Parlamentarismia suomalaiseen tapaan eli NATO-päätös ei tule olemaan helppo, koska tästä halutaan pitää kansanäänestys

Maassamme vaaditaan kansanäänestystä liittymisestä NATO:oon, mikää toki voi olla aivan järkevä asia, ja oikeastaan mielestäni tällainen kansanäänestys pitäisi pitää joka eduskuntavaalien yhteydessä, ja siinä voisi olla kaksi lappua, eli varsinainen äänestyslippu, sekä toinen missä kysytään sitä, että haluaako kansa liittyä NATO:n ja sitä että haluaako kansa jatkaa EU:ssa niillä ehdoilla, kun on sovittu aikoinaan. Nämä kansanäänestykset olisi ainakin teoriassa hyvä toistaa joka vaalikautena, mutta se että jos liitymme NATO:oon tai eroamme EU:sta, niin emme sitten ehkä koskaan pääse sinne takaisin. Eli tämä on sitä teoreettista politiikkaa, mikä on kuitenkin todella kaukana siitä, mitä realistinen politiikka on. Teoriassa kaikki asiat maailmassa tapahtuvat kuten me niiden haluamme tapahtuvan.

Käytännössä asiat ovat hiukan toisin, ja se että EU ja NATO ovat monikansallisia järjestöjä, jotka ovat niin kovin erilaisia tekee tästä päätöksestä erittäin vaikean sekä maamme johdolle että meille, jotka ehkä saamme äänestää tässä kansanäänestyksessä. EU on kauppaliitto ja NATO on sotilaallinen liittouma, missä sitten voimme joutua vedetyksi mukaan erilaisiin konflikteihin, jotka saattavat tapahtua jossain kaukana Tyynellä valtamerellä. Mutta myös EU on lisäämässä sotilaallista yhteistyötä, ja samalla integnoimassa omia toimintojaan NATO:oon, eli se että emme liity NATO:oon ei takaa sitä, että voimme välttää rauhaan pakottamista koskevat tehtävät. Mutta meidän pitää muistaa se, että muitakin maita on kunnioitettava tätä päätöstä tehtäessä. Eli me emme olisi yksin NATO, vaan siinä on muitakin jäsenmaita, jotka myös haluavat maksimoida oman etunsa.

Siksi me emme voi tehdä päätöksiä harkitsematta niitä ensin. Vaikka oman maamme etu on joidenkin mielestä olla hiljaa kansainvälisistä selkkauksista, niin  meidän on kuitenkin otettava jatkuvasti kantaa esimerkiksi ihmisoikeusloukkauksiin, koska meidän halutaan ilmaisevan kantamme selvästi esimerkiksi EU-parlamentissa sekä YK:ssa. Toisin sanoen Internet on tuonut ihmisoikeusloukkaukset aivan toisella tavalla ihmisten eteen, kuin mitä ennen on totuttu näkemään. Eli ne meidän on kyllä selvästi tuomittava, oli tekijänä kuka hyvänsä. Emmekä saa aina varauksettomasti antaa tukea kaikille maailman presidenteiksi itseään kutsuville henkilöille, jotka järjestelmällisesti rikkovat ihmisoikeuksia.  Tällä tarkoitan näitä Gaddafeja sekä Mubarakeja, ja muita maailman valtion johtajiksi itseään nimittäviä henkilöitä, jotka säälittä ampuvat omia kansalaisiaan.Eli maamme etu ei ole vaieta kenenkään tekemistä sota- tai muista törkeistä rikoksista, tai ihmisoikeuksien loukkaamisesta.

Mutta kun me puhumme NATO:sta, niin emme voi kuitenkaan vetää sellaista linjaa, missä meidän asemamme tuohon sotilasliittoon perustuu siihen, mikä kulloinkin sattuu olemaan meille parasta. Toki voimme mennä NATO:on syliin, ja sitten vuoden päästä lähteä omille teillemme, mutta en usko, että meitä sitten huolitaan takaisin. Kuitenkin olisi hyvä silloin tällöin kysäistä kansalta, että olemmeko menneet tässä kauppa- tai sotilaallisessa liittoutumassa riippuen puhutaanko EU:sta, tai mahdollisesta NATO:jäsenyydestä siihen suuntaan, mihin olemme halunneet mennä? Valtiot ovat kansojaan varten, ja nykyään pitää äänestäjiä kuunnella jokaisessa asiassa, jos poliitikko mielii jatkaa vaalien jälkeen eduskunnassa.

Tai mihin kansa on halunnut meidän menevän? Ja tuon asian voimme kuitenkin viestittää silloin EU:lle tai NATO:lle, mikäli jälkimmäisen jäseniksi liitymme. Mutta se mistä kansanäänestyksessä puhutaan on siitä erikoista, että sen halutaan antavan päättäjille tukea hyvin vaikeissa ulkopolitiikkaan liittyvissä kysymyksissä, mihin ei ole olemassa oikeita tai vääriä eikä ainakaan helppoja vastauksia. Se että me liitymme NATO:oon sulkee tuolloin muita ovia, ja saattaa aiheuttaa meidän välien huononemisen itänaapurimme kanssa, mutta jos taas päätämme olla liittoumatta NATO:on kanssa taas tuo esiin mahdollisuuden, että me joudumme Venäjän kiristämäksi.

Mutta jos taas NATO ja Venäjä joutuvat sotaan, niin silloin taisteluita käydään Suomen alueella, ellei Venäjän sotilaallinen johto sitten päätä käyttää taktisia ydinaseita, jolloin maassamme olevat joukot tuhoutuisivat sekunnissa. Maamme parlamentaarikoista sen verran, että kun puhutaan esimerkiksi presidentin valtaoikeuksista, niin kanta niihin riippuu hiukan siitä, että onko oman puolueen mies tai nainen tuon paikan haltija, ja samoin kansanäänestyksiä kannatetaan välillä sen mukaan, että onko omalla kannalla kannatusta eduskunnassa. Eli asian vaikeudesta kielii se, että tästä halutaan pitää kansanäänestys, mikä on meillä hiukan tuntematon tapa, koska presidentin on totuttu johtavan ulkopolitiikkaa kuten hän haluaa. Ja ulkopolitiikasta ei olla totuttu edes keskusteltavan saatikka sitten pitämään tuosta perinteisesti kabinetteeihin kuuluneesta asiasta kansanäänestyksiä

pseudotiedetta.blogspot.fi