Kun puhutaan esimerkiksi tietotekniikan käytöstä ihmisten turvana, niin voidaan miettiä myös esimerkiksi tilastojen sekä tietokantojen käyttöä tiedon jakamisen rajoittamisessa. Eli kun puhutaan esimerkiksi jostain tukiryhmästä, jossa vaitiolo on erittäin tärkeää, niin toki ryhmän vetäjistä sekä paikallaolijoista täytyy olla tarkka kirjanpito, jotta saadaan selville, jos joku vuotaa tietoja ryhmän ulkopuolelle. Tätä asiaa voidaan kontrolloida näyttelijöiden avulla, jotka esittävät esimerkiksi sovitusti jonkun "nolon jutun". Tällä tavoin sitten poliisilääkäri tai muu tiedon valvoja voi tutkia sitä, että ilmestyykö näitä juttuja johonkin vaikkapa huumemiesten toimintaa koskeviin raportteihin, jolloin hän tietenkin huomaa, jos joku ryhmästä levittelee jotain tietoja.
Eli näihin tietokantoihin merkitään se, milloin tämä näyttelijä on paikalla, ja hän ei tietenkään koskaan ilmaise itse olevansa sovitusti ryhmässä tai oikeaa henkilöllisyyttään. Mutta tietojen käsittelyssä pitää muistaa se, että jokainen tutkimusmetodi voi pettää. Syy miksi poliisi ei suoraan saa katsoa kenenkään paikannustietoja, ellei tämä soita hätänumeroon johtuu siitä, että tuo paikannettava puhelin voi olla kenellä hyvänsä. Eli jos poliisi ei viitsi sieltä konttorin puolelta käydä vilkaisemassa sitä, missä henkilö oikeasti on, niin silloin voi alamaailman viheltäjä harhauttaa häntä todella pahasti. Eli jos tämä pomo antaa alaiselleen prepaid-liittymän ja puhelimen, ja sitten ottaa itse vaikka ulkomailta hankkimansa liittymän käyttöön, niin hän voi silloin liikkua missä hyvänsä.
Tästä syystä pitää poliisin käydä itse paikalla vilkaisemassa, onko henkilö todella siellä, mistä teletunnistetiedot hänet paikalistavat. Pelkkään tekniikkaan perustuva ihmisten paikantaminen on todella riskialtista toimintaa, ja toki rikolliset voivat poistaa vaikka implantti-GPS:n, jos heillä on oikeita suhteita johonkin lääkäriin, joka voi tuon operaation suorittaa. Eli mikään teknillinen laite ei korvaa ihmistä tietojen käsittelijänä tai missään toiminnoissa. Tekniikan tarkoitus on helpottaa sekä turvata ihmisten elämää, ja ilman poliiseja sekä vartijoita ei valvontakameroista ole mitään hyötyä. Ja toki tuon kameran voi aina ohittaa siten, että sen johtoon liitetään vaikka kannettava tietokone, jolta näytetään tyhjää huonetta, kun murtomies menee sisään. Toki tuon kameran IP-osoite estää normaalisti tuon kuvan lähettämisen, mutta jos henkilö voi asentaa oman läppärinsä IP-osoitteeksi tuon kameran IP:n, niin silloin hän voi lähettää verkkoon videokuvaa, jolla hän hämää tuota tilavalvontaa. Täten näitä laitteita pitää aina välillä käydä vilkaisemassa, että kukaan asiaton ein niihin pääse käsiksi.
IP-osoitetta ei koskaan saisi merkitä laitteen kylkeen. Ja vaikka vakoojat toimivat pääosin ilmeisesti verkoissa, niin tilamurtoja käytetään toki edelleen nimen omaan tiedonhankintaan, tai fyysisten tarvekalujen kuten aseiden hankkimiseen. Näissä tapauksissa toimistoista etsitään vaikkapa salasanoja tai muita tietoja, joilla hakkerit sitten pääsevät tietoverkkoon käsiksi. Yksi niistä on mikrotuen pöydälle auki unohtunut GSM-puhelin, jolla murtomies soittaa mikrotukeen, ja tilaa omat mikrotuen käyttäjätunnukset tuohon verkkoon, ja samoin hän saattaa tilata itselleen työvuoron tuohon yhtiöön, jonka vakituinen tukihenkilö saattaa juuri silloin olla liukastunut ja lyönyt päänsä. Tai sitten hänen Amfetamiiniannoksensa oli liian vahvaa, mistä seurasi yliannos. Eli näin rikolliset voivat saada jalansijan jossain yhtiössä, ja ehkä sitä kautta myös suosittelijoita esimerkiksi jostain ministeriöstä tai poliisin tietohallinnosta, ja pyrkiä nyt hyvämaineisen yhtiön suosituksella noihin valtiollisiin tehtäviin. Tietoturva on myös fyysistä turvallisuutta. Eli yhtiöiden avainhenkilöitä voidaan kiristää antamaan salasanoja tai tunnuksia rikollisille fyysisiä uhkauksia käyttäen. Tai toimistoon voidaan tehdä murtoja, joilla hankitaan salasanalappuja rikollisille. Joten myös fyysisten uhkien käyttöön laittomassa tiedonhankinnassa on varauduttava.
Comments
Post a Comment