Nykyaikaiset asejärjestelmät perustuvat pitkälle kehitettyyn tietokoneen, tutkan sekä elektro-optisten sensorien yhteistoimintaan. Esimerkiksi PHALANX-CIWS järjestelmät suuntaavat tulituksensa tietokoneiden sekä tutkan ja erilaisten kaukoputkien avulla kohteeseensa. Näiden ohjusten torjuntaan käytettävien järjestelmien pieneneminen tekevät niistä kompakteja toimijoita myös taistelukentän muissa osissa kuin sotalaivoissa. Kun puhutaan uuden sukupolven ilmatorjuntajärjestelmistä, niin niillä pitää tietenkin voida ampua kaikkia mahdollisia kohteita, eikä vain lennokkeja tai lentokoneita.
Eli nykyiset ilmatorjuntavaunut tuhoavat myös kohti lentäviä ohjuksia sekä muita ajoneuvoja. Mutta nykyisellä liikkuvalla taistelukentällä saattaa vastassa olla useita erityyppisiä maaleja, jotka pitää tuhota muutamassa sekunnissa, ja aina pitää muistaa se, että kohde voi tulittaa myös takaisin. Tämän vuoksi on tärkeää, että kohti lentäviä panssarintorjuntaohjuksia sekä tykin ammuksia voidaan tuhota tehokkaasti. Ihminen ei tuollaisessa tilanteessa pysty stressin takia toimimaan rationaalisesti, ja silloin tietenkin menee helposti henki, ja oikeastaan taistelukentän stressi ei eroa mitenkään siitä stressisistä, mitä ihminen kokee esimerkiksi joutuessaan fyysisen hyökkäyksen tai hänelle läheinen ihminen kuolee yllättäen, joka tahallisen tai tahattoman väkivallan seurauksena.
Näin ollen tietokoneen ohjaama tulitus on ainoa mahdollisuus vastata tuleen niin, että kohteet saadaan eliminoitua tehokkaasti ja nopeasti, jos kohti ammutaan yllättäen vaikka panssarintorjunta-ammus. Tämän vuoksi tietokoneen tulee pystyä tuhoamaan kohti lentävät ohjukset autonomisesti, vaikka ajoneuvon miehistö ei niitä havaitse. Sen jälkeen ajoneuvon operaattori tekee päätöksen, jatkaako hän tuon kohteen tulittamista. Varsinkin YK:n tehtävissä tuollainen tilanne voi seurata, jos konfliktin osapuolista joku on tehnyt sotarikoksia. Ja he saattavat haluta tietenkin jatkaa konfliktia, koska silloin he voivat välttää syytteen esimerkiksi kansanmurhasta. Tämän takia on tärkeää, että ajoneuvo tai muu asejärjestelmä valikoi kohteensa niin, että sitä kohti suunnatut ammukset tuhotaan, koska syy tulitukseen voi olla myös vahingonlaukaus, eli esimerkiksi oma mies ei ehkä tunnista omien ajoneuvojen hahmoa, ja ehkä epätietoisuus aselevon pitävyydestä ovat "virittäneet" hänen liipasinsormensa vähän liian herkälle. Tai hänelle tärkeä ihminen on kuollut terrori-iskussa, ja tämä henkilö on lähtenyt rauhanturvaajien mukaan kostoretkelle.
Tällöin vaunun tekoäly tunnistaa kohti lentävän ohjuksen, ja siihen suunnataan mikroaaltoja, jotka saavat sen kuumenemaan, jotta räjähde räjähtäisi ennenaikaisesti, mutta loput päätökset toiminnasta tekee operaattori. Samoin kehittynyt tietoverkko jakaa tiedon hyökkäyksestä kaikille taistelukentän toimijoille tiedon hyökkäyksestä samanaikaisesti, ja tällöin esimerkiksi miesten biometriset tiedot voidaan tarkastaa, että onko tullut tappioita. Eli tulevaisuuden sotilat käyttävät "sport-ranneketta", jolla heidän elintoimintojaan seurataan, ja nämä aktiivisuusrannekkeet mittaavat myös heidän kiihtymystilaansa. Tuo taistelukentän järjestelmä perustuu siihen, että jokainen sen toimija jakaa tietoja spontaanisti keskenään, jotta taistelun johtajat sekä myös poliittiset päättäjät saisivat mahdollsimman oikeaa tietoa siitä, mitä kentällä oikeasti tapahtuu.
Samoin nämä laitteet voivat tietenkin toimia myös normaalissa poliisi- ja palokunnan työssä. Ja noilla rannekkeilla voidaan kerätä tietoja siitä, että voiko joku henkilö esimerkiksi ajaa raskasta ajoneuvoa. Eli tuo "älyranneke" mittaa sitä, että kiihtyykö henkilö ratissa, ja että onko hänellä ehkä piilevä sydänvika. Rattiraivo on näet erittäin tappava tila, ja siksi olisi hyvä, että varsinkin raskaiden ajoneuvojen ajamista dokumentoitoisiin myös siten, että kuljettajien vireystilaa tarkkilaitaisiin, ja jos hän on väsynyt, niin tuollainen rekka ilmoittaisi siitä viranomaisille. Samoin ajokortin pois ottaminen psykiatrisin perustein on rattiraivotapauksessa perusteltua yleisen turvallisuuden takia.Eli nuo samat järjestelmät, joilla ohjataan toimintaa taistelukentällä voivat toimia myös tavallisessa toimintaympäristössä.
Päätös tulenkäytöstä taistelukentällä tehdään periaatteessa samalla tavoin, kun se tehdään myös poliisityössä. Eli ampuma-aseen käyttö vaikkapa Afganistanissa ei poikkea mitenkään tilanteesta, jossa joku henkilö avaa tulen kadulla, tai esimerkiksi rekkakuski ohjaa autonsa ihmisten keskelle. Toki Afganistanissa on muuten vaikeampi toimia, mutta AK-47 on saman tehoinen, jos sitä käyttää vaikka huumejengin jäsen, ja räjähtävä kaasu- tai bensiinirekka on varmasti yhtä vaarallinen kuin joku tienvarsipommi, paitsi että normaalilla kadulla tämä tuho tapahtuu yllättäen, ja poliisilla ei ehkä esimerkiksi ostoskeskuksessa ole rynnäkkökivääriä mukanaan.
Comments
Post a Comment