Lasten pahoinpitelystä sekä huonosta kasvatuksesta

Miksi lasten lyöminen on kiellettyä? Siksi että joku päivä he tulevat hoitamaan meitä aikuisia, on varmasti ollut perustelu tällaisen lapsen fyysistä koskemattomuutta tukevan lain säätämisessä ensisijaisena lähtökohtana. Lasten lyöminen on oikeastaan "Steiner-metodologian" eli kontrolloidun mallioppimisen äärimmäinen versio, missä lapsi sitten aikuisena siirtää tämän käytösmallin suoraan itseensä. Lyömistä ei missään nimessä saa hyväksyä, mutta toisaalta kenenkään ei tarvitse täällä kuitenkaan antaa itseään lyödä. Eli itseään saa jokainen meistä puolustaa. Kun tässä tekstissä puhutaan vanhemmasta, niin silloin oikeastaan tarkoitan lapsen kotona olevaa esikuvaa tai auktoriteettia, johon henkilö automaattisesti samaistuu.

Tuo henkilö voi olla esimerkiksi vanhempi, koulukodin hoitaja tai sijoitusperheen omaa sukupuolta oleva auktoriteetti. Kun puhutaan rangaistuksesta, niin silloin tietenkin pitää muistaa, että jos lapsi toimii väärin, niin häntä pitää aina ojentaa, mutta koskaan ei saa rangaistusta käyttää, ennen kuin tehtävä on selitetty. Samoin rangaistuksissa pitää aina olla selvä, yhteneväinen linja, jotta määräyksiä sekä ohjeita on helppo noudattaa. Mutta nuo säännöt pitää aina tehdä selväksi, ennen kuin mitään toimia ryhdytään tekemään, ja säännöt sekä tehtävät pitää antaa siinä muodossa, että niiden noudattaminen sekä tehtävien täyttäminen on ylipäätään mahdollista.

Eli kun hänen vanhempansa ovat käyttäneet kotona vahvemman oikeutta, niin aikuisena lapsi uskoo automaattisesti, että hänellä on samat oikeudet, kuin mitä hänen vanhemmillaan oli kotonaan. Se mitä laki asioista sanoo, on täysin yhdentekevää. Kun lapsesta kasvaa aikuinen mies tai nainen, niin hän silloin ottaa mielessään omaa sukupuoltaan olevan vanhempansa paikan perheessään, koska jokainen meistä samaistuu omaa sukupuolta olevaan vanhempaan. Eli kaikki me tahdomme olla kuten isämme tai äitimme, riippuen siitä kumpaa sukupuolta satumme olemaan, ja tässä sitten tulee eteen erittäin vaarallinen seikka, mitä kutsutaan "lucifer-efektiksi" tai mallioppimisteoriaksi.

Näet me pidämme automaattisesti vanhempanamme tai oikeastaan esikuvanamme aikuista, jonka kanssa vietämme eniten aikaa. Ja siksi esimerkiksi päivähoitopaikan vaihtaminen voi olla lapsesta hyvin traumaattinen kokemus. Mutta jos lasta on lyöty tai hänelle on huudettu kotona tai ensimmäisessä työpaikassa, niin hänestä tulee hyvin helposti alistajansa kaltainen henkilö. Eli jos tuolle ihmiselle huudetaan sekä karjutaan työpaikalla, niin hänestä tulee samanlainen esimies, kuin mitä hänellä itsellään on ollut. Mikäli työpaikan esimies huutaa hänelle jatkuvasti, niin hän sitten samaistaa tuon huutamisen esimiesaseman edellyttämäksi normaaliksi käytökseksi. Ja niin on seuraava sukupolvi karjuvia rakennusmestareita sekä armeijan vääpeleitä saanut alkunsa. Jos taas lasta lyödään kotona, niin hänen kuvansa vanhemmuudesta muotoutuu sen mukaiseksi, mitä hän on kotonaan kokenut.

Mutta kaikkein pahinta tuossa sitten on se, että jos väkivaltaa käyttänyt henkilö ei saa rangaistusta teostaan. Silloin hän sekä yhteiskunta opettavat alistetulle ihmiselle, että tuo teko oli ikään kuin oikein. Eli tästä syystä olisi tärkeää, että esimerkiksi armeijassa simputukseen syyllistyneen esimiehen natsat vietäisiin alaisten edessä, koska silloin he edes näkisivät tuon teon seuraukset. Sama koskee tietenkin myös normaalissa tilanteessa väkivaltaan syyllistynyttä henkilöä, eli olisi hyvä. että uhri saisi nähdä rangaistuksen edes tapahtuvan. Muuten heille tulee sellainen kuva, että nuo teot ovat olleet jotenkin hyväksyttyjä, ja sitten seuraava sukupolvi ottaa tuosta näennäisesti rangaistusta vaille jääneestä  henkilöstä mallia. Eli tässä termi "seuraava sukupolvi" tarkoittaa seuraavaksi tuohon asemaan kohoavia henkilöitä.

Kun henkilö kiusaa koulussa, niin häntä pitää siitä uskaltaa rangaista, vaikka se ehkä vähän vaikeaa onkin. Armeijasimputtaja on oikeastaan koulukiusaajan kanssa aivan sama asia. Jos koulukiusaaja eli simputtaja ei saa rangaistusta, niin silloin hänestä otetaan mallia, ja tuloksena on sitten uusia kiusaajia. Kiusaamista ei saa koskaan hyväksyä, mutta monet kiusaajat ovat itse ilmeisesti olleet kiusattuja, joten ehkä tuollaista pahaa kiusaamiskierrettä pitää sitä kautta lähteä purkamaan. Mutta rangaistus pitää tuosta toiminnasta tulla, jotta voidaan osoittaa se, että mitään kiusaamista ei hyväksytä. Toisaalta uskon että koulukiusaaja on kotoaan saanut sellaisen toimintamallin, missä heikompaa saa rääkätä sekä alistaa loputtomasti.

pseudotiedetta.blogspot.fi