia FAE-pommeista olisi hyvä aina välillä keskustella vakavasti, koska tuon kauhistuttavan aseen voi naamioida vaikka lannoitesäliöksi. Kun kysytään FAE-pommien tarpeellisuudesta, niin nuo aseet ovat taistelukentän pelätyimpiä sekä parhaita välineitä, koska niiden tuhoalue on tarkalleen rajattu, mikä lisää niiden käytettävyyttä nimenomaan lähitukitehtävissä.

Joidenkin tietojen mukaan nimen omaan mannertenvälisten ICBM-ohjusten taistelukärkiä ollaan ainakin ajateltu korvattavaksi FAE-pommeilla. FAE voi olla hyvin tehokas vaihtoehto myös panssarintorjuntapommiksi, koska se voidaan valmistaa samalla tavoin kaksikomponenttiseksi kuin varsinaiset kemialliset aseet. Eli toiseen pommin kammioon asetetaan hapetinta ja toiseen varsinainen FAE-panos, joka voi tietenkin olla esimerkiksi nitrometanolia, mikä on erittäin tehokas räjähdysaine, ja jos tuota FAE-taisteluainetta hapetetaan, niin silloin sillä voidaan tuhota tehokkaasti esimerkiksi bunkkereita tai maanalaisia suojia. Jos puhutaan vaikka noista FAE-pommeista, niin ne voivat olla esimerkiksi varustettu täsmäpommiohjaimilla, jolloin niiden tarkkuus kasvaa erittäin suureksi. ICBM-ohjusten FAE-taistelukärjen ongelmana on paluukärjen lämpeneminen ilmassa, kun sitä jarrutetaan.

Vapaasti putoavan FAE-kärjen ongelmana on suuri nopeus sen syöksyessä ilmakehään. Tällöin tuo kärki ei ehdi muodostaa termobaarista pilveä, joka saa aikaan paine-efektin. Ja termobaarisen räjähteen teho perustuu esimerkiksi propaanipilven sisällä nopeasti etenevään palorintamaan. Normaalisti termobaarisen räjähteen ongelmana on se, että se tarvitsee ilmakehän happea palaakseen, mikä tekee siitä kelpaamattoman syvyyspommiksi tai bunkkereiden tuhoamiseen. Mutta jos tuota FAE-polttoainetta hapetetaan esimerkiksi suunnittelemalla pommin sisäosat sellaisiksi, että niissä on erillinen hapetinsäiliö, niin se mahdollistaa FAE-pommien käytön myös tuulisessa säässä sekä syvyyspommeina sekä panssarintorjuntavälineinä että bunkkerinmurtajina. Joten tuo kärki voi ulkoisesti muistuttaa esimerkiksi Apollo-kapselia, joka pudotetaan ilmakehään, ja sitten ohjauskoneisto ohjaa sen esimerkiksi vinsseillä kallisteltavan liitovarjon sekä GPS:n tai radio-ohjaimen  avulla kohteeseen, missä se toimii kuten normaalikin FAE-pommi.

Osataan sitä Euroopassakin (BAE Replica sekä Boeing Bird Of Pray: väärinpäin lentävät linnut)

Kuva 1

BAE REPLICA (Kuva II) on Ison Britannian ilmailuteollisuuden kehittelemä malli uudesta viidennen sukupolven STEALTH-hävittäjäpommittajasta. Toisin sanoen vaikka AREA-51 on kaikkein tunnetuin maailman salaisista lentotukikohdista, ja esimerkiksi F-35 JSF eli Lightning II on toki tunnetuinpia maailman uuden ajan STEALTH-lentokoneista, niin toki myös Euroopassa sekä Venäjällä ja Kiinassa ollaan kiinnotuneita tämän tekniikan kehittämisestä. REPLICA on oikeastaan samankaltainen kone, kuin aikoinaan legendaarinen Boeing Phamtom Works teamin BIRD OF PRAY STEALTH Demonstraattori  (Kuva II), ja tuo kone olisi voitu aikoinaan suoraan laittaa tuotantoon, mutta sitten joku esti sen. Tämä Ison Britannian kehittämä STEALTH-kone poikkeaa esimerkiksi BIRD OF PRAY:sta siinä, että tuossa koneessa on lentäjä ikään kuin väärin päin normaaliin koneeseen verrattuna, eli sen ulkonäkö on hyvin erikoinen tämän ominaisuuden takia.

Boeing BIRD OF PRAY
Kuva II

Aikoinaan Lockheed Martin sekä eräs sveitsiläinen yhtiö: Pilatus Britten kehitteli STING RAY(Kuva III) nimistä UCAV-laitetta, jonka STEALTH-ominaisuudet perustuivat siihen, että kone lensi suurimman osan matkasta nurinpäin, ja vasta kohteen päällä tuo väline sitten olisi kääntynyt oikein päin, ja se olisi sitten pudottanut pommit kohteeseen, mutta tuo sveitsiläinen prototyyppi oli varustettu puhallettavalla siivellä, ja se ei ollut mikään taistelumalli. Joten kehittikö Lockheed Martin myös UCAV:tä samalla nimellä?  Onko X-47(Kuva IV)  sama asia kuin STINGRAY ei ole koskaan minulle selvinnyt, mutta  STINGRAY on hyvin paljon samanlainen kuin X-47, paitsi sen siipi on uurrettu ylhäältä, mutta se saattaa olla joku suojakappale, joka peittää koneen rungon muodon. Se että nuo UCAV-lentokoneet on helppo valmistaa, ja niitä ei tarvitse lentäjille esitellä saattaa aiheuttaa sen, että saman projektin alla tehdään useita, hyvinkin erityyppisiä lentokoneita sekä ohjuksia, joista kukaan ei koskaan saa kuullakaan. Ja kun nuo koneet sitten valmistetaan, niin niiden koelennot tapahtuvat usein yöaikaan, jotta ulkopuoliset eivät saa tietää tuon huippuvarusteen lentävän ilmassa, ja samalla salataan koneen olemassaolo, kunnes niitä saadaan palvelukseen niin paljon, että noilla välineillä on merkitystä taistelujen kulun kannalta. Se että esimerkiksi Pilatus Britten-yhtiö kehitteli puhallettavaan siipeen perustuvaa lentolaitetta, ei estä muita yhtiöitä käyttämästä tätä projektia peitteenä, ja kokeilemasta parempia välineitä samalla nimellä.

STINGRAY
Kuva III

Mutta tuo aikoinaan salainen  robotti-UCAV oli varustettu sellaisella ominaisuudella, että sen rungossa olevat elektroniset tunnistimet olisivat kertoneet tuolle lennokille, että mistä päin sitä valaistaan tutkalla, ja tällöin se olisi voinut kääntää sen osan, mikä olisi kaikkein huonoimmin tutkassa näkyvä tuota säteilyn lähdettä kohti.Tai sitten tuo STEALTH-lennokki olisi pyörinyt vaaka-akselinsa ympäri tehden vaakakierrettä koko lennon ajan, jotta se olisi mahdollisimman huonosti näkyvä tutkassa. BAE REPLICA tai BIRD OF PRAY on periaatteessa hyvin paljon samaan ideaan perustuva lentokone, ja siitä on varmasti olemassa sekä robotti- että miehitetty versio, ja todellisuudessa tuo kone on aivan oikein päin, eli siinä on asekuilu selässä, mikä oikeasti on koneen vatsa, ja muutenkin se muistuttaa tavallista lentokonetta. Se mitä varten otin tämän koneen esille on se, että sitä ei kuulemma ole virallisesti olemassa. Mutta tuo STINRAY:n päällä oleva uurrekuuvio saattaa olla tarkoitettu peittämään koneen materiaaleja, ja ehkä STINGRAY sitten oli muunneltu X-47 UCLASS-koneeksi, jota pidetään maailman parhaana taistelulennokkina, mitä tällä hetkellä löytyy miltään maalta. Ja sen käyttö on osoittautunut tehokkaaksi ISIS:tä vastaan käydyissä taisteluissa.

X-47 UCLASS
Kuva IV

Tieto on valtaa, ja siksi sitä halutaan rajoittaa. Eli miksi robottiaseita kehitetään kaiken aikaa?

Kuva 1

Liika tieto esimerkiksi taisteluvälineistä lisää riskiä siitä, että esimerkiksi joku lentäjä lentää huippusalaisen STEALTH-hävittäjän vihollisen puolelle. Vaikka hävittäjälentäjien palkat ovat verraten hyviä, niin silti on aina mahdollisuus siihen, että joku heistä yrittää kaapata koneensa, ja lentää sen vaikka Kiinaan. Toki tuo ajatus on tullut varmasti monille turvallisuuspalvelun työntekijälle mieleen, ja tämän takia esimerkiksi UCAV-sekä UAV-teknologiaa kehitetään jatkuvasti. Samoin lentäjien siirtyminen huippusalaisiin koelentokoneisiin kuten BLACK STAR:iin pitää suorittaa siten, että he eivät näe noita koneita ulkoapäin. Ja sen takia esimerkiksi virtuaalitodellisuuteen perustuvaa etälentojärjestelmää kehitetään, koska nuo sotilaalliset salaisuudet eivät missään tapauksessa saa levitä mihinkään. Eikä myöskään koneita saisi olla olemassakaan ennen kuin niitä todella tarvitaan. Osa maailman salaisimmista lentokoneista on olemassa ainoastaan alumiinivaijereina sekä hiilikuitunauhana. 

Vasta kun niitä tarvitaan, alkaa noiden koneiden tuotanto 3D-printterien sekä robottitehtaiden avulla. Mutta kuten tiedämme, niin esimerkiksi etälentojärjestelmä on siitä hyvä asia, että tuolloin koelentäjän ei tarvitse nähdä konettaan, eli hän ei silloin saa tietoa siitä, miltä koelennettävä lentokone näyttää, tai hän ei voi esimerkiksi raaputtaa sen pintaa piirtopuikolla, jotta kyseisessä koneessa käytettävä materiaali pysyisi salaisuutena. Ja virtuaalitodellisuuslaseilla voidaan tiedonsaantia rajata vielä enemmän, eli kukaan ei tuolloin pysty kurkkimaan ohjaajan olan yli. Kun puhutaan F-35 Lightning II (Kuva1)kaltaisesta huippuhävittäjästä, niin siinä tietenkin on tehtävä erittäin tarkka testaus, jotta kyseisen koneen toiminta voidaan varmistaa. Tuota hävittäjää ohjataan erityisellä FBW Fly By Wire järjestelmällä, jossa joystickin liikkeet välitetään lentokoneen CPU:lle eli Central Processing Unit:ille, ja sitten tuo tietokone ohjaa lentokoneen hydraulis-pneumaattisia järjestelmiä, joiden avulla se pysyy vakaana, ja tuo järjestelmä korjaa koneen asennon kymmeniä kertoja sekunnissa, mikä tekee siitä paremmin hallittavan.

Kuva 2

Eli tieto perustuu X-29-koelentokoneen (Kuva2) julkaistuihin arvoihin, joiden mukaan tuon FSW eli Forward Sweep Wing teknologiaa käyttävän koelentokoneen tietokone suoritti asennon korjaus operaation 20 kertaa sekunnissa. Joten varmasti F-35:n tietokone on sitä huomattavasti kehittyneempi. Mutta FBW-järjestelmä on muutettavissa melko helposti etälento- sekä myös robottikoneiden ohjausjärjestelmäksi. Eli lentokoneen ohjaussauvan paikalle asennetaan etäohjausyksikkö, joka toimii Internetin kautta. Tai sitten tuo lentokone voidaan ottaa etähallintaan maa-asemasta käsin, ja tämä tietenkin kiinnostaa esimerkiksi erikoisjoukkoja, jotka voivat tällä tavoin suorittaa "False Flag"-operaatioita, joissa tuhotaan kokonaisia lentotukikohtia. Tämä toiminta voisi tapahtua niin, että turvallisuuspalvelu ottaa selville, että joku lentäjistä on ottanut viholliselta rahaa, ja lupaa toimittaa tuon koneen vihollisen käsiin kaikkine aseineen ja muine sotasalaisuuksineen. Ja kun tuo superlahjakkuus sitten alkaa lasekutua lentokoneellaan vihollisen kentälle, niin se otetaan halllintaan tai sitten sen tietokoneen hyökkäysohjelma käynnistetään, jolloin hävittäjä suorittaa hyökkäyksen tukikohtaa vastaan. 

Tuon keskustietokoneen ohjelmointi voi myös olla sellainen, että se itseasiassa suorittaa koko tehtävän automaattisesti, ja ainakaan tiedustelukoneen ei tarvitse sitten muuta tehdäkään kuin lentää ympyrää taivaalla, ja osoittaa kohteita rynnäkkökoneille tai kuvata koko tehtävänsä kovalevylle, jos kyseessä on rauhanajan tehtävä. Ja nuo etälentojärjestelmät voidaan tehdä niin, että kun ylempi upseeri ottaa tuon lennokin tms. hallintaansa, niinhän sitten saa ohittaa alemmat ohjaajat. Ja tuolla tavoin voidaan tietenkin valvoa operaation toteuttamista tarkasti, ja tuo järjestelmä voi toimia avain komentoportaan yläpäähän asti niin, että kenraali voi halutessaan käyttää jopa atomiasein varustettuja PREDATOR-lennokkeja. Eli teknisesti tuo atomipommeja pudotteleva lennokki ei mitenkään eroa risteilyohjuksesta, eikä taistelulennokki mitenkään muutenkaan ole muuta kuin ristelyohjus, missä on aliohjuksia, tai aliasejärjestelmiä. Ja voihan TOMAHAWK:iin asentaa vaikka konetykkejä tai ilmataisteluohjuksia, joilla tuo risteilyohjus voi varmistaa tehtävänsä suorittamisen, ja samalla myös omien lentäjien henki säästyy. 

Kuva 3

Mutta etälentojärjestelmissä on sellainen ongelma, että ne voidaan hakkeroida, vaikka tietenkin viestintä koneen sekä keskusvalvomon välillä voidaan suorittaa LASER- tai erittäin tarkoin suunnattujen radiojärjestelmien avulla, ja ohjelmoinnissa voidaan ottaa huomioon tilanne, että tuo UCAV alkaa käyttäytyä jotenkin oudosti. Tällöin voidaan kone komentaa siirtymään pilvien yläpuolelle, ja ryhtymään käyttämään LASER-viestintää satelliitin välityksellä. Tämä tilanne on tietenkin akuutti ainoastaan jos UCAV suorittaa ilmataistelu- tai liikkuvien kohteiden tuhoamistehtäviä, kiinteisiin kohteisiin kohdistuvissa pommitustehtävissä tuo UCAV voi sitten lentää täysin ilman ihmisen valvontaa, ja se pudottaa silloin täsmäpommit erittäin tarkasti kohteeseensa. 

Tai parhaimmillaan se voi tehdä KAMIKAZE-iskun, jos kohde on tarpeeksi tärkeä. Mutta pelkkä lentokoneen haltuunotto ei tarkoita, että vihollinen saisi sen käsiinsä. Niissä voi olla myös itsetuhovarusteet eli pommit, jotka tuhoavat koneen, mikäli se lentää liian hiljaa, laskeutuu liian alas tai työntää vihollisen alueella laskutelineet ulos. Eli tuo varustus voi olla kytketty jokaiseen laskeutumiselle kriittiseen osaan, ja se pitää ehkä purkaa erikseen, jotta noita välineitä ei voisi käyttää väärin. Samoin asejärjestelmien käyttö on tehty sellaiseksi, että PREDATOR:issa tai MQ-9 REAPER:issa (Kuva3) pitää ohjukset aktivoida ennen käyttöä, jotta niitä ei voida käyttää ilman lupaa. Ja tuo kone voidaan tuhota etälaukaismella, jos sen epäillään toimivan väärin, mutta tuo väline on tietenkin sellainen, että siinä lentäjän toimintaan voidaan puuttua kesken lennon, sekä noiden välineiden avulla voidaan oman puolen sotilaiden henki säästää, ja tuohon omien tappioiden minimoimiseen tietenkin jokainen komentaja pyrkii.

Lentävä hangaari AERODYNE ja Dr. Alexander Lippischin suuri visio

AERODYNE
Kuva 1.

Yllä olevassa kuvassa on varmasti maailman oudoimpia lentokoneita, mitä maailma milloinkaan on nähnyt. Kyseessä on Saksalaisen lentokoneinsinööri Dr. Alexander Lippischin (Kuva2) (1894-1976) luonnostelema AERODYNE joka oli oikeastaan monella tavalla erikoinen sekä ajastaan edellä oleva lentokone, jossa ei ollut ollenkaan lentäjää eikä siipiä, vaan konetta pidettiin ilmassa sen takaosasta purkautuvan ilmavirtauksen avulla. Ensimmäiset AERODYNE-koneet valmistettiin Dornierin tehtailla jo 1930-luvulla, ja tuo väline oli oikeastaan pelkkä putki, jonka läpi potkuri puhalsi ilmaa.

Kyseessä oli muuten yksi maailman ensimmäisistä miehittämättömistä lentokoneista, mitä milloinkaan on rakennettu. Tuo tekniikka kehitettiin alun perin lentotukialuksilta operoivia lentokoneita varten, ja koneen siivettömyys ja sen koteloitu potkuriratkaisu olivat todella käyttökelpoisia lentotukialusten rajoitettua tilaa varten, ja esimerkiksi aallot eivät tuolloin tuottaneet samaa ongelmaa, kuin perinteisissä potkurikoneissa, jotka irrotessaan kiinnikkeistään saattoivat rikkoa omat potkurinsa, ja siivettömyys tietenkin teki koneesta muutenkin vähemmän tilaa vievän sekä helpomman valmistaa, eikä se ollut niin herkkä kolhuille.

Dr Alexander Lippisch
(1894-1976)
Kuva 2

Samoin tuo kone oli helpompi ja nopeampi lähettää ilmaan, kuin hävittäjä, jonka siivet kääntyivät sivuun.  Eli niitä ei tarvinnut avata ennen lentoa, mikä teki lentotoiminnasta nopeampaa. Mutta Toinen Maailmansota keskeytti AERODYNE-ohjelman jatkamisen Hitlerin Saksassa. Sodan lopulla Lippisch siirtyi muiden saksalaisten lentokoneasiantuntijoiden kanssa Yhdysvaltoihin OPERATION PAPERCLIP:in yhteydessä, ja tuolla tuo aikansa paras VTOL eli Vertical Take-Off and Landing-asiantuntija sitten jatkoi AERODYNE:n kehitystä, vaikka hän samalla työskenteli muissakin lentokoneohjelmissa.

Mutta myöhemmin AERODYNE:n kehittämistä jatkettiin USA:ssa Collins Aircraft Corporation toimesta, ja tuo epäkonventionaalinen VTOL-kone lensi muutamia kertoja  vuonna 1968. Tilauksen koekoneesta teki Yhdysvaltain laivasto, ja tuon koneen muodon epäillään olevan osa tuota innovaatiota. Eli tuo laivaston käytössä oleva versio oli ilmeisesti muutettavissa niin, että tuon koneen sivuille olisi kiinnitetty suihkumoottorit, ja ilma olisi päästetty syöksymään tuon lentävän hangaarin kuoren lävitse, jolloin sen nopeus olisi voitu nostaa erittäin suureksi. Hangaari oli kuulemma varustettu erityisillä leikkureilla, joilla kaapatusta koneesta olisi leikattu siivet irti, jotta se olisi mahtunut tuon lentävän siivouspakin sisään.

Kyseisen koneen tarkoitus olisi ollut tarinoiden mukaan kaapata muita lentokoneita ilmasta, ja tuo tilaaja olisi ollut ORGANISATION DELTA, jonka tehtäviin kuului myös pudonneiden USA:n tiedustelukoneiden palauttaminen Yhdysvaltoihin, joten tuosta lentävästä putkesta toivottiin ratkaisua esimerkiksi mahdollisesti Neuvostoliittoon loikkaavien hävittäjien palauttamisessa sekä tilanteessa, missä lentokone kaapataan ilmassa. Tuo AERODYNE:n tarkoitus olisi ollut lentää kaapattu kone kiinni, ja siepata se sisälleen. Tämän jälkeen tuo hangaari olisi suljettu niin, että ilma olisi hävinnyt sen sisältä, mikä olisi johtanut kaapatun koneen moottorin välittömään sammumiseen.

Tietokoneohjelmia, perimäainesta sekä avaruusluotaimia

RTG-käyttöinen CURIOSITY
(Kuva 1)

Tietokoneiden kyvyttömyys produktiiviseen ajatteluun tulee esiin esimerkiksi pelattaessa “Civilizationin” kaltaisia tietokonepelejä. Jos siinä pelaaja esimerkiksi muuttaa kaupunkien nimet suomalaisiksi, niin silloin tuo tekoäly ei osaa toimia pelaajaa vastaan. Toisin sanoen se ei löydä pääkaupunkia vastustajan alueelta. Tämä kertoo hyvin siitä, että tietokone osaa toimia ainoastaan valmiiksi annettujen parametrien mukaan, ja tuon takia se ei suoraan pysty suorittamaan esimerkiksi leikkauksia ihmisille. Toki nuo tietokoneet voivat toimia siten, että kirurgi leikkaa etäohjattavien robottien avulla potilaan, ja tuo tilanne missä tätä tekniikkaa käytetään voisi olla esimerkiksi BL-5 tason laboratoriossa oleva onnettomuuspotilas, joka on sairastunut vaikka EBOLA, HANTA tai LASSA-viruksiin, ja hänet pitää sitten operoida tuossa eristetyssä ympäristössä suuren tartuntavaaran takia. 

Toinen tilanne, jossa kirurgi voi joutua operoimaan potilaan etätyökalujen avulla voisi olla esimerkiksi onnettomuus, missä potilas on loukkaantunut vakavasti jossain asumattomilla seuduilla, ja ensiapuryhmän mukana olevat lääkärit eivät ehkä osaa häntä auttaa, kuten mahdollisessa aivoruhjetapauksessa saattaa käydä, eli jos potilas joudutaan leikkaamaan onnettomuuspaikalla, tai terveyskeskusksessa niin tulevaisuudessa heillä voi olla käytössään etäohjattava kirurgirobotti. Ja toki noilla etäohjattavilla roboteilla voidaan toteuttaa monia muitakin, ehkä hiukan erikoisia operaatioita, kuten atomijätteen hävittämistä. 

Mutta varsinaiseen produktiivisyyteen nuo välineet eivät pysty, ja siksi niiden hämääminen on melko helppoa. Jos tietokone osaa esimerkiksi ohjata autoa Marsissa, niin sen pitää silloin oikeastaan vain osata ajaa suoraan, sekä väistellä kiviä ja rotkoja. Eli tuo ohjelmoija on tehnyt sille parametrit, joiden mukaan tuo robotti tunnistaa kiven tai esteen, sitten se kääntyy kiven jommalle kummalle puolelle, ja tutkii reitin LASER-skannerilla, minkä jälkeen se joko jatkaa eteenpäin tai yrittää kiven toiselta puolelta ohi, jos reitillä on toinen este. Tuon lisäksi robotti ei oikeastaan mitään muuta teekään, ettei sitten maavalvomo anna käskyä aloittaa näytteenottotehtävää. Ja nuo samat luotaimet voivat tietenkin toimia kaikilla taivaankappaleilla, eli jos vaikka Mars autosta tehdään RTG:llä toimiva, kuten CURIOSITY:tä (Kuva1) tehtiin, niin sen avulla voidaan suoraan tutkia esimerkiksi Jupiterin kuita. Eli aurinkopaneelit vain vaihdetaan atomiparistoon, niin voidaan operoida myös aurinkokunnan ulko-osissa. Ja Kuussa toimiessaan tuo ryömijä voi käyttää aurinkopaneeleja kehittääkseen tarvitsemansa virran.

Näytteenotto voi olla esimerkiksi erillisenä ohjelmana tai oikeastaan ohjelmointitauluna, joka toimii kuten “extralevel” tuossa robottiluotaimen ohjelmistossa. Toisin sanoen nuo robottiluotainten ohjelmistot muistuttavat rakenteeltaan tietokonepelejä, joissa lineaarinen ohjelmointikoodi kirjoitetaan erityisiksi tauluiksi, ja jokainen ylimääräinen toiminta, mitä luotain suorittaa vastaa oikeastaan extralevelia. Toisin sanoen ohjelman runko on ojojärjestemien ohjaussovellus, ja kaikki muut asiat, mitä tehdään ovat oikeastaan extraleveleja. Ja näyttenoton ajan tuo luotain tietenkin seisoo paikallaan. Samoja ohjelmistoja tietenkin käytetään myös PREDATOR- ja muissa lennokeissa. Kyseisen luotaimen luotaimen ohjaaminen taas suoritetaan siten, että sille annetaan komento “aja 100 metriä suoraan eteen”, ja “käänny 75 astetta oikealle”, sitten “suorita näytteenotto ohjelmisto”. Ja tietenkin näytteenottopraetrit pitää määrittää erikseen, eli ottaako luotain näytteen hiekasta vai jostain kivestä, ja miltä korkeudelta tuo näyte sitten otetaan, ja missä kulmassa pora laitetaan tukeutumaan kiveen, vai käytetäänkö Laserporaa, pitää olla erikseen määriteltynä. 

Ja laserpora tietenkin on paljon käyttökelpoisempi, koska siinä ei terä katkea, mutta jos näyte kuumennetaan lasereilla, ja niitä analysoidaan plasmaspektrometrin avulla, niin silloin saattaa orgaaninen aines tuhoutua täysin. Ja jos Marsissa on ollut elämää, niin se voi olla esimerkiksi puhtaasti RNA eli Ribonukleidihappoon pohjautuvaa, eli kyseessä olisi hyvin alkeellinen olio, joka ei vastaa mitenkään Maapallon DNA:han pohjautuvaa elämänmuotoa. Meidän aitotumallisissa soluissa RNA molekyyli vie solun perimää pois tumasta, ja solun toimintaa ohjataan RNA:n avulla, mikä auttaa solun perimän suojaamisesssa. Ja kuten varmaan tiedätte, niin DNA on oikeastaan valtavan pitkä tietokoneohjelma, joka kuitenkin on kirjoitettu kemialliseen muotoon. Mutta esitumallisissa eliöissä perimä-aines on vapaasti solun sisällä, ja ensimmäiset Kambrikauden solut olivat oikeastaan RNA-molekyyliin perustuvia, ja vasta kun solut olivat muodostuneet, niin sitten kehittyivät virukset. Nuo aivan ensimmäiset arkkibakteerit olivat siis limapusseja, joissa RNA-molekyyliin perustuva perimäaines leijui solulimassa eli protoplasmassa. Ja vasta myöhemmin alkoi kehittyä DNA-molekyyliin perustuvaan perimäainekseen tukeutuva solu.

Ganite Mountain: Mormonien salainen holvi, jossa on miljardien ihmisten DNA:ta

Kuva 1

Mormonikirkon salainen holvi on maksimaalisen turvallisuuden omaava laitos Granite Mountainin sisällä Utahissa, mihin tuo yhteisö on kerännyt lupaa kysymättä miljardeja geneettisiä näytteitä maailman ihmisten joukosta. Tuossa laitoksessa on erittäin tarkat turvatoimet, ja heillä on käytössään PCR eli polymeraasiketjuun perustuvan DNA monistusmenetelmään perustuvat geneettisen materiaalin monistuskojeet, jotka ovat kuulemma samaa tasoa kuin FBI:n keskuslaboratoriossa käytettävä versio on, eli ne ovat parasta laatua maailmassa, ja noiden kojeiden avulla voidaan geneettistä materiaalia yhdistellä lähes miten hyvänsä. 

Tämän vuoksi laitoksesta liikkuu mitä erikoisimpia huhuja, joiden mukaan siellä luodaan synteettisiä ihmisiä, tai esimerkiksi ihmisiin yhdistetään geneettistä materiaalia muista lajeista. Joidenkin kaikkein uskaliaimpien huhujen mukaan tuo laitos pitää sisällään jopa ROSWELL:in tapauksessa Maan pinnalle joutuneiden Alienien geneettisen materiaalin, jota joissakin kokeissa olisi siirretty jopa ihmisiin. Siitä onko tuota tapahtunut ei ole todisteita. Mutta tuon geneettisen materiaalin avulla voidaan tutkia, että onko jollain henkilöllä esimerkiksi jälkeenjääneisyyden geeni. Ja jos tuo geeni löytyy vaikka joltain valtion virkamieheltä, niin se kertoo siitä, että valtio ei tuolloin noudata omia sääntöjään.

Kuva 2

Se että tuo laitos on äärettömän tarkasti vartioitu, sekä erittäin eristynyt tietenkin ruokkii noita huhuja. Ihmisiä pelottaa uusi sekä ihmeellinen, ja itse kyllä olen sitä mieltä, että tuo Mormonikirkon salainen holvi on toki äärettömän mielenkiintoinen laitos, koska se on jostain syystä erittäin turvallinen, kuten on myös Norjassa oleva Huippuvuorten siemenpankki. Mutta se mikä erottaa Granite Mountainin laitoksen (Kuvat 1 ja 2) Huippuvuorten kylmävarastosta on se, että tuo Granite Mountain-laitos ei ole mikään varasto, vaan aktiivinen laboratorio, jossa tutkitaan geneettisen perimän vaikutusta ihmiseen, eli esimerkiksi sitä, mikä on ympäristön vaikutus ihmisen kehitykseen. 

Tuo kaikki on oikeastaan aivan julkista tietoa, mutta siellä on PCR-laitteet, joiden avulla voidaan rekonstruoida tuhoutunutta DNA:ta, joka voidaan sitten siirtää jopa ihmisen munasoluun. Ja mikäli tuossa laitoksessa voidaan luoda synteettinen DNA, niin se tarkoittaa sitä, että tuo DNA voidaan tallentaa tietokonedatan muodossa, ja sitten PCR-koje yksinkertaisesti luo tuon DNA:n tietokoneen talleteen mallin avulla uudestaan, kuten se loisi täysin uuden kopion ihmisen DNA:sta synteettisellä tuotantomenetelmällä, ja tällöin ei tarvitse käyttää niin paljoa tilaa, kuin fyysisen näytteen varastoimiseen.

Eli nuo solut eivät tee mitään eroa sillä, että siirretäänkö niihin keinotekoinen DNA, vai luonnollinen perimäaines. Vaikka Granite Mountain on tietenkin tunnetuin laitoksista, missä käsitellään DNA:ta, niin se sitten kuitenkin on julkinen paikka, jonka kaikki tietävät olevan olemassa, niin joillakin ihmisillä voi olla salainen DNA-laboratorio, missä noita PCR-laitteita käytetään muiden tietämättä, ja tuollaisella laboratoriolla voi olla sellainen palvelu, missä ihmiset saisivat oman tulevan lapsen perimäainekseen teetettyä haluamiaan muutoksia, ja määrittämällä heille esimerkiksi musikaalisesti lahjakkaan henkilön perimää, mutta tuo kyllä vähän vaikuttaa arveluttavalta toiminnalta. Enkä tiedä, että tehdäänkö tuolla Granite Mountaissa täysin synteettisiä ihmisiä, mutta jos puhutaan tekniikasta, mikä heillä on käytössään, niin tuollaisen synteettisen DNA:n tuottaminen olisi täysin mahdollista, muta onko sitä tehty, on päivän kysymys.

Magneettien avulla luotu madonreikä avaa tien tähtiin

Jotkut ihmiset ovat nähneet aaveita, jotka vaikuttavat hyvin todenmukaisilta, ja noiden ihmisten mielenterveydessä ei ole mitään vikaa. Mutta he ovat nähneet ihmishahmoja, jotka ovat vaikuttaneet utuisilta, ja ovat pukeutuneet ikään kuin johonkin keskiaikaisiin vaatteisiin, mutta kun he ovat menneet katsomaan tuota paikkaa, niin mitään ei ole näkynyt. Joten noita aavetarinoita pidetään mielikuvituksen tuotteina, ja ehkä noita ihmisiä voisi kehottaa kääntymään psykiatrin puoleen, ellei kyseessä olisi ilmiö, mistä on olemassa jopa valokuvia, mikä tarkoittaa, että jotain noissa paikoissa on näkynyt. Mutta mitä tuo “jokin” oikeastaan on, on kysymys mihin halutaan vastaus. Ja ehkä tuo vastaus löytyy ilmiöstä nimeltään “Madonreikä”, eli kyseessä on energiantihentymä universumissa, eli “madonreikä” tarkoittaa oikeastaan mikrokokoista mustaa aukkoa, jonka painovoima on niin suuri, että valokin imeytyy siihen. Nuo madonreiät ovat itse asiassa reikiä universumissa ja portti neljänteen ulottuvuuteen. 

Neljäs ulottuvuus ei oikeastaan ole mitään, mitä voimme edes kuvailla, koska meidän aivomme eivät pysty mallintamaan puhdasta abstraktiota, joten emme voi mitenkään oikeastaan kuvailla tuota aika-avaruusjatkumon ominaisuutta, kuin että se on kuin hissi, jonka avulla voimme ohittaa kolmiulotteisen avaruuden asettamat rajoitukset, kuten hissi ohittaa kerrokset talossa. Ja tuo äärimmäinen ilmiö voi joskus avata meille tien universumiin. Ja tuon madonreiän me voimme teoriassa luoda vaikka supervoimakkaan magneettikentän avulla, joka muodostaa tarvittavan energian, että kappale ikään kuin syöksyy läpi universumin. Ilmiötä kutsutaan nimellä “Säieteoria”, mutta voidaksemme käyttää tuota ihmisen luomaa mustaa aukkoa oikeasti avaruusmatkaan, pitäisi meidän luoda sellainen madonreikä, että se olisi tarpeeksi suuri sekä stabiili, jotta meidän aluksemme voisivat lentää sen läpi toiseen tähtijärjestelmään. 

Kuva 2

Aaveet olisivat tuon teorian mukaan oikeastaan madonreiän läpi projisoituneita hahmoja, jotka muodostuvat samalla tavoin, kuin esimerkiksi valokaapeli johtaa valoa. Samoin tuota aikamatkustusta voidaan madonreiän avulla harjoittaa. Toki tuon teknologian jalostamiseen menee vielä muutamia satoja vuosia. Mutta jos voimme luoda edes nanokokoisen mustan aukon, niin se olisi meille ihmisille kovin hyödyllinen väline, jos joskus lähetämme luotaimen vaikka Alfa Centauriin tai kauemmaksi universumiin. Tuollaisen minikokoisen mustan aukon avulla voimme oikeasti kommunikoida tuon aluksen kanssa, vaikka se viilettäisi valtavalla nopeudella pitkin universumia.

Jos käytämme madonreikää viestinnässä, niin silloiin voimme olla yhteydessä noihin tulevaisuudessa maailmankaikkeuteen lähetettäviin luotaimiin aivan yhtä helposti, kuin ne olisivat meidän takapihallamme. Tuollaisen nanometriluokan mustan aukon, minkä kesto olisi korkeintaan muutamia kymmeniä sekunteja kerrallaan, luominen olisi mahdollista, jos käytössä olisi valtava fissio-fuusiokäyttöinen hybridiluotain, jossa moottori toimisi siten, että tavallinen fissioreaktori tuottaa tuolle aluksen moottorille sekä elektroniikalle tarvittavan energian, millä se käyttäisi magneetikenttiä, joilla puristetaan moottorien tarvitsemaa plasmaa, ja lasereita joilla tuo laite sitten sytyttää fuusion, josta voidaan ottaa sitten energiaa talteen, mikä säästää reaktorin fissiopolttoainetta. 

Eli fuusioraketti lentää oikeastaan keinotekoisen tähden avulla, ja tuo tähti sytytetään sen taakse lasereiden avulla, ja alus lentää eteenpäin tuon fuusion ympäristöönsä levittävän säteilyn avulla. Tuon fuusioon tarvittavan vedyn alus imisi valtavalla magneettikentällä, ja sen ytimesssä voidaan synnyttää sähköpurkausten avulla tuollainen nanokokoinen musta aukko, minkä läpi aluksen viestit lähetetään Maapallolle. Tuon “portin” kautta alus voisi kommunikoida valtavien etäisyyksien läpi vaivaltta. 

Se että aluksesta itsestään tehdään musta aukko, jonka avulla se voi lentää vaikka Andromedan galaksiin on tietenkin pelkkää fiktiota, kuten tuo PROJECT DEADALUS (Kuva2) vielä toistaiseksi on. Eli en usko että ihminen matkustaa tähtiin vielä ainakaan parissa sadassa vuodessa, ja silloinkin lähtee liikkeelle miehittämätön alus, joka ehkä joskus vie mukanaan laitetta, jolla muodostetaan magneettikentän avulla madonreiän toinen pää, jotta ehkä löydettävälle asumiskelpoiselle planeetalle voidaan matkustaa vaivattomasti. Tuollainen madonreikä voidaan luoda laboratorioissa magneettien avulla. Mutta että sitä voidaan hyödyntää matkailussa muihin maailmoihin täytyy tekniikan olla niin pitkällä, että tuo ilmiö voidaan stabiloida, ja että esimerkiksi generaattorivaurion sattuessa voidaan tuo madonreikä muodostaa myös tuolla määränpäässä, niin että matkaaja pääsee takaisin tänne, jos tuo reikä sattuu sulkeutumaan ennen aikojaan.

ECM-järjestelmät sekä nanorobotit

Sodankäyntiin on tulossa sellainen muutos, että erilaiset suoran energian aseet ovat alkaneet yleistyä taistelukentällä. Vaikka ihmiset eivät heti tajua tuota asiaa, niin nuo LASER- että MASER-välineet ovat tulleet jäädäkseen, ja ne ovat oikeastaan samoja, kuin mitä käytetään kohteiden osoittamisessa että viestinnässä, ja nuo välineet eroavat vastaavista aseista ainoastaan tehonsa puolesta. Nuo LASER-aseet voivat oikeastaan toimia viestintävälineinä, mutta jos niitä halutaan käyttää kohteen tuhoamiseen, niin silloin vain tehonsäädintä käännetään isommalle. 

LASER- ja MASER-aseet ovat hiukan ongelmallisia, koska niillä ei ole panosten kulutusta, vaan laukauksia on äärettömästi, ja nanohelikopereita voidaan tuhota niillä tehokkaasti, ja kohdealue voidaan peittää tuollaisella mikroaaltokentällä, jolloin nämä robotit alkavat sitten ropista maahan, tai niiden viestiliikenne voidaan katkaista ECM-järjestelmällä, mikä toimii myös IFF:ää eli omatunnistusjärjestelmää vastaan. Ja myös LASER voi torjua noita koneita hyvin tehokkaasti, jos sen säde vain liikkuu nopeasti edestakaisin, ja samaa tekniikkaa voidaan käyttää myös tavallisten hyönteisten torjunnassa, jolloin ei tarvita kemikaaleja. Jos tuota IFF (Identification Friend Or Foe) järjestelmää aletaan häiritä, niin silloin vihollinen ei erota omia koneitaan toisen osapuolen välineistä. 

Ja jos vihollinen hyökkää robottien avulla, niin on olemassa aseita, jotka tuhoavat vain robotteja. Kun puhutaan esimerkiksi USAF:n robottihyönteisistä, jotka soluttautuvat taloihin, niin toki nuo talot voidaan suojata kyseisiä välineitä vastaan  voimakkailla radiolaitteilla sekä muilla EMP-laitteistoilla, joilla estetään noiden välineiden käyttö rakennuksen sisällä. Eli kohde suojataan sellaisella varustuksella, että siellä ei voi käyttää elektroniikkaa, joka tulee talon ulkopuolelta. EMP-suojaus itse antaa hyvin tehokkaan suojan salakuuntelua sekä nanokoneita vastaan, koska GPS ei toimi tuossa “Faradayn häkiksi” kutsutussa tilassa. Ja jos se varustetaan ECM-järjestelmällä, voidaan nanokoneiden keskinäinen kommunikaatio estää, eli ne eivät voi muodostaa ketjua, jossa osa noista laitteista toimii releasemana.  Toisaalta jos ohjemoinnissa sekä varustelussa otetaan huomioon tuollainen aktiivinen turvalaitteisto, niin silti voidaan tuo ECM-suojaus ohittaa. 

Eli kun nuo pienet Androidit kadottavat paikannustiedon, niin niiden Inertia ottaa ohjauksen haltuunsa, sekä nuo robotit alkavat viestiä LASER:in avulla .  ECM ei toki tee mistään tilasta turvallista, koska nanohelikoptereilla voi olla käytössään LASER-viestijärjestelmä tällaisen tilanteen varalta. Eli mitään absoluuttista turvaa ei missään vaiheessa voida edes yrittää luoda tavalliseen turvatilaan. Toisin sanoen nanorobotit voivat soluttautua johonkin keskukseen esimerkiksi ilmanvaihtohormien kautta, ja niissä voi olla Laser- sekä suunnattuun radiolähettimeen perustuva viestintälaitteisto, jolla nämä helikopterit pitävät yhteyttä toisiinsa sekä ohjauskeskukseen. Jos laitteisto viestii Infrapuna- tai UV-lasereilla sekä suunnatuilla radiolähettimillä, missä radioaallot kohdennetaan kohteeseen erittäin kapeana kiilana, niin silloin tukikohtien turvajärjestelmien on vaikeaa löytää kyseisiä llaitteita. Ja ne voivat valvoa huomaamatta lähes mitä hyvänsä tilaa.

Vieraiden taivaankappaleiden pinnalla tapahtuva operointi

Kun lähdetään lentämään toisille taivaankappaleille, niin silloin käytettävien suojapukujen pitää sopia jokaiseen mahdolliseen tilanteeseen. Noissa aluksissa ei koskaan tule olemaan liikaa varusteita, ja vaikka 3D-printterien avulla voidaan tuottaa tarvittavia välineitä lennon aikana, niin esimerkiksi suojapukujen tekeminen ei aina onnistu, koska tarvittavia raaka-aineita ei ehkä ole aina saatavilla. Emme tiedä esimerkiksi mitä elämää Jupiterin kuissa oikeastaan on, ja toki noiden astronauttien hartain toive olisi se, että ne olisivat autioita sekä tyhjiä, mutta vaikka niissä olisi vain alkukantaista elämää, niin silti tuo elämä voi olla ihmiselle vaarallista, vaikka se ei meitä söisikään. 

Vallitseva peto voi olla vaikka vesiskorpionin kaltainen olento, joka hyökkää jos sen reviirille tunkeudutaan. Biomekaniikka on asia, mikä tarkoittaa ihmisen päälleen pukemaa robottia, jonka tehtävät voivat olla erittäin moninaiset. Esimerkiksi biomekaaninen sukelluspuku voidaan varustaa sellaisilla teknisillä laitteilla, että ne karkottavat esimerkiksi haita. Eli niiden pinta voidaan varustaa esimerkiksi väreillä, jotka saavat hait karkoitettua, mutta noissa varusteissa voi olla myös erityinen sähköllä toimiva pinta, joka koostu pienistä laatoista, ja jos joku painaa tuota palaa, niin silloin tuo eläin saa erittäin voimakkaan sähköiskun. Toisin sanoen nuo laatat varustetaan hipaisukytkimillä, mitkä sitten aktivoivat tuon sähköpampun, tai noilla sukeltajilla voi olla käytössään ääniaseet, joilla ne saavat esimerkiksi juuri merileijonat ja delfiinit pakenemaan. 

Nuo puvut voivat muistuttaa rakenteeltaan enemmän avaruuspukua kuin perinteistä kumista sukelluspukua, ja niissä voidaan liikkua sekä maalla että vedessä, ja ne tietenkin on varustettu HULC:n kaltaisella ulkoisella tukirangalla, jonka tehtävä on auttaa tuota henkilöä liikkumaan tehokkaammin sekä nopeammin. Tulevaisuudessa robotteja ei erota missään tehtävissä ihmisistä ulkoisesti, eli nuo tulevaisuuden erikoispuvut ovat sellaisia, että osassa niistä on ulkoisesti ohjattava robotti, jonka kautta tuon osaston tai tutkijaryhmän toimintaa valvotaan etänäyttöjen kautta. Todellisuudessa avaruuspuvun sekä suurta painetta kestävien sukelluspukujen suunnittelun sekä toteutuksen kanssa on samanlaisia ongelmia riippumatta siitä, kumpi on niiden käyttöympäristö. Eli paine vaikuttaa pukuun samalla tavoin, tulee sitä sen sisältä tai ulkoa, mutta sisältä tulevaa painetta on hiukan vaikeampi käsitellä, koska se painaa avaruuspukujen hanskoja sekä muita liitoksia ulospäin. 

Ulkoa tuleva paine taas painaa pukua kasaan, joten se että voidaan luoda universaali turvapuku, jota voidaan käyttää avaruuskävelyillä sekä meren pohjassa on hiukan hankalaa. Ja tuon avaruudessa käytettävän  puvun on tietenkin kestettävä myös mikrometeorien sekä kosmisen säteilyn asettamat rajoitteet, eli jos puvussa ei ole kosmisen säteilyn kestävää vuorausta, niin sen kanssa ei paljoa ulkona aluksesta oleskella. Mutta universaali turvapuku on tärkeä varuste, jos lähdetään lennolle esimerkiksi toisille planeetoille.Tuon varusteen tulee kestää kaikki mahdolliset tilanteet, joita miehistö sitten joskus tulee kohtaamaan esimerkiksi Jupiterin jäisillä kuilla, eli tuollaisessa paikassa saattaa käydä niin, että jää pettää astronautin alla, tai hän kohtaa sittenkin jonkun vihamielisen pedon, joka voi olla vaikka vesiskorpionin kaltainen alkeellinen olio, niin siltä tietenkin pitää voida puolustautua. 

Toinen vaihtoehto sitten on se, että johonkin robottiin tulee toimintahäiriö, mikä tekee siitä vaarallisen esimerkiksi laskeutumisalukselle, eli se voi ryhtyä heittelemään tavaroita tms, jolloin se pitää tuhota. Samoin laskeutumisalusten pitää olla sellaisia, että ne kestävät korkean paineen, ja pystyvät operoimaan myös sukellusveneinä. Ne voivat pudota vaikkapa Europa-kuun jääpinnan läpi, ja tietenkin tuolloin pitää aluksella olla valmiudet operoida myös vedenpinnan alla, koska ennen moottorien käynnistystä voi mennä hetki, ennen kuin miehistö pääsee pöytiensä ääreen. Ja tuolloin alus voi pudota hyvinkin syvälle tuon jäisen kuun pinnan alle. 

Tuon takia avaruusaluksen ulkoluukun pitää olla ulospäin aukeava, ja sisemmän luukun tulee aueta sisään päin. Noiden luukkujen välissä voi olla tyhjiö, joka esimerkiksi kaasukehässä lennettäessä ylipaine sinetöi aluksen ilmalukon. Tuleva avaruusasema noilla kaukaisilla kappaleilla pitää tehdä sellaiseksi, että se on turvallinen kaikissa tilanteissa, joten asumismoduulit voivat koostua avaruusaluksista, jotka lasketaan tuon kappaleen pinnalle vieri viereen, ja ne liitetään toisiinsa kevyillä käytävillä, jotka voidaan katkaista mahdollisen biovaaran yllättäessä, ja nuo moduulit pitää voida lentää vaikka suoraan takaisin Maahan, jos tehtävä sattuu epännistumaan.

Likaisen Harryn murhapooli sekä Saksalainen telaketjuilla kulkeva pommi GOLIATH

Kuva 1

Kaikki jotka ovat nähneet elokuvan “LIkainen Harry ja murhapooli” muistavat varmaan kohtauksen, jossa päähenkilöä jahdattiin kauko-ohjattavalla “Nikko Autolla” ympäri San Franciscoa. Tuo radio-ohjattava auto oli varustettu räjähdyspanoksella, ja se piti ohjata päähenkilön auton alle. Kyseinen väline oli saanut vaikutteita Saksalaisesta GOLIATH-vaunusta (Kuva 1), joka toimi telaketjuilla kulkevana miinana. Tuo väline ei koskaan osoittautunut tehokkaaksi, koska sen valmistaminen vaati liikaa arvometalleja sekä tärkeitä komponentteja, mutta itse kyllä ihmettelen sitä, miksi tuo pienoispanssari, joka oikeastaan oli telaketjuilla kulkeva pommi, ollut mitenkään onnistunut? Toki sen räjähteen koko 30 kg oli melko onneton, ja tuon välineen polttomoottori teki siitä pelkästään liian monimutkaisen, mutta ihmettelen kyllä, miksi siitä ei tehty yksinkertaisempaa sekä tehokkaampaa ja helpommin valmistettavaa? Samoin ensimmäisissä malleissa oli alitehoiset moottorit, jotka sitten saivat sen juuttumaan mutaan. Eli kyseisen välineen testaaminen oli tehty todella huonosti.

Eli oikeastaan syynä oli GOLIATH-pommin ohjausjärjestelmän liiallinen monimutkaisuus, koska tun välinen ohjauksesta olisi voitu tehdä samanlainen kuin normaalin panssarin, eli tuo ohjaaja olisi ohjannut tuota GOLIATH:a kahden sähköjohdon avulla niin, että tuo panssari olisi varustettu vain sähköjohdoilla, jotka vedetään generaattorivaunuun, ja sen voimanlaitteena olisi ollut ne paljon puhutut sähkömoottorit, ja ohjaaminen olisi tapahtunut kahden sähkökatkaisimen eli keinukytkimen avulla. 

Periaatteessa kyseessä olisi ollut yksinkertaistettu malli tuosta polttomoottorikäyttöisestä mallista, joka floppasi siksi, että ne oli oikeastaan väärin suunniteltu sekä toteutettu. Tämä evoluutiomalli, mitä kokeiltiin myöhemmin White Sandsissa oli toisen tyyppinen, eli se oli yksinkertainen sekä käyttää että valmistaa. Eli siinä oli generattoriauto, joka tuotiin paikalle, ja sitten molemmille tuon laitteen talketjuihin oli asennettu sähkömoottorit, joihin syötettiin sähköä johtojen kautta, ja sitten ohjaaja ohjasi tuota laitetta kohden sähkökatkaisimen välityksellä. Generaattorina toimi Willys Jeep, jonka akusta otettiin tuo tarvittava teho hauenleukojen avulla. 

Vaikka Saksalaisten GOLIATH oli silloin aikoinaa pelkkä floppi joka johtuimateriaalien vähyydestä, liian monimutkaisesta rakenteesta sekä polttoainepulassa, niin silloin kun sitä käytettiin oikein, kuten Varsovan kapinassa, jolloin vastarintapesäkkeitä tuhottiin niiden avulla, niin väline oli tappavan tehokas, ja esimerkiksi Varsovan vanhaan kirkkoon linnoittautuneiden AK-taistelijoiden vastarinta murrettiin niiden avulla. Mutta yleisesti ottaen Saksan ihmeaseet floppasivat silloin aikoinaan, koska niitä oli liian vähän (ME-262) tai niillä ei ollut esimerkiksi tarvittavia suuntauslaitteita, kuten supertykki DORA:lle sekä SCHWERER GUSTAV:in tapauksessa kävi, eikä yksittäisten kranaattien tuottaminen ollut sotilaallisesti järkevää.

Mutta nykyään tilanne on toinen, ja esimerkiksi GOLIATH:ista kehitettyjä miinanraivaus- sekä tiedusteluajoneuvoja käytetään jatkuvasti erilaisissa konfllikteissa. Eli ne tunkeutuvat esimerkiksi vimäreihin, tai niillä etsitään vihollisia sieltä minne eivät helikopterit pääse. Toki ne voivat olla esimerkiksi pyörillä varustettuja X-helikopereita, jokta vetävät lentävälineet suppuun, kun ne liikkuvat maassa, jolloin ne ovat käyttökelpoisia monissa eri tehtävissä, joita ovat tiedustelu sekä kohteiden tuhoaminen.

Nuo laitteet voivat lentää operaatioalueelle, tai ne voidaan ampua sinne esimerkiksi raketinheittimellä tai pudottaa rypälepommien mukana. Nuo pienet tiedusteluautot voivat olla hybridilmoottoreilla varustettuja, eli niiden polttomoottorina toimisi lennokinmoottori, ja tuo sähköpuoli olisi toteutettu tavallisella radio-ohjattavan sähkömoottorilla, niin että lennokinmoottori käyttäisi pientä dynamoa, joka lataa nuo laitteen toiminnalle välttämättömät akut.

Eli kun tuo kuljetusammus laukaistaan, niin se aukeaa tietyllä korkeudella, ja tuo pieni ajoneuvo pudotetaan laskuvarjolla operaatioalueelle, ja sitten sitä voidaan ohjata etäohjaamosta käsin, ja se voi sitten myös osoittaa kohteita täsmäpommeille, joko sisäänrakennetulla laser-osoittimella tai jollain muulla tavalla. Ja sitten tuo laite voi myös välittää kuvaa toiminnasta maan pinnalla. Jos siinä on lento-ominaisuus, niin silloin tuo väline voi toimia myös talojen katolla, sekä salakuunnella vihollisen toimintaa suunta- tai laser-mikrofonien avulla. Ja tietenkin se voi kuljettaa myös esimerkiksi elektronmetallipanoksen ammusvarastoon, ja laukaista sen ammusten vieressä. 

Tai sitten tuo pienoiskokoinen panssari voi olla amfibioväline eli pyörillä varustettu lasten lelua muistuttava vene, joka ohjataan vihollisen sotalaivan kylkeen, ja jos se on varustettu suuressa lämpötilassa palavalla polttotaisteluaineella kuten Thermitellä, niin se voi silloin tehdä hyvin vakavan vaurion jopa suurelle sota-alukselle. Eli tuon aluksen polttoainesäiliö saattaa vaurioitua, ja sen kylkeen tulleesta reiästä pääsee tuolloin vettä diesel polttoainesäiliöön, tai sitten polttoaine syttyy palamaan. Eli teoriassa esimerkiksi joku merivoimien insinööri voisi valmistaa “yksisarvisen”, eli torpedon tai pienen iskuveneen, joka työntää kohteensa kylkeen polttopuikon, mitä käytetään esimerkiksi purkutöissä, ja sitten työntää sen kohteena olevan laivan kyljestä läpi. Tuollainen väline voi olla esimerkiksi käytössä jossain Tintti-sarjakuvan jatko-osassa. Jossain laivastossa on kokeiltu GOLIATH:ia joka ryömii sataman pohjaan ja räjähtää siellä. Ja futuristisessa mallissa on varustuksena erittäin voimakas ylöspäin osoittava LRAD-sonar tai LASER-leikkuri, jolla on yritetty leikata laivan pohjaan reikiä. Ja näin saada vihollisen laivasto pois pelistä.