Tietokonepelien maailma on todella realistinen. Suurin osa noista nuorten suosimista tietokonepeleistä toimii itse asiassa Internetissä, mikä tekee niistä helposti pelattavia myös laitteilla, mitkä eivät ole oikeastaan pelaamiseen tehtyjä. Voidakseen pelata haluamaansa tietokonepeliä täytyy pelaajan ainoastaan päästä internetiin koneella, jolla on selain. Kuitenkin tietokonepelien taso on kohonnut, ja erityiset anonyymit moninpelit ovat lisääntyneet valtavasti. Niitä jaetaan nykyään samalla tavoin kuin esimerkiksi Office-356-lisenssejä, ja kaikki pelin vaatimat toiminnot suoritetaan palvelimella, mikä tekee noista peleistä käyttäjälleen keveitä.
Mutta koska pelaaminen tapahtuu pilvipalvelimessa, niin noiden pelien avulla voidaan kerätä henkilöstä paljon erilaista tietoa. Se että peliympäristöjä voidaan käyttää esimerkiksi viranomaisten tiedotuskanavana on varmasti kaikkien tiedossa. Eli viranomaiset voivat kommunikoida keskenään tai agenttiensa kanssa myös peliympäristöiksi naamioiduissa virtuaalisissa huoneissa. Eli kyseessä on eräänlainen "undercover" versio 2nd.Lifestä, ja tuota esimerkiksi World of Warcraftin kaltaista peliympäristöä voidaan käyttää esimerkiksi oikeaan sotilaskoulutukseen. Eli kun kyseessä on taktiikkapeli, niin esimerkiksi sotilaskomentaja voi sen avulla harjoitella komentamista ympäristössä, mikä jäljittelee mahdollisimman tarkasti todellista taistelutilannetta. Mutta noiden taktiikkasimulaatioiden lisäksi nämä tietokonepelit voivat toimia siten, että niiden avulla profiloidaan pelaajia.
Toisin sanoen heidän kauttaan kehitetään esimerkiksi uusia toimintatapoja uuden sukupolven sodankäyntiin. Kun pelaaja pelaa esimerkiksi strategiapelejä, niin toki hänen pitää siinä sitten siirrellä noita palikoita, ja noiden siirtojen avulla oikeat kenraalit voivat kehittää omia toimintatapojaan, eli esimerkiksi kaupunkisotasimulaattoreissa on objektiivina usein tilanne, mikä vastaa normaalia terrorismin vastaista operaatiota. Ja tetenkin keraalien pitää saada paljon opponentteja omiin simulaatioihinsa, jotta hän voisi sitten soveltaa noita saamiaan oppeja suoraan omiin operaatioihinsa. Mutta tietokonepelien avulla voidaan etsiä henkilöitä, jotka omaavat strategista tai taktista ajattelutapaa, ja jotka voivat sitten johtaa taistelua oikeassa tilanteessa. Kirjassa nimeltään "Ender" käsitellään tuollaista hypoteettista tilannetta, missä päähenkilö kuvittelee pelaavansa tietokonepeliä, mutta samalla hän johtaa tietämättään oikeasti taistelua.
Tuollainen fiktiivinen ajatus saattaa vaikuttaa erittäin epähumaanilta, mutta kun tuota asiaa hiukan lähemmin ajatellaan, niin sotilasjohtajan pitää voida tehdä uhrauksia sekä komentaa miehiään myös silloin, kun nämä ovat kuolemanvaarassa. Joten houkuttelevaa olisi antaa sotilaallinen komentaminen sellaisen tahon tehtäväksi, joka ei tiedä johtavansa oikeaa armeijaa. Silloin hän voisi viedä tehtävänsä läpi ilman omantunnon tuskia sekä sääliä. Tuollainen mahdollisuus tietenkin on hyvin houkutteleva tapa toimia sotatilanteessa. Eli joku vain pelaa tietokonepeliä, ja hänen tekemänsä ratkaisut esitetään vaikka NORAD:in näytöillä, ja sitten nuo keskuksen henkilökuntaan kuuluvat yksinkertaisesti muuttavat nuo pelaajan tekemät ratkaisut oikeiksi komennoiksi.
kimmonsivu.blogspot.com
Comments
Post a Comment