Mitä tarkoittaa kapo-efekti (Mitä tapahtuu kun normaali ihminen muuttuu hirviöksi tai narsisti pääsee esimieheksi?)

Kuten monesti olen kirjoittanut, niin natsien keskitysleireillä oli luottovankeja eli kz-kapoja, jotka olivat melkein innokkaampia pampun käyttäjiä kuin varsinaiset SS-miehet. Tätä tilannetta, missä ihminen ikään kuin alkaa esimiesasemassa ollessaan alkaa tyrannisoida tovereitaan, vaikka hänen asemansa on luotu heidän tuekseen on tämän takia nimeltään "Kapo-efekti". Ikävin ilmentymä tästä ilmiöstä on se, kun esimerkiksi varumiesesimies tai vastaavassa asemassa ollut henkilö simputtaa palvelutovereitaan, ja muutamia tällaisia tapauksia on sattunut myös omassa maassamme.

Tuo simputus ei kuitenkaan aina ole niin hirveän näkyvää, vaan työpaikalla tuo sama simputus näkyy siinä, että esimies saattaa komentaa vain yhtä henkilöä siivoamaan vessoja, tai sitten häntä ei kutsuta edes käskynjaolle, jolloin työtehtävät varmasti jäävät tekemättä. Kapo-efekti ei siis ole sama asia kuin Lucifer-efekti, jossa henkilö joka saa alistajansa paikan muuttuu itse alistajaksi. Kapo-efektistä kärsivällä henkilöllä on palvova asenne esimiehiä kohtaan, ja hänen pitää heitä kaikessa toiminnassaan miellyttää.

Se että tuleeko ihmisestä tuollainen henkilö, joka käyttää esimiesasemaa toisten alistamiseen ei ole kuitenkaan täysin ennustettavissa, mutta kuitenkin on olemassa ns. "varomerkkejä" siitä, että onko henkilö muuttumassa kz-kapon kaltaiseksi simputtajaksi, joka ei edes mitenkään peittele sitä, että hän käyttää esimiesasemaansa hyväksi toisen alistamisessa. Kun tuollainen esimiesaseman väärinkäyttäjä on saanut päähänsä tehdä muille jotain, mitä ei olisi pitänyt sitten tehdä, niin monia ihmisiä ihmetyttää, että mistä tuollainen ihminen on saanut päähänsä, että noin saa tehdä, tai että esimiesasemaan perustuva simputus on jotenkin hyväksyttävää? Yksi varomerkeistä on se, että tuon esimiesaseman on antanut henkilö, joka itse käyttää esimiesasemaansa väärin.

Noissa simputtajissa on myös muita yhteisiä piirteitä, kuten tarve mennä aina vahvemman puolelle. Usein heillä on näennäisesti melko hyviäkin kommentteja sekä argumentteja, ja tarve kiistää esimerkiksi "holokaustin" kaltaisia tekoja kuten kansanmurhia, mutta kun heidän argumenttejaan hiukan tarkemmin tutkitaan, niin he usein alkavat sitten perustella väitteitään jollain yksittäistapauksella, joka on usein henkilö, joka ei muutenkaan oikein valoa kestäviä asioita olisi kertonut. Samoin heillä on sellainen näkökulma asioihin, että jos nämä henkilöt ovat esimerkiksi jonkun paperin, niin silloin kaikkien pitää toimia tuon paperin mukaan. Eli he eivät itse näe omassa toiminnassaan mitään huomauttamista. Tämä tarkoittaa sitä, että heiltä puuttuu kyky arvioida omaa työtään tai käytöstään objektiivisesti, mikä merkitsee sitä, että tuollainen henkilö näkee kaiken toimintansa hyväksyttävänä.

Aina hän löytää jonkun syntipukin, jonka niskoille tuo henkilö voi sitten laittaa epäonnistumiset, ja toki jos jotain tehdään ennen hänen antamaansa käskyä, niin silloin se on aina väärin tehty. Onnistumisissa sitten riittää se, että häntä itseään palkitaan, ja ryhmää ei silloin ole olemassakaan. Ja tuollaisen kapon oma työpanos sitten rajoittuu toisille huutamiseen, eikä mitään työtehtäviä hänellä itsellään tietenkään ole. Eli koskaan tuollainen "supermukava" työnjohtaja ei itse mitään tehtäviä teekään. Totta kai häneltä käy vaikka Suezin kanavan rakentaminen käden käänteessä, kun hän vain kutsuu alaisensa töihin. Silloin tietenkin työtä on mukava tehdä, kun itse saa istua helletuolissa, ja muut sitten kaivavat tuota kanavaa.

Mutta muuten tuollaisen kapoilijan alaisena ei ole mitenkään mukavaa olla. Onneksi hänen kyvyttömyytensä ottaa itseään koskevaa palautetta vastaan takaa sen, että missään oikeassa oppilaitoksessa häntä ei koskaan tavata. Ja sosiaalisten taitojen puute takaa sellaisen asian, että mitään kovin suuria kaveripiirejä ei hänellä oikeastaan ei ole. Eli tällaisen henkilön tyyliin kuuluu usein sellainen asia, että hän ikään kuin pudottaa yhden henkilön kaveripiiristään pois jokaisessa vaiheessa, ja esimerkiksi festivaaleilla saattaa käydä niin, että yhden tai kahden henkilön on tultava kävellen pois sieltä, kun tuo kapo sitten ottaa tilalle pari uutta tuttavaansa, joiden hän arvelee hyödyttävän omaa uraansa.

Tuollainen henkilö sitten usein valikoi toverinsa sillä tavoin, että heistä on hänelle taloudellista hyötyä, ja halutuimmat tietenkin ovat siivousfirman työnjohtajat ja vastaavat henkilöt, joilta hän voi sitten pyytää työpaikkaa itselleen. Mutta kouluttamattomuus sitten takaa usein sen, että hän ei mikään kovin suuri työnjohtaja noissa työpaikoissa ole, ja kykenemättömyys pitkäjännitteiseen toimintaan tekee hänestä melko vaarattoman. Pitkäjänniteisyys opitaan näet koulutuksessa, ja koulutuksen puute näkyy sekä henkilön asemassa työpaikalla, eli hän ei mikään kovin suuri päällikkö koskaan ole, että hänen kyvyttömyytenä tehdä pitkän tähtäimen suunnitelmia.

Samoin sosiaalisten taitojen puute paistaa läpi koko tämän henkilön toiminnassa. Hän saattaa olettaa, että kaverit käyvät hakemassa häntä työpaikalta tai asettavat kaikki menonsa tuon narsistin mukaan, mikä tietenkin tekee hänestä melko rasittavan ihmisen. Myös tarve vahvempien sekä itselle hyödyllisten henkilöiden miellyttämiseen sekä hänen tapansa ostaa kavereita, jättämällä muita pois menoista muuttuu erittäin rasittavaksi muista henkilöistä, koska he eivät tiedä, että onko paluukyytiä jostain festivaaleilta enää tarjoilla. Eli häilyväisyys tekee hänestä erittäin epävarman ystävän, ja siksi hän hankkii samalla myös paljon vihollisia, kun tuo kuningas sitten pudottaa henkilöitä mielin määrin kaveripiiristään.

pseudotiedetta.blogspot.fi