Plagiointia sekä oikeudenkäyntejä

Taas on tilanne se, että erään prinsessan hääpukua väitetään kopioiduksi. Se onko tämä totta vai tarua ratkaistaan oikeudessa. Mutta toisen työn varastaminen on häpeällistä, ja kuitenkin sitä tehdään jatkuvasti. Kun puhutaan plagioinnista, niin esimerkiksi Marimekkoa on tuosta asiasta syytetty, ja tuossa tapauksessa koko uutisoinnista paistoi läpi se, että Marimekko on iso toimija vaatebusineksessa, ja sen edustajien antamat vastaukset saattoivat olla melko ylimielisiä. Mutta toivottavasti tuo tapaus avaa ihmisten silmät huomaamaan, että myös tunnetut toimijat plagioivat toisten töitä. Ja tuota toimintaa pidetään täysin laillisena, koska yhtiön työsopimuksessa mainitaan että kaikki mitä yhtiön koneella tehdään on yhtiön omaisuutta. Plagiointi tarkoittaa siis toisen tekemän työn esittämistä omissa nimissä, mikä tietenkin on hyvän tavan vastaista.

Jos yhtiötä vastaan nostetaan plagiointisyyte, niin silloin ongelmana on se, että syyttäjän pitää osoittaa työ plagioinniksi. Mutta sitten aletaan kiistellä siitä, että onko tuo plagiointi tapahtunut yhtiön johdon suojeluksessa tai jopa sen käskystä. Mutta toisaalta voi olla niin, että yksittäiset suunnittelijat ovat kopioineet töitä ilman, että yhtiön johto tietää asiasta. Eli mukava oikeudenkäynti on tässä tulossa joka tapauksessa. Ja tietenkin kumpikin osapuoli käyttää kaikki keinonsa, että juttu saadaan ratkeamaan, kuten itselle on parasta. Näet jos plagiointi on totta, niin tuosta kopioidusta tuotteesta joutuu kopion tekijä suorittamaan korvaukset.

Ja samalla käytäntö on se, että suunnitteluryhmän johtaja laittaa nimensä paperiin, ja lähtee Firenzeen esittelemään työtä, missä tekijöinä on ollut kokonainen ryhmä ihmisiä. Mutta kuitenkin on olemassa tuhansia töitä, jotka on plagioitu siten, että niitä kyllä esitetään ihan oikean taiteilijan tekemänä, mutta tekijäksi mainitaan vain joku ryhmä. Näitä töitä ovat olleet esimerkiksi monet vajaavaltaisten henkilöiden tekemät taulut tai runot, joita markkinoidaan paljon nimen omaan potilasjärjestöjen hyväntekeväisyystöinä. Kuitenkaan noiden taideteosten tekijöitä ei mainita teosta tehtäessä.

Eikä siitä koskaan mene senttiäkään tuon teoksen tekijän taskuun. Yksi inhottavimpia asioita, mihin olen elämässäni törmännyt, on ollut esimerkiksi itsemurhan tehneiden henkiöiden päiväkirjojen julkistaminen siten, että vaikka niitä markkinoidaan esimerkiksi mielenterveystyön tai kiusaamisen vastaisten kampanjoiden edistämiseksi, niin valtaosa tuon tuotteen hinnasta menee markkinointikoneistolle. Mutta kuten tiedämme, niin monissa tällaisissa tapauksissa on syytteitä ainakin yritetty horjuttaa sillä, että niitä on väitetty suoraan julkisuustemppuiluksi, ja samalla vihjattu syytteen kohteen omaan asemaan markkinoilla.

pseudotiedetta.blogspot.fi